Lue keskustelun säännöt.
Apua, musta alkaa tulla karppijeesustelija!
15.03.2013 |
Eli just sellainen hiton ärsyttävä toisten syömisten ja ostoskorien kyttääjä, joka jakelee "hyvää tarkoiitavia" kommenttejaan kuin pahin uskoon tullut konsanaan.
Musta ei ikinä pitänyt tulla tällaista kyylää ja besserwisseriä - vinkkejä siitä, miten saan pidettyä turpani kiinni?
Kommentit (29)
Pitäskö sun syödä vaikka vähän sokeria tai pari perunaa. Aivot nimittäin kutistuu, jos ei syö perunaa ja näkökenttäkin kapenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäskö sun syödä vaikka vähän sokeria tai pari perunaa. Aivot nimittäin kutistuu, jos ei syö perunaa ja näkökenttäkin kapenee.
Mäkin haluaisin kertoa "kaikille", miten fiksua karppaaminen on, mutta... Ehkä mulla ei ole lähelläni niin tärkeitä ihnisiä, joiden toivoisin ehdottomasti ymmärtävän sen? :( Silloin on heöpompi pitää suu kiinni, tai ola ainakaan vaahtoamatta. Kyllä mäkin kehun tutuille karppaamista, mutta jos he ei innostu niin ei sitten.
Eli tavallaan mulle on sit loppupeleissä sama, vaikka pilaisivatkin terveytensä eineksillä, lisäaineilla, liialla hiilihydraatilla ja sokerilla.
Olen myös jo sen ikäinen (40v.) että olen oppinut, että jokainen elää tavallaan. Voisitko vain tankata sitä lausetta itsellesi?
Ymmärrän tuskasi. Juo 1,5l sokerilimppaa tai osta 400g karkkipussi ja vedä se niin kyllä helpottaa. Silloin ei ole enää varaa jeesustella ja olo paranee...
Jokainen uskovainen uskoo oman uskontonsa olevan se ainut oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla piinaamatta ja käännyttämättä läheisiäsi. Noudata itse karppiruokavaliota jos haluat, mutta anna toisten olla rauhassa!
Anoppini on äskettäin hurahtanut Heikkilän oppeihin ja jaksaa joka kerta jauhaa niistä! Hel*%tin ärsyttävää!! Minä satun vielä olemaan terveydenhoitaja, niinpä hän on aina tavatessamme haastamassa minua väittelyyn Heikkilä vs Puska.
Nykyään ei kauheasti tee mieli tavata anoppia ja onkin ihmetellyt miksemme enää käy siellä niin usein...
No, ehkäpä hänkin kohta tulee järkiinsä ja tuo vouhotus loppuu. Niin on näyttänyt käyvän monen muukin karppiystävän kanssa.
Joillekkin tuo karppaaminen tuntuu olevan lähes uskonto!
Minustakin tuli kiihkeä julistaja, ei sille vaan voi mitään kun on löytänyt jonkun niin mahtavan jututn ja silmät ovat auenneet aiemmalle hapatukselle. Mutta ärsyttäväähän se on, jos ei pysty mistään muusta puhumaan kun on niin innoissaan.
Itselleni kävi vielä niin, että veli otti ilosanoman vastaan ja hänestä tuli vielä kiivaampi karppi kuin mitä minä koskaan olin. Nyt olen jo langennut takaisin hiilarimaahan, mutta veli edelleen kyttää lastensakin syömistä ja pilaa joulut ja synttärit ja kaikki, kun kyttää niitä herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei voisitko kertoa kuinka nopeasti tuon karppaamisen pitäisi tuntua tai näkyä kehossa?
Lukaisepa "Eli syömisen plasebo on joka puolella ihmisten syömiskäyttäytymisessä. Ongelma on tietysti se, että käytännössä on mahdotonta tietää mikä osa ihmisten kokemuksesta on plaseboa ja mikä "aitoa" hyötyä. Yksi julistaa voivansa loistavasti juuri tällä ruokavaliolla, joku toinen sai avun juuri tästä ravintolisästä, kolmas toteaa juuri tämän ruuan aiheuttavan oireita ja neljäs luki jostakin superyksinkertaistetun mallin miten elimistö toimii ja miten pitäisi syödä ja siitä saadulla luottamuksella menee eteenpäin. Kokemukset voivat olla "todellisia" tai plaseboa. Hankala asia, jos haluaa heti tietää kumpaa siinä on enemmän.
Itse suhtaudun asiaan aika pitkälle niin, että lyhyellä aikavälillä eli muutamien kuukausien syömiskokemuksissa asiat voivat selittyä sekä aidosti tai plasebolla. Tietysti jos kokemukset ovat olleet hyvät niin siten kannattaa jatkaa mutta tulevaisuudensuunnitelmia ei sillä hetkellä kannata vielä kirjoittaa kiveen. Ajan kanssa plasebo haihtuu - elimistö kalibroinee ja realisoi hiljalleen vaikutuksia - ja todellisuus alkaa paljastumaan pinnan alta. Asiat voivat jatkua yhtä ruusuisesti kuin ennenkin mutta yhtä hyvin ongelmat alkavatkin nostamaan päätään ja asioita kannattaa muuttaa.
Ehkä tästä voi myös ottaa sellaisen näkökulman, että jos muutatte jotain syömisessänne ja saatte upeita kokemuksia, niin ei heti ensikuukausina kuitenkaan kannata hirveästi julistaa lähipiirille miten asiat pitää hoitaa - voipi olla, että vuoden päästä olisitte taas aika eri mieltä. Tosin vaikka se toimisi pidemmälläkin aikavälillä niin ei sitä silloinkaan kannata tehdä, kun ei kukaan jaksa sellaista kuunnella :)"
http://patrikborg.blogspot.co.uk/2013/02/placebo-syomisessa.html#comment-form
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruna ei pelota, peruna on parasta!
Kyllä se jeesustelu loppuu aikanaan. Ittelläni se loppu pastaan, jäätelöön ja sunnuntaiaamun paahtoleipään.
Ja hei, ne karppileivät maistuu munakkaalta. Älä edes yritä väittää mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle karppaus on ainakin tuonut hyvää oloa jo vuoden ja kolme kuukautta. Aika pitkä plasebovaikutus :)
Mulla hyvä olo perustuu verensokerin heilahtelemattomuuteen, sen heilahtelu oli aiemmin ongelmani.
t 5
Jotkut noista saarnaajista on hassuja. Mulle alkoi ihan Prisman kassajonossa noin viisikymppinen nainen saarnata kun näki ostoskärryssäni mm. spagettia ja leipää, että mitä kauheita terveyshaittoja niillä on. Huvitti erityisesti, kun hän mainitsi lihottavuuden, minä nimittäin olen hoikka, ja tämä kommentoija oli varsin tukeva täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tätä "plaseboa" on jatkunut kohta kaksi vuotta. Paino tippui ekan vuoden aikana 23 kiloa, sen jälkeen olen ollut ns.ylläpitovaiheessa. Infernaalinen närästys ja artriittityyppiset nivelhässäkät ovat muisto vain. Johtunee varmaan myös siitä, että syön paljon monipuolisemmin enkä enää täytä mahaani pastalla, pizzalla ja voileivillä - kasviksia kuluu paaaaljon enemmän kuin siiloin ennen.
Tsemppiä sulle ap! :)
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 00:55"]
Jotkut noista saarnaajista on hassuja. Mulle alkoi ihan Prisman kassajonossa noin viisikymppinen nainen saarnata kun näki ostoskärryssäni mm. spagettia ja leipää, että mitä kauheita terveyshaittoja niillä on. Huvitti erityisesti, kun hän mainitsi lihottavuuden, minä nimittäin olen hoikka, ja tämä kommentoija oli varsin tukeva täti.
[/quote]
Heh, tää oli hauska! Toisaalta mulle tuli mieleen, että entä jos se tätikin oli ollut sinun iässäsi hoikka? Ja koki leipää ja pastaa syömällä saaneensa liikakilonsa.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 00:30"]
Mulle karppaus on ainakin tuonut hyvää oloa jo vuoden ja kolme kuukautta. Aika pitkä plasebovaikutus :)
Mulla hyvä olo perustuu verensokerin heilahtelemattomuuteen, sen heilahtelu oli aiemmin ongelmani.
t 5
[/quote]
no edelleen, viimeinen lause..."Ehkä tästä voi myös ottaa sellaisen näkökulman, että jos muutatte jotain syömisessänne ja saatte upeita kokemuksia, niin ei heti ensikuukausina kuitenkaan kannata hirveästi julistaa lähipiirille miten asiat pitää hoitaa - voipi olla, että vuoden päästä olisitte taas aika eri mieltä. Tosin vaikka se toimisi pidemmälläkin aikavälillä niin ei sitä silloinkaan kannata tehdä, kun ei kukaan jaksa sellaista kuunnella :)"
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 01:07"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 00:55"]
Jotkut noista saarnaajista on hassuja. Mulle alkoi ihan Prisman kassajonossa noin viisikymppinen nainen saarnata kun näki ostoskärryssäni mm. spagettia ja leipää, että mitä kauheita terveyshaittoja niillä on. Huvitti erityisesti, kun hän mainitsi lihottavuuden, minä nimittäin olen hoikka, ja tämä kommentoija oli varsin tukeva täti.
[/quote]
Heh, tää oli hauska! Toisaalta mulle tuli mieleen, että entä jos se tätikin oli ollut sinun iässäsi hoikka? Ja koki leipää ja pastaa syömällä saaneensa liikakilonsa.
[/quote]
En minäkään niin kovin nuori ole, nelikymppinen jo...
Tuossa on kyllä tärkeä pointti, että moni varmaan onkin saanut eritoten leivällä tärkeän osan kiloistaan, tiedän itsekin sellaisia jotka lähinnä elää voileivillä. Yksi ateria päivässä ja sitten leipää, leipää, ja lisää leipää. Kahvin kanssa vielä ehkä kahvileivonnaista. Toisaalta sitten taas on minunlaisiani, jotka kyllä syö leipää, mutta kohtuullisesti - minä syön sitä 1-2 viipaletta päivässä, yleensä lounaalla kun syön salaatin tai keiton ateriaksi. Luulen että se leipäkin on sellainen että jos ei satu olemaan jotenkin yliherkkä viljoille niin kohtuukäytettynä se on aika harmiton, mutta ilmeisesti jotkut eivät usko kohtuukäytön olevan mahdollistakaan.
Muutenkin on ihmetyttänyt, että aika moni joka esim. töissä on kertonut karppauksen hienoudesta, on ilmeisesti syönyt tosi huonosti ennen. Eräskin puhui innokkaasti kuinka "virallisterveellinen" hänet lihotti, ja kuvaili tätä virallisterveellistä lähinnä niin että söi valtavasti voileipiä, makeita, ja ilmeisesti olemattoman vähän kasviksia - vaikka oikeasti virallisterveelliseen suositukseen niitä kuuluu aika paljonkin. Totta kai kenen tahansa olo paranee, jos vaihtaa ruokavaliosta jossa syödään voileipiä, eineksiä ja puolijalosteita, herkkuja, mehuja jne sellaiseen jossa syödään paljon kasviksia, itse valmistettuja lihoja ja kaloja jne. Mutta enpä usko että se esim. mulla mihinkään paranisi, kun syön jo nyt paljon kasviksia, marinoimattomia lihoja ja kaloja, vähän makeita herkkuja, mutta syön kohtuudella myös leipää ja pastaa ja riisiä.
Joo, hyvä pointti tuo, että muka aiemmin olisi syöty "virallisterveellisesti", vaikkei ruokailut ole sinne päinkään!
No mä voin yrittää vähän avata sitä, miksi moni kokee virallisterveellisellä lihoneensa. tai ainakin ettei laihdu. Kun ennen kun mä yritin terveellistää mun ruokavaliota, niin vaihdoin kaiken täysjyvään, vältin rasvaa tosin silti sain sitä ihan riittävästi, mutta en öljynä, koska hei en mä nyt leivälle öljyä laita.
Ja sitten olen pieniruokainen niin kun riisiä/perunaa/pastaa ei ollut "lupa" jättää pois aterialta niin arvaa maltoinko mä jättää myöskään lihaosuutta kovin pieneksi? No en kauhean pieneksi, vaan tosiaan tingin salaatista, koska oli muka kiirekin. Mutta sitä en vatsaa täyttääkseni olisi myöskään tarvinnut, kun johan sinne piti tunkea perunaa jne. Leipää söin minäkin vain pari palaa päivässä, lähinnä aamulla ja vain ruisleipää.
Sitten kahvilla mun teki aina mieli jotain makeaa, eli otin pikku jäätelöpuikon, kaupan muffinssin tms . koska verensokerini oli jo ehtinyt alas, lounaalla syödystä hiilihydraatista johtuen. Olin siis tosi herkkä hiilarille.
Samoin kun virallisterveellinen kielsi syömästä reippaasti rasvaa nälkäni ei pysynyt kunnolla poissa. Verensokeri vain heilui . Kun aloin karpata kaikki muuttui näiden osalta, en tarvinnut enää edes makeaa, kun sain syödä toista herkkuani eli rasvaa. Ja kasviksia tuli lautaselle, koska en enää täytä itseäni tärkkelyspitoisilla ruuilla. On totta, että oikea virallisterveellinen on lähellä hyvää, mutta mielestäni silti liian rasvakielteinen. Ja vähän liian hiilarimyönteinen.
t. kommentoinut ja samalla nro 5
Mulla oli mahtavan mukava duunikaveri, jonka kanssa me vietimme paljon aikaa yhdessä. Kun hän tuli "uskoon" otin eron ja heitin pois fb-kavereista. Nyt en enää vastaa edes puheluihin. Tämä tarina on ihan tosi. Vittu jos ei ole muuta sanottavaa, en jaksa.