Lue keskustelun säännöt.
Pitkästä avioliitosta eronneet, kaipaatteko ikinä mennyttä?
26.01.2024 |
Itsellä ei ole kokemusta, mutta omat vanhempani ovat eronneet hyvin riitaisissa merkeissä. Kaikki se (vähä) mitä aiheesta ovat puhuneet, on pelkkää katkeruutta ja inhoa mennyttä liittoa kohtaan, vaikka erostakin jo kymmenen vuotta aikaa. Oikeasti, eikö ihmiset kaipaa mitään mitä suhteessa kokivat esim sen 30 vuoden aikana? Vai eikö sitä vaan uskalla sanoa, jos ero oli vaikea..
Kommentit (12)
En kaipaa mitään avioliitostani. Se oli sairas suhde, kun jälkikäteen miettii. Lapset on parasta mitä suhteesta tuli.
Ero oli melko neutraali tilanne eli ei ollut mitään vihan ym tunteita. Yksi keskustelukerta myöhemmin ja muutamat asiat, joita lapsilta kuulin niin riitti siihen, että inhon tunteet alkoi nousta. Ex on täysin naurettava pelle. Arvomaailmamme on täysin erit näin eron jälkeen. En halua ikinä olla tekemisissä hänen kanssaan. Lapset on jo täysikäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka eronneena kaipaisikin jotain menneestä, ei se tarkoita, että ero olisi ollut virhe. Vähän kuin "kaipaa" takaisin lapsuuteen.
On tietysti surullista, jos eron ja vaikeiden vuosien aiheuttama katkeruus on niin suurta, ettei näe menneessä mitään hyvää.
En tiedä onko mun 15 vuoden avioliitto (20 vuoden parisuhde) niin pitkä kuin mitä aloituksessa tarkoitetaan mutta vastaan silti :) En kaipaa sitä suhdetta. Olin nuori kun menin siihen enkä osannut kaivata silloin muutakaan. Se oli sellainen korkeintaan kädenlämpöinen alussakin. Kun rakastuin ensimmäistä kertaa sitten eroni jälkeen, tajusin minkälainen parisuhteen pitää olla.
Ei sitä liittoa ihan oikeasti kaipaa, kun on ihan painavista syistä eronnut ja rakkaus on kuollut. Entisen kumppanin ajattelu saa aikaan vastenmielisyyttä, joka sitten värittää niitä vähemmänkin huonoja hetkiä. Ihmisen mieli toimii niin, että muistot ovat kyllä tallessa, mutta niihin liittyvät tunteet luodaan joka muistelukerralla uudestaan.
15v olimme yhdessä 1. mieheni kanssa. Ei ole yhtään mitään mitä hänestä kaipaisin. Parhaan osan - lapset - sain pitää itselläni.
Miksi miettisin exää kun olen elänyt 28 upeaa vuotta nykyisen kanssa (ja jatkuu edelleenkin)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi olkoon, en kaipaa. Ai sitä väkivaltaa?
En kaipaa. Noin kolme vuotta eron jälkeen käsittelimme asiat, jotka olivat jäänet kaivelemaan ja pyysimme toisiltamme myös anteeksi kaikesta mielipahasta. Eli jäi siis vain hyvät muistot mieleen tämän keskustelun jälkeen.
Itsellä on ollut uusi puoliso jo kauan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Totta kai oli hyviä hetkiä, mutta ei niitä oikein voi irrottaa kokonaisuudesta niin että kaipaisi pelkästään niitä. Jo ajatuksenkin tasolla mukaan tulee heti myös se kaikki muu mitä ei todellakaan kaipaa.
Nuo hyvät hetket olivat myös hyviä siksi, ettei vielä tiennyt millainen toinen oli. Mitä se kaipaus sitten olisi? Kaipaisiko tietämättömyyttä? Samanlainen hän kuitenkin oli jo silloin kun en sitä vielä tiennyt, ja sellaista henkilöä on vaikea kaivata.
En oikein muista enää, mikä hänessä hurmasi alunperinkään. Lopun ankeus kyllä kirkkaasti mielessä. Eli en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kokemuksista, kiinnostavaa lukea :) ja lisää vaan. Aloittaja
En kaipaa. 20 v oltiin yhdessä. Ero oli helpotus ja ainoa oikea päätös.
En. Oikein hyvin osaan elää tässä hetkessä ja muistan syyt, joiden vuoksi paskasta liitosta erosin. Toki ajoittain muistan pieniä hyviäkin hetkiä, joita niitäkin oli.