Avautumisketju! Mikä ärsyttää ja miksi just nyt?

Mua ärsyttää vieläkin eilinen ohjelma 50-vuotiaasta norjalaisesta keuhkosyöpäpotilaasta. Siinä ohjelmassa konkretisoitui oikein tosissaan se miksi pessimistit elää pitempään kuin optimistit. Nainen ei kerta kaikkiaan suostunut sisäistämään että keuhkosyöpään voi kuolla. Se jatkoi polttamista. Se ei halunnut sädehoitoa päähän ja kas, sinne tuli kasvain joka tapppoi. Ketuttaa vieläkin tollanen tyhmyys. Puoli vuotta ja nainen oli kuollut.

Oma saamattomuus. Tai no, olen saikulla mutta sen verran kunnossa kuitenkin että pystyisin kyllä ainakin jotain kouluhommia tekemään jos vaan aloittaisin. Ei vaan huvita. Taidan mennä päiväunille. Saanpahan univelat pois.

Yleisesti ottaen; sadistinen ilkeys sekä ahdasmielisyys. Vituttaa sellaiset tyypit niin, että joskus mulla vielä napsahtaa ihan kunnolla ja niiden sanomisteni jälkeen onkin sitten selvää että olen puhunut suuni erittäin puhtaaksi. Todennäköisesti ei tarvitse sitten enää uusia sanomisiani, kun ei tarvitse olla edes tekemisissäkään enää sen jälkeen.

Vauvan kiukkaminen ärsyttää. Olen todella väsynyt ja yksinäinen. Olen vihainen miehelleni tai puran huonoa oloani häneen. Koko ajan samanlaisena jatkuva arki masentaa, mitään ei tapahdu enkä voi lähteäkään kotoa minnekään vauvan kanssa koska ei ole paikallista liikennettä, ajokorttia eikä toista autoa. Kukaan ei käy meillä... Olen vihainen entisille kavereille kun ovat hankkineet uusia ja unohtaneet täysin minut. Turha yrittää itse ottaa kehenkää yhteyttä kun ei ketään kiinnosta! :(

Kotiäidin lösähtänyt olemukseni. Ja se, että vedän nytkin keksejä, vaikka yritän laihduttaa. Toisaalta ei ole mitään syytä näyttää hyvältä, kun kökin koko ajan täällä kotona lasten kanssa. Vauva valvottaa ja olen väsynyt. Joka päivä on tuskaa, kun ei jaksa tehdä mitään. Haluaisin olla parempi ja jaksavampi äiti (ennen huonosti nukkuvan kuopuksen syntymää olinkin sellainen). Kaipaan töihin, mutta tiedän, etten jaksa töitäkään tehdä tällaisena zombina. Vaikeeta on...

Karmea väsymys. Vauva valvottaa yöllä heräilemällä 4 kertaa ja kukkumalla pitkään hereillä klo 4. Aamulla herätys 6. Nyt esikoinen eikä vauva nuku päikkäreitä ja loppuiltapäivä on kiukkuamista, enkä itse saa huilattua yhtään.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:50"]

Vauvan kiukkaminen ärsyttää. Olen todella väsynyt ja yksinäinen. Olen vihainen miehelleni tai puran huonoa oloani häneen. Koko ajan samanlaisena jatkuva arki masentaa, mitään ei tapahdu enkä voi lähteäkään kotoa minnekään vauvan kanssa koska ei ole paikallista liikennettä, ajokorttia eikä toista autoa. Kukaan ei käy meillä... Olen vihainen entisille kavereille kun ovat hankkineet uusia ja unohtaneet täysin minut. Turha yrittää itse ottaa kehenkää yhteyttä kun ei ketään kiinnosta! :(

[/quote]

Kuin minun elämästäni:( Tällä hetkellä suurin vitutuksen aihe kyllä on tuo vauva, joka ei ole nukkunut kunnolla koko päivän aikana. Nyt aivan yliväsinyt ja kiukuttelee niin paljon, ettei saa unta.

Kela, joka perii takaisin rahoja. Jotta saisin ne maksettua, täytyy saada töitä.

Mua ärsyttää yks tuttu. Hän on sellainen oikea vanhanajan juorukello, joka ei kaihda puhua paskaa kenestäkään. Hän kuulustelee lapsensa aina koulupäivän jälkeen ja uskoo kaiken, mitä lapset sanovat ja saattaa jopa ojentaa muita vanhempia kuulemiensa juttujen perusteella. Aivan käsittämätöntä, mä oon jo alkanut epäillä, että tyyppi on tulossa hulluksi.

Ärsyttää työkaveri, joka sanoi suoraan, että mielestäni tekemäni työ on turhaa ja merkityksetöntä. Hymyssä suin vielä, joten kesti muutaman hetken ennen kuin rekisteröin täysin tuota vttuilua. Ja se ärsyttää vielä enemmän. Kerroin kyllä oman näkemykseni työtehtävän laajemmasta merkityksestä, mutta yhä leveämmällä hymyllä saatu vastaus oli että "no sä voit olla vapaasti tota mieltä". Raivo kuohuu joka kerta, kun ajattelen tätä asiaa.

Lapset ärsyttää. Isommalla on kuumetta, joten ei päästä ulos asunnosta. Pieni potilas onneksi on vähän rauhallisempi, mutta kaksivuotias on kyllä niin rasittava että oksat pois. Kiukuttelee ihan joka asiasta. Esimerkiksi; pöydällä on jäisiä mansikoita sulamassa. Lapsi haluaa mansikoita. Annan lapselle pienen nökäreen. Lapsi ei halua sitä mansikkaa vaan ne kaikki mansikat, joten heittää mansikan vaalealla matolle ja hyppii sen päällä. Sitten lapsi ilmoittaa ettei halua mansikoita, inhoaa mansikoita, haluaa leipää. Käy suutuksissaan heittämässä lattialle pöydällä olevia askartelutarvikkeita. Tässä kohtaa minulta menee virallisesti hermot, pistän lapsen olkkariin rauhoittumaan ja odottamaan, että olen siivonnut pöydän, puhdistanut maton ja laittanut välipalan. Ja tätä rataa me tässä sitten jatketaan, koko päivä. Normaalisti ollaan siis ulkona aamusta iltaan, koska en vaan kestä tuon kiukkuamista ja ulkona kaikki onkin helpompaa.

Lapsi on ollut vauvasta asti herkästi ärtyvä, kovaääninen ja suorastaan pahantuulinen. Kaksi vuotta jatkuvaa kätinän kuuntelua, päivisin ja öisin, on kieltämättä pikkuisen hermoillekäypää.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:03"]

Mua ärsyttää yks tuttu. Hän on sellainen oikea vanhanajan juorukello, joka ei kaihda puhua paskaa kenestäkään. Hän kuulustelee lapsensa aina koulupäivän jälkeen ja uskoo kaiken, mitä lapset sanovat ja saattaa jopa ojentaa muita vanhempia kuulemiensa juttujen perusteella. Aivan käsittämätöntä, mä oon jo alkanut epäillä, että tyyppi on tulossa hulluksi.

[/quote]

No niin, nyt kun palsta taas toimii, haluan kysyä teiltä: tunnetteko vastaavia ihmisiä? Onko teillä teorioita siitä, mikä tällaisia ihmisiä riivaa?

Ärsyttää nököttää sisällä kuumeisen lapsen kanssa, sil ulkona paistaa aurinko. 

Ja söin liikaa mämmiä ja nyt oksettaa. 

Ärsyttää aivan käsittämättömän paljon työkaveri, joka taas tänäänkin lähti heti lounaan jälkeen töistä kun keskimmäinen oli kuulemma sairastunut ja soittivat päiväkodista. Jotenkin en enää usko näihin sen jatkuviin lasten sairastumisiin, niitä on vähintään joka toinen viikko, usein enemmän. Yhdenkin kerran kun oli sairasta hoitamassa kotona, hän tuli töihin seuraavana päivänä uudessa tukassa. Väitti kivenkovaan ettei sitä oltu leikattu ja että väri oli omasta purkista, noh, väristä en tiedä kenen laittama se oli mutta tukkaa oli satavarmasti leikattu. On vaan mokoma kettu niin ovela että usein pois just näitä puolikkaita päiviä vaan joten työnantajakaan ei edes kysele sairaustodistusten perään.

Hänen tekemättömät työnsä jakautuvat sitten meille muille koska näissä hommissa on vaan tietyt päivän jutut tehtävä. Joten suoraan sanottua v**ttaa tuollainen lusmuilu ja moraaliton toiminta, niin tekis mieli saada mokoma loinen kiinni tästä

TÄMÄ KYLMYYS!!!

Multa loppui kärsivällisyys tänään. Aamulla taas -20 ja kohta on huhtikuu. Ei enää hymyilytä mikään, edes toi saamarin aurinko.

Tällä hetkellä eniten mua ärsyttävät uneni. Olen viimeiset pari viikkoa nähnyt lähes joka yö unta siitä, että olisin raskaana. Olen kyllä tietyllä tavalla vauvakuumeinen, mutten koskaan tässä elämäntilanteessa alkaisi lasta hankkia. (Olen sekä mielenterveys- että päihdetoimiston asiakas ja kaiken lisäksi sinkku.)

Tämä tunne, jonka unet saavat minussa aikaan, ottaa oikeasti päähän, sillä aina kun herään, muistan jokaisen fyysisen tunteen, tuoksun ja näyn, jotka unissani ovat.

Ketuttaa.

se, että joudun kävelemään tänään pitkiä matkoja kengillä jotka jo hiersivät jalat melkein verille. aarghh!

Päätä särkee ja väsyttää. Ei jaksiais lähteä salille töiden jälkeen.

Kimi Räikkönen hypetys ja suomalaisten yliherkkä suhtautuminen Kimiin. Jos ulkomaisessa lehdessä on puolikin lausetta Kimistä, suomalainen suhtautuu hysteerisen puolustelevasti. Se ärsyttää, voi miksi K.R. meni takaisin formuloihin. Kuka tätä kestää? Nyt on suomalaisten mielestä suunnilleen kuin MM:n voittanut, kun yhden osakilpailun voitti.

oon töissä 18 miehen kanssa ainoana naisena. vi***, ukot on pahalla päällä, nälvivät toisiaan ja kiukuttelevat pahemmin  kuin aiemman työpaikkani naiset (siellä ei miehiä lainkaan). Naiset kieroilivat ja puhuivat selän takana paskaa, mutta ukot mesoaa kahvihuoneessa toisilleen aivan avoimesti. Kaikilla satavarmasti huono päivä. Konahdin, että huomenna kestetään kotona, jos ainoa mitään päivässä saadaan aikaiseksi on paljon pahaa mieltä ja lähes nyrkkitappelu.