Voiko tästä vielä nousta? Ensimmäisestä parisuhteesta

Hei!

Olen nuori nainen ja kaipailisin neuvoja parisuhdeasioissa. Olen seurustellut 2 vuotta poikaystäväni kanssa, ja meillä on mennyt jo jonkin aikaa melko huonosti. Suhteemme alkoi siitä, että emme pelottaneet toisiamme. Kyllä, luitte oikein. Olemme molemmat ujoja ja entisiä koulukiusattuja, joten sellaisen kumppanin löytäminen on ollut vaikeaa, johon uskaltaisi luottaa. Minä ainakin tiesin heti mieheni tavatessani, että tuossa on mies joka ei koskaan satuttaisi minua mitenkään. Ja oikeassa olinkin.

Mutta kun muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan. Kaikki mitä teemme yhdessä, on jonkinlaista kompromissia koska meitä ei kiinnosta samat asiat. Minä olen luonteeltani maailmaa halaava humanisti, mies taas kyyninen ja sulkeutunut tietokonenörtti. Esimerkkinä vaikeista tilanteista toimii mm. viime kesän lomamatkamme. Minä haluaisin matkakohteessa koluta vanhoja linnoja ja museoita, ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Miestäni tällaiset asiat ei kiinnosta ollenkaan. Oikeastaan hän taisi tulla matkallekin vain minun mielikseni, parhaiten hän viihtyisi kotona huippunopean nettinsä kanssa.

Eli siis yhteistä tekemistä on tosi vaikea löytää. Kuitenkin elämän perusarvoista olemme samaa mieltä, joten sen asian kanssa ei ole ongelmaa.

En oikein tiedä mitä tekisin. Minun ei olisi helppo löytää uutta miestä, jos eroaisimme, mutta jotenkin minusta tuntuu että sivuutin kaikki muut toimivan parisuhteen ennusmerkit kun hullaannuin niin paljon siitä, että pystyin luottamaan mieheeni täysin.