Ärsyttää kun oma isä vinoilee miehelleni käytännön hommissa ja synnytyskin ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta minun mieheni on ihana pikku hukkapätkä 165cm ja minä hitusen lyhyempi. Mies oli syntyessäänkin paljon alle 3 kiloinen.

Kuitenkin meidän molemmat pojat on ollu syntyessään yli kolmekiloisia. Eka oli melkeen nelikiloinen ja toinen n. kolme ja puoli (varmaan kun oli diabetes ruokavalio tokan kohdalla niin jäi kevyemmäksi).

Kyllä mielummin synnyttäisin pitkiä ja hoikkia lapsia kuin pieniä palloja.

Usko minua :D

Et synnyttäisi mielellään niitä pitkiä hoikkia lapsia :D

Sen verran repesin että...

Totta hemmetissä laihat ripakintut on helpompia synnyttää ku keilapallon muotoiset (jos siis poissuljetaan kaikki muut seikat, kuten tarjonta, äidin lantio ym.) tämän pitäis olla ihan selvää. Ja kyllä, kokemusta on!

Ei pidä paikkansa. Ihan ystävällisesti nyt sanon tämän :)

Tarjoa miehellesi lohdutukseksi banaania

Vierailija kirjoitti:

Mikähän vuosisata ja missä maalla miehesi on syntynyt kun ei yhtään pystynyt kätilö arvioimaan että tän

Kokosta ei ulos tuo synnyttävä nainen tule saamaan?

Suunniteltuja keisarinleikkauksia tämän takia tehty jo vuosikymmeniä.

Esm yleistä että Thainaiset jotka saavat lapsen pohjoismaalaisen kanssa saavat leikkauksen jos vauva on liian suuri tulemaan alateitse.

Ei niitä sektioita vieläkään ihan helpolla saa. Riippuu sairaalan linjauksesta ja lääkärin asenteesta.

Nykyäänkin vielä sattuu virhearvioita.

70-luvulla sattui vieläkin isompia virhearvioita. Anoppi kertoo toisinaan omia raskausmuistojaan. Kätilö oli neuvolassa ihmetellyt, että onpa vilkas vauva kun sydänäänet kuului äsken täältä ja nyt jo ihan eri puolelta. Erityisen vilkkaasti liikkuikin.

Synnärillä selvisi, että vauvoja onkin kaksi 😱

Ikävää, että isäsi ei ole tukenasi vaan asettuu perheesi vastapuolelle. Toivottavasti saat tukea äidiltäsi.

Minun ensimmäinen mieheni oli upea, komea, superseksikäs, timmi, nauravasilmäinen mus limi, siis sellainen että kuola valuen häntä naiset katselivat. Isäni sanoi, että tuota ei sitten tarvitse kotiin tuoda. En sitten vienyt. En ollut yhteydessä isääni kymmeneen vuoteen, jonka avioliittomme kesti.

Nykyinen mieheni on ihan tavallinen suomalainen lattajalka, keskimittainen ja keskiälykäs ja kaikessa muussakin vähän keski. Hänestä isäni ei ole sanonut sanaakaan. Meinaa kai, että jos haluaa nähdä lapsenlapsiaan, ei kannata päästää suusta ihan mitä tahansa.