Kuvastaako ulkoinen olemuksesi (kampaus, pukeutuminen jne) sitä, kuka olet sisimmässäsi?

Totta kai kuvastaa. 

Kuvastaa juuri minua. Sellaista joka olen, haluan olla ja p.skat muille.

Ei aina. Pukeudun usein kuin kokkari, vaikka olen poliittisesti aivan toisella laidalla.

Kuvastaa. Rento ja rakastan melkein kaikkia :)

Kampaus jäljittelee kasarityyliä, mutta en tiedä tajuaako sitä kun ei ole kuitenkaan mitään kiharoita tai todella huomiota herättävää.

Vaatetus ei oikeen kuvasta, pukeudun lähinnä mukavuudenhaluisesti.

Ei oikeastaan. En uskalla olla oma itseni ja pukeutua mitenkään erikoisesti. Toisaalta menen myös yleensä mukavuus edellä. Pyrin kuitenkin olemaan ihan siisti. Haluaisin joskus jonkun kertovan minulle mikä vaate sopisi. En jotenkin osaa itse sitä hahmottaa niin hyvin ja ostan vaan niitä tuttuja ja hyväksi koettuja vaatteita. Välillä en silti jaksa välittää ja ties mitä on varsinkin vapaa-ajalla päällä. 

No ei tosiaan kuvasta! Näytän lihavalta siiderivalaalta joka pukeutuu halpisvaatteisiin (en tosiaan osta mitään kallista/kaunista vaatetta tässä h*lvetin möhkökoossa) vaikka sisimmältäni olen sporttinen ja siro, hieman boheemikin.

Pukeudun <3 pitkiin kuviollisiin hippimekkoihin, jotka kuitenkin on mielestäni tyylin high-end päätä.

Hiukset pitkät ja vaaleat, liehuu vapaana.

Käytän paljon pellavaa ja muita luonnonkuituja.

Kuitenkin kartan hampsuisuutta ja farkut, bootsit ja nätti pusero on myös taattu yhdistelmä.

Viihteellä käytän naisellisia mekkoja 30-60-lukujen vivahteella.

Olen sinut itseni kanssa, mutta todennäköisesti viestin liiallisesti ”tyhmä mutta onnellinen” kuin analyyttinen renesanssinainen. Ken tutustuu syvemmin usein yllättyy.

vanhahippi kirjoitti:

Näytän neutraalilta ja pukeudun hyvin neutraalisti kuten luonnon eläimetkin. Erottuminen massasta johtaisi ongelmiin. Ihmisillä on kamala tapa leimata muita ja vielä pahempaa on joutua näyttämään henkilöllisyyspaperit vain sen takia että näyttää erikoiselta.

Paras tapa on leikkauttaa tyypillinen miesten kampaus, ajaa parta pois aina, pukeutua konservatiivisen tylsähkösti. Erilaisia värejä kannattaa vältellä. Paras suojapuku on sellainen variksen värinen otos.

Mielestäni koristelu on vain haitallista. Parempi pysytellä suojavärityksellä. Näillä keinoin olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman ongelmia elämässäni.

t. vanhahippi

Kyllä sä vielä paljastut.

Vihaan hippejä ja varsinkin salahippejä.

Normaaleista hipeistä teen aina ilmoituksen viranomaisille.

He tavallaan huutavat että hei olen narkomaani ja tee minusta ilmoitus!

On jääny toi nuoruus elämättä.

Vaikea sanoa, minussa on ikäänkuin kaksi puolta.

Vapaa ajalla kuljen mustissa farkuissa, nahkatakissa ja Dr Marteneissa. Kuuntelen raskasta musiikkia.

Töissä käytän klassisia vaatteita, suoria housuja, jakkuja, iltapukuja ja niihin sopivia asusteita ja koruja.

Ajattelen että nämä kaksi tyyliä tasapainottavat toisiaan. Yksinään olivat tylsiä tyylejä mutta yhdessä kertovat että minusta on monta eri puolta.

Ei. Olen rokkarihippi vangittuna lakinaisen sisällä. Toki näkyy se siinä hieman, etten meikkaa edes tärkeimpiin tilaisuuksiin, ja mielestäni se ei ole kunnioittamattomuutta. Kaikkein törkeimpiä tästä huomauttelijoita tosin ovat toiset naiset, miehiä niin ei kiinnosta tai ainakin ymmärtävät pitää suunsa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pukeutua. Mutta minua pidettäisiin outona jo ulkonäön nähtynä ja kukaan ei haluaisi tutustua, mutta juhliin pukeudun.

XD sitku tutustuu ni tajuaa että oon outo, silloin voi päättää haluaako jatkaa tutustumista vai ei.

Tykkäisin pukeutua värikkäästi kukkamekkoihin, eri värisiin polvisukkiin ja värikkäisiin kenkiin

Vähän ku joku Heinähattu ja Vilttitossun ne tädit hehe

Semmonen olen.

Mikset pukeudu?  Mä ainakin tutustuisin jos vastaan tulisi joku joka pukeutuu näin.

Ei kuvasta. Olen vielä tavallaan nuori, mutta en jaksa panostaa ulkonäkööni OLLENKAAN. Minulla on aina samat vaatteet ja hiuksetkin aina samalla tavalla. Olisi kiva edes hieman panostaa, mutta energiani ei riitä sellaiseen. 

Pukeudun keskiluokkaisesti, mutta sisäisesti olen kaunis, rietas, onnellinen.

Mielestäni nykyään kuvastaa. Tein pari vuotta sitten sellaisen muutoksen, että aloin panostaa ulkonäkööni. Olen aina urheillut sekä meikannut kevyesti, mutta se olikin aiemmin melkeinpä ainoa panostukseni ulkonäköön. Pukeuduin ennen aina käytännöllisyys ja mukavuus edellä.

Pari vuotta sitten sain inspiksen muuttaa tyyliäni. Aloin ostaa mukavia mutta myös KAUNIITA vaatteita. Aloin miettiä sitä, millaiset vaatteet istuvat minulle ja aloin rohkeammin käyttää värejä mustan ja harmaan sijaan. Lisäksi aloin kihartaa/letittää/laittaa nätille nutturalle hiukseni päivittäin. Tuo hiusten laittaminen tekee todella suuren muutoksen! Minulla on melko pitkät vaaleat hiukset, ja ne näyttävät tosi kauniilta, kun jaksaa sen verran panostaa että kihartaa ne laineille (ei vie kauaa aikaa). Muutos ulkonäköön on tosi suuri verrattuna siihen, että ne vain roikkuisivat suorina ponnarilla (kuten aina ennen).

Sanoisin, että ennen näytin siistiltä ja tavalliselta, kun taas nykyään näytän viehättävältä. Tämä on vaikuttanut myös mielialaani ja itsetuntooni positiivisesti, esim. hymyilen ja juttelen ihmisille enemmän.

Koen, että nykyään ulkoinen olemukseni kuvastaa paremmin sitä, millainen olen/haluan olla sisimmässäni. Iloinen ja viehättävä.

Uppeli

Vierailija kirjoitti:

vanhahippi kirjoitti:

Näytän neutraalilta ja pukeudun hyvin neutraalisti kuten luonnon eläimetkin. Erottuminen massasta johtaisi ongelmiin. Ihmisillä on kamala tapa leimata muita ja vielä pahempaa on joutua näyttämään henkilöllisyyspaperit vain sen takia että näyttää erikoiselta.

Paras tapa on leikkauttaa tyypillinen miesten kampaus, ajaa parta pois aina, pukeutua konservatiivisen tylsähkösti. Erilaisia värejä kannattaa vältellä. Paras suojapuku on sellainen variksen värinen otos.

Mielestäni koristelu on vain haitallista. Parempi pysytellä suojavärityksellä. Näillä keinoin olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman ongelmia elämässäni.

t. vanhahippi

Kyllä sä vielä paljastut.

Vihaan hippejä ja varsinkin salahippejä.

Normaaleista hipeistä teen aina ilmoituksen viranomaisille.

He tavallaan huutavat että hei olen narkomaani ja tee minusta ilmoitus!

Vihaan vihaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyään kuvastaa. Tein pari vuotta sitten sellaisen muutoksen, että aloin panostaa ulkonäkööni. Olen aina urheillut sekä meikannut kevyesti, mutta se olikin aiemmin melkeinpä ainoa panostukseni ulkonäköön. Pukeuduin ennen aina käytännöllisyys ja mukavuus edellä.

Pari vuotta sitten sain inspiksen muuttaa tyyliäni. Aloin ostaa mukavia mutta myös KAUNIITA vaatteita. Aloin miettiä sitä, millaiset vaatteet istuvat minulle ja aloin rohkeammin käyttää värejä mustan ja harmaan sijaan. Lisäksi aloin kihartaa/letittää/laittaa nätille nutturalle hiukseni päivittäin. Tuo hiusten laittaminen tekee todella suuren muutoksen! Minulla on melko pitkät vaaleat hiukset, ja ne näyttävät tosi kauniilta, kun jaksaa sen verran panostaa että kihartaa ne laineille (ei vie kauaa aikaa). Muutos ulkonäköön on tosi suuri verrattuna siihen, että ne vain roikkuisivat suorina ponnarilla (kuten aina ennen).

Sanoisin, että ennen näytin siistiltä ja tavalliselta, kun taas nykyään näytän viehättävältä. Tämä on vaikuttanut myös mielialaani ja itsetuntooni positiivisesti, esim. hymyilen ja juttelen ihmisille enemmän.

Koen, että nykyään ulkoinen olemukseni kuvastaa paremmin sitä, millainen olen/haluan olla sisimmässäni. Iloinen ja viehättävä.

Itse tykkään tehdä tuota gta-pelissä, mutta oikeassa elämässä on tosi raskasta mennä vaatekaupasta toiseen ja yrittää etsiä ja sovittaa niitä releitä.

Tosi raskasta. Mä oikeesti vihaan ostoksilla käymistä.

Se on sääli kun idea on tavallaan kiva että koristelee itsensä kuin joulukuusen.

Minulla on sairaus joka tekee minusta erinäköisen mitä oikeasti olisin ja estää enimmät urheiluharrastukset. Eli jyrkkä ei. Vihaan vartaloani ja sitä mitä se minusta kertoo eli valehtelee.

Näytän ylipainoiselta wannabe-gootilta, joka pukeutuu mustaan ja laahustaa maailman murheet hartioillaan.

Oikeasti tunnen itseni keijukaiseksi, joka laihana pukeutuisi punaiseen ja hyppelisi huolia vailla.