Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muita, joiden lapset on kaikkea muuta kuin palkitsevia?

Vierailija
19.03.2013 |

Ihan ensiksi haluan teroittaa, ettei minusta lapsen siis pidä palkita minua mitenkään. Mutta toivon että joku ymmärtää, mitä ajan takaa. 

 

Meillä on nimittäin 4-vuotias poika, joka on todella vaikea rakastettava. Hänellä on nyt menossa ihan kamala kausi: aamu alkaa narisevalla äänellä valittamisella "minä en mene kerhoon, minä en nuku päiväunia, minä en syö aamupalaa, minä en leiki siskon kanssa, minä, minä, minä, ei, ei, ei". Hän haluaisi vain katsoa lastenohjelmia passiivisena koko aamun, ja sitten mennä ulos. Ja siihenhän en suostu.

 

Hän haastaa riitaa siskonsa kanssa, haastaa riitaa minun kanssani. Hän ei leiki muiden kanssa ulkona vaan tappelee, tönii, riehuu, puhuu rumia! Minua hävettää nykyään hänen kanssaan, kun kaikki menee aina plörinäksi. Pidän pintani, käsken pyytää anteeksi, ohjaan leikkimään muualle, annan keinussa vauhtia, yritän kehua kun siihen on aihetta. Mutta ei. Kaikki on aina väärin ja nurinperin.

 

Hän ei lähde esim. laululeikkiin koskaan mukaan vaan valittaa että väärä laulu. Häntä ei saa innostumaan mistään, hän on välillä nauravainen ja hyvällä tuulella mutta me aikuiset pilataan se tuuli nopeasti ja helposti. Hän ei enää halaile, eikä halua tulla lähelle, tönii pois jos minä yritän halata. 

 

En jaksa. Pienemällä on uhmakausi menossa, mutta tuo isompi vie kaikki voimani. Ei auta, vaikka kuinka antaisimme miehen kanssa hänelle huomioita, hyvää siis ja jättäisimme noteeraamatta valitukset ja kiukut, niin sama jatkuu. Aamusta iltaan, valivalivalinurinurinuri.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan kyllä tuon tunteesi. Monesti kotiäidin ilonaiheiksi mainostetaan näitä lasten "äiti mä lakattan tua" -haleja, mutta juu, ovat meillä jääneet vähiin! Poika on nyt kohta kymmenen ja menee ihan hyvin, mutta hän on aina ollut hieman nurisevaa mallia. Mitään instant-palkintoja hänen kanssaan olemisesta ei ole saanut. Jos keksin hänelle jotain oikein kivaa, seuraa lähinnä vain raivari sen kivan loppumisesta. Mutta en koe, että meillä isompaa ongelmaa on, ei kaikki ole mitään hymypoikia ja -tyttöjä. Tunnistan kyllä hänen onnen tunteensa, vaikkei hän niitä kovin räiskyvästi näytä. Jos kovin rankka vaihe tuntuu kestävän ja kestävän, niin sitten kannattaisi varmaan pyytää neuvoja vaikka perheneuvolasta.

Vierailija
2/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jooh... arvaas kuinka palkitsevaa on kasvattaa autistia? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:46"]

No jooh... arvaas kuinka palkitsevaa on kasvattaa autistia? 

[/quote]

 

Pakko sanoa, että sinulla on kuitenkin joku diagnoosi siinä helpottamassa sopeutumista lapseesi. Minulla ei ole, eikä mitään hyviä neuvoja tule keltään. 

 

Ap.

 

Vierailija
4/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuuntelepa sellainen laulu kuin "Kuningas Ei", josko avaisi sulle vähän tuota tilannetta. 4v on NIIN ärsyttävä, mutta kyllä ne murheet sitten murkkuiässä unohtuu, usko pois. Lapset on ihmisiähyvine ja huonoinen puolineen, ja ne on ihmissuhteita siinä missä kaikki muutkin. Ei mitään se ihmeellisempääkään. Paitsi että niiden kanssa ei voi lakata olemasta tekemisissä vaikka välillä kuinka ottaisi päähän.

Vierailija
5/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi ap, minulla vähän samaa sarjaa oleva 6-vuotias. Kyllä, luit oikein: 6-vuotias. Ei, tuo asenne/käytös ei siis todellakaan aina parane tai lopu siihen että lapsi vanhenee. Minä olen tätä käytöstä katsellut jo kolmisen vuotta.

Omallani on diagnooseja kyllä, mutta sosiaalisen + tunnepuolen ongelmia ei ole osattu vielä selittää mitenkään. Ihan samanlaista "ei":tä meilläkin kaikki on päivästä toiseen, uhmataan ja ollaan niin perkeleen omaehtoisia että..! Ja tosiaan pelattaisiin vaan pelejä tai katsottaisiin telkkaria, ulkoilusta tulee kamala natina "kun mun jalat väsyy"(jaloissa ei vikaa) jne. Kaukana on tämmöinen arki "palkitsevasta"...ei mihinkään oikein viitsi enää lähteäkään, kun kaikesta vaan valitetaan.

Vierailija
6/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa niin tutulta...jos yhtään lohduttaa. Neuvoton olen minäkin. Olen yrittänyt antaa positiivista palautetta paljon jne. En tiedä mitä tehdä, mutta väsyttävää arki on. Nuorimmainen ottaa vielä mallia huonosta käyttäytymisestä. Jäähypenkkiä on alettu käyttämään rauhoitamaan huonoa käytöstä...mutta ei ainakaan vielä ole loppunut. Täytyy vain toivoa, että jossain vaiheessa helpottaisi. Saa antaa vinkkejä ja apuja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen yrittänyt hyvällä ja pahalla ohjata muihin leikkeihin, yrittänyt aktivoida lasta tekemään jotain, mutta varsinkin aamupäivisin lapsi nuhjuaa sohvan nurkassa huonoryhtisenä ja laiskana ja marisee joka asiasta. Pakosti tulee joskus ajateltua, että siinä oikein tyypillinen mies.

 


Ja kun meillä on kaksi lasta siis, ja he ovat toistensa vastakohdat, niin väkisinkin tulee mietittyä että mikä tuossa pojassa on vikana, kun sille ei kelpaa mikään. Siskollaan on myös uhmakausi menossa, mikä tekee tästä entistä rankempaa. Koko viime viikko meni niin, että aamusta iltaan jommalla kummalla oli joku kriisi, tai sitten he riitelivät keskenään. Siihen vielä lisäksi kerhoon viemiset ja tuomiset, lääkärissä käynti, ja pakolliset kauppareissut niin olin ihan kypsää kauraa yhdeksältä illalla - ja menin suoraan nukkumaan. Sunnuntaina saimme lapset hoitoon ja suoraan sanottuna tungin ne autoon, paiskasin oven kiinni ja sanoin moro, tervemenoa.

 

Olisi luullut, että tauko olisi tehnyt hyvää mutta tämä päivä valkeni aivan samanlaisena kuin viime viikollakin. Olen ihan lopussa. 

 

Osaisin kyllä ja ehkä jakaisinkin viedä lapsia jonnekin, tai pitää kotipäiviä kaikessa rauhassa; tehtäisiin vaikka maja, leivottaisiin ja käytäisiin päiväsaunassa. Mutta kuka hitto jaksaa, jos tuo kaikki pitää tehdä niin että yksi marisee ja toinen tekee kaikkea, mikä on kiellettyä???

Vierailija
8/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa tutulta. Minulla vajaa 4v tapaus. Meillä tämä onneksi tuntuu olevan kausittaista. Joitain kuukausia vaikeaa, sitten taas helpottaa, ja sitten taas sama jatkuu. Olen itsekin välillä ihan lopussa, olen lasten kanssa 24/7, ainoat hetken rauhassa illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan. Raskasta on. Mutta on myös niitä mukavia hetkiä. Mutta niistä usein tulee valtava raivokohtaus sitten kun se kiva loppuu. Kuitenkin jos illalla ennen nukkumaanmenoa juttelen lapselle, hän kyllä muistaa ne kaikki kivat jutut ja tuntuu olevan niistä iloinen, sanoo että oli hyvä päivä ja kivaa jne vaikka oikeasti kiukuttelua olisi ollut päivästä suuri osa. Silti tuntuu ettei hän itse tuota kiukuttelua muista/havaitse(?)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
19.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsia on niin erilaisia. Ja kaikki lapset ei todellakaan ole sellaisia "äiti sä oot ihana" -tyyppejä. Mulla tyttö ja toinen pojista on kyllä sellaisia, että tulevat halaamaan, "ihanaa äiti, kun sä tulit kotiin". Mutta toinen pojista on tuollainen ap:n kuvailema, että mikään ei kelpaa, kaikesta pitää parkua ja mitään ei tekisi.

 

Neljävuotiaalla on vielä kasvattaminen kesken, joten siinä kohtaa voi auttaa ajatella, että kun tämä kasvatustyö etenee pidemmälle, niin tuloksia alkaa näkyä. Ja kyllä meillä sitten tosiaan koulukypsyyden myötä tuli muutakin kypsymistä. Voihan se johtua siitäkin, että lapsi on päivät koulussa, joten sitä ei tarvi ihan koko ajan katsella.

 

Edelleen kuitenkin kitisemistä on enemmän kuin mitä aikuinen viitsisi kuunnella. Mutta tuollaista koululaista voi kasvattaa jo muillakin keinoin kuin pienempää. Voi perustella asioita järkisyillä ja muutenkin keskustella ihan perinpohjin, että mikä tarkoitus milläkin käytössäännöllä on. Ja koululainen kyllä jo ymmärtää kaikenlaiset perustelut ja aikuisen näkokulman. Ei tietysti silti aina muista miten pitikään käyttäytyä, mutta vähitellen...

 

Eli toivoa on, että voi helpottaa ajan kanssa.

Vierailija
10/11 |
20.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nostan tätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
20.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun tuollainen on jo 11v... Et ihan aina se aika ei tunnu auttavan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi kahdeksan