Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lasten kolmiodraama

Vierailija
19.03.2013 |

Miten olisi viisasta suhtautua kolmiodraamaan?

 

Meillä tilanne on ensimmäistä kertaa tämä, koska tyttäreni on aina ollut se suosituin ja kaikkien haluama kaveri. Tavallaan kai opettavaista siis joutua katsomaan ystävyyttä tästäkin suunnasta, vaikka hän ei ole koskaan ollut se joka jättää ketään ulkopuolelle.

 

Tyttäreni oli alussa se, jonka kanssa kaksi muuta halusivat leikkiä. Halusin kannustaa tyttöjä siihen, ettei yksi jää ylimääräiseksi, joten otin sen kolmanneksi jäävän aina meille leikkimään. Kahdessa muussa kodissa alettiin sittemmin suosia sääntöä, että vain yksi lapsi tulee kerralla leikkimään.

Nyt ollaan sitten siinä, että toinen tyttöni kavereista on alkanut pyörittää kolmiodraamaa. Hän kuiskii ja juonii aina kun joko minun tyttöni tai toinen on toisessa huoneessa. Viime aikoina tämä pomo-tyttö on käyttäytynyt meillä huonosti ja olen joutunut pari kertaa sanomaan asiasta. Riehuminen ei ole ollut pientä ja yleensä en mielelläni komentele muiden lapsia, mutta näillä kerroilla on ollut pakko. Tästä pomottava tyttö ei ole pitänyt ja oman tyttäreni hylkiminen on muuttunut enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi. Tytöt tulevat siis meille leikkimään ja jossakin vaiheessa kaksi muuta alkavat kuiskia ja supisten lähtevät toisen kotiin. Tyttäreni jätetään ulkopuolelle ja jos hän kysyy voidaanko tehdä jotakin yhdessä ulkona pomo-tyttö määrää ettei käy tai kuiskii toiselle, että mennään kahdestaan, täällä on tylsää.

 

Aiemmin meillä ei ole ollut tylsää eli tylsyys on syytäni, koska komensin tyttöjä. Tytöt ovat kahdeksanvuotiaita. Ajattelen, että viisainta on rauhassa katsella tilannetta ja korostaa silloin kun on sopiva tilaisuus sitä, ettei ole kivaa jättää yhtä ylimääräiseksi. Mitä muuta tässä voi tehdä? Vanhemmille soittelu tuntuu vielä tässä vaiheessa liioittelulta. Lapseni kuitenkin pahoittaa näillä kerroilla mielensä ja toivoisin, että tälläinen yhden ulkopuolelle jättäminen loppuisi.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiat menevät omalla painollaan,itse olen läpikäynyt samoja asioita äitinä.Tekisi mieli puuttua,muttei tiedä miten.Muutaman viikon päästä tilanne voi olla täysin erilainen,tyttäresi saattaa löytää uusia kaverieta näiden syrjimisen takia.

Vierailija
2/5 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksesta 2. Ehkä olen sitten oikeilla jäljillä. Jotenkin ajattelen siten, että nämäkin tilanteet ovat lasten omia ja niistä selviytymiseksi voin tukea tyttäreni itsetuntoa ja kannustaa siihen, ettei tee samoin, mutten tietenkään pakottaa ketään olemaan lapseni ystävä. Mutta puuttuminen tuntuu liian määräilevältä ja voi kääntyä lopulta lastani vastaan. Ehkä hän tosiaan ystävystyy pihan muiden lasten kanssa paremmin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi luoja. Onneksi mulla ei ole tyttöjä. Tyttöjen hiljainen kiusaaminen on kauheaa.

Vierailija
4/5 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 19:15"]

Voi luoja. Onneksi mulla ei ole tyttöjä. Tyttöjen hiljainen kiusaaminen on kauheaa.

[/quote]

Kyllä ne pojatkin osaa. Kokemusta on. Ei tarvita kuin yksi matoaivo. 

 

Vierailija
5/5 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä pojilla on myös vastaavaa - kurjaa yhden jättäminen ulkopuolelle, mutta kun se ulkopuolelle jätettävä tuntuu aina vaihtuvan. Ihme juttu, miksei tuo syrjiminen lopu, vaikka jokainen saa sen vuorollaan kokea!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän yksi