Onko näiden velojen "lapsi"

Veloille on mikä vaan mahdollista.

Ei minulla ole koiraa, eikä tule. Säälikää ihan rauhassa.

Velat matkustelee. ( Elämän tarkoitus.)

Mitäs sitten kun ne velat tulee maksettavaksi?

Olen vela, enkä halua myöskään lemmikkiä. Eläimet ja lapset ovat aivan yhtä kamalia siinä suhteessa, että niitä pitää hoitaa. En halua hoitaa yhtään mitään. Ja inhoan sekä lapsia että eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Velat matkustelee. ( Elämän tarkoitus.)

Älä yleistä. Matkustaminen on kamalaa. T. Vela.

Elämän tarkoitus on koira. Kaikki muu on teeskentelyä.

Tää on nyt jotenkin "muotia" tää veluus, ymmärtämättömien nuorten keskuudessa. Surullista kyllä.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Elämän tarkoitus on koira. Kaikki muu on teeskentelyä.

Velojen elämän.

Nehän ostaa niille elukoille vaatteetkin.

Tunteeko velat sittenkin hoivaviettiä?

Mulla on kaksi koiraa, joilla on vaatteita ja joille olen "äiti". Mutta on mulla kaksi lastakin. Että se siitä teoriasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun ne velat tulee maksettavaksi?

  Tää pistää miettimään, oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi koiraa, joilla on vaatteita ja joille olen "äiti". Mutta on mulla kaksi lastakin. Että se siitä teoriasta.

Siis mitä? Mä en haluais olla elukoille "äiti" edes lainausmerkeissä.

On! Päiväkodissa työskentelevänä olen huomannut, että minun reaktioni koiriin on sama kuin vanhemmilla lapsiinsa. Lapsia en halua, koirat ei huuda eikä lyö ja ovat aina iloisia nähdessään minut.

Voi vela parkoja.

Vierailija kirjoitti:

On! Päiväkodissa työskentelevänä olen huomannut, että minun reaktioni koiriin on sama kuin vanhemmilla lapsiinsa. Lapsia en halua, koirat ei huuda eikä lyö ja ovat aina iloisia nähdessään minut.

Onko sinulla mukavia "keskustelutuokioita" näiden koirien kanssa. Sanooko ne kenties hau.

Kyllähän nämä nyt velamaisesti velailustaan "nauttivat" nuoret vielä katuvat tyhmyyttään, sitten kun liian myöhäistä!

Mä oon VELA, 17v. ja mä aion matkustella ja pitää hauskaa koko elämän.

Kyllä se siltä usein vaikuttaa, mutta mitäpä se minulle kuuluu. En vaan yleensäkään ymmärrä, miksi ihmiset ottaa koiria? Ällöttäviä, haisevia, kuolaavia, likaavia, matoisia, räksyttäviä, vinkuvia, typeriä otuksia, jotka eivät elämänsä aikana kehity miksikään. Ällöttää edes kuunnella kun tutut puhuvat koiristaan, yhden koiran turkki hilseilee, toisella tulehtuu usein anaalirauhaset ja niitä pitää tyhjentää ja haju on karsea. Yhden herkkämahainen koira oksentelee ja toisen ripuloi pitkin mattoja. Monet koirat haisee pesusta huolimatta niin pahalta, että henkeen ottaa. Hyi, rapsuttavat itseään sohvalla, mokomat kirppusäkit. Ensin nuolevat takapuoltaan ja sitten omistajien käsiä ja jopa kasvoja. Jotkut ottavat nämä iljetykset sänkyynsä nukkumaan, vaikea keksiä mitään kuvottavampaa. Ja aika usein koirat saavat nuolla ihmisten ruokalautasetkin. Hyi helvetti! Ikinä en koiraa ottaisi. Ei tee edes mieli käydä kylässä paikoissa, joissa näitä otuksia on, se haju on jo niin luotaantyöntävä ja ne ällöttävät kuolaroiskeet. Sairasta touhua pitää elukoita sisätiloissa.