Miksiköhän kaipaan yläasteaikoja vaikka silloin kaikki oli huonosti?

Silloin ei kuitenkaan tarvinnut itse maksaa elämistään, asumistaan, eikä ollut muuta vastuuta kuin läksyjen luku. Minullakin oli kouluajat helvettiä, mutta nykyäänkin olen ihan yhtä yksinäinen, sen lisäksi on vaan sitten kaikki aikuisen vastuut. Useimmat toki löytää kavereita ja elämä paranee, itselläni ei.

Ehkä haluaisit takaisin, että voisit tehdä asioita toisella lailla ja muuttaa myös tulevaisuuden erilaiseksi.

Koska haluaisit elää sen ajan uudelleen mutta paremmin? Koet, että tuo aika meni sinulta haaskuun ja toivot että saisit uuden mahdollisuuden? Haluaisit aloittaa uudelleen alusta?

Elämä kotona, perheen parissa, oli hyvää? Minäkin olen kaihoten muistellut tavallista arkea kotona yläasteaikoina, 90-luvulla.

Oli mukavaa aina tulla iltapäivisin koulusta kotiin, hätistellä pikkusisaruksia jaloista, katsella perheen kanssa elokuvia, syödä yhdessä pöydän ääressä, keskustella ja kiistellä, kirjoitella päiväkirjaa ja kuunnella musiikkia omassa huoneessa, odottaa viikonloppua.

Aika ihan varmasti kultaa muistoja, koska minulla oli tuolloin usein turhauttavaa, ärsyttävää jne.

Koulun hoitaisin nyt toisella tavalla. Minuakin kiusattiin, ja nyt osaisin suhtautua siihen paremmin. Toisaalta jos saisin valita, en eläisi menneisyyttä uudelleen, koska uskon kaikella olevan tarkoituksensa.

Se että muistelen noita aikoja kaihoten on silkkaa nostalgiaa ja sitä, että olen alkanut enemmän arvostaa joitain asioita, joita silloin pidin selviöinä.

up

Minun elämäni on ainakin parempaa kuin 90-luvulla koulukiusattuna. Jotkut asiat ovat huonommin, kuten terveys. Kavereita ei ole vieläkään. Töissä ei ole kivaa mutta kyllä se koulun voittaa. Vapaa-ajalla ei tarvitse useinkaan sietää vanhempia ja voi tehdä enemmän mitä haluaa. Rahaa on paljon enemmän käytössä.