Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ratkaista lasten pelaamisongelma?
14.03.2013 |
Meillä siis kolme aktiivista tietokonepelailijaa ja lisäksi vielä yksi joka tykkää kyllä myös pelata mutta ei ehkä niin usein. Iältään pelailijat ovat 7-12v.
Tällä hetkellä peliajat on sovittu niin, että jokaisella on peliaikaa 1t kolmena päivänä viikossa.
Tämä tuntuu lapsista selvästi liian vähältä, sillä aina kun vaan joku tilaisuus tarjoutuu, he pelaavat salaa oman vuoronsa ulkopuolella. Tästä sitten on yleensä ollut rangaistuksena kahden pelivuoron menettäminen, mutta ei se oikein tunnu tehoavan.
Ongelma siis oikeastaan on se, että vaikka 3t viikossa tuntuu ehkä vähältä, he kuitenkin aina haluavat olla katsomassa kun sisarus pelaa. Toisin sanoen, jokaiselle tulee ns. ruutuaikaa (katsotaan ja kommentoidaan toisen peliä vierestä) jo tällä systeemillä 9t viikossa + tämän hiukan satunnaisemman pelailija tunnit 1-3. Vielä tämän lisäksi käy joskus kaverit myös meillä pelailemassa, jolloin tietysti omat lapset siinä vieressä myös istuvat. Televisiostakaan he eivät ole valmiita luopumaan joten sitäkin tulee päivittäin katsottua. Myös esim. koulutehtäviä (esitelmiä) varten saa olla koneella peliaikojen ulkopuolella jos tarve vaatii.
Jos peliaikaa nostettaisiin niin, että jokainen saisi pelata tunnin päivässä, kaikki istuisivat siis tietokoneen ääressä 3t päivässä ja se tuntuu jo todella paljolta.
Miten siis laskette lapsen pelitunnit tai rajoitetaanko teillä edes niitä? Meillä osittainen ongelma on myös se, että ollaan sitä ikäpolvea miehen kanssa kun ekat tietokoneet ja pelit tuli yleisempään käyttöön. Mies on saanut lapsena/nuorena pelata ihan niin paljon kuin haluaa/jaksaa ja hänen mielestään siinä ei ole mitään ongelmaa vaikka meidänkin lapset niin tekisi. Itseasiassa yksi kuukausi kokeiltiinkin niin, että lapsilla ei ollut mitään määrättyjä peliaikoja vaan saivat pelata silloin kun halusivat. Vaikka he tiesivät että kyseessä on koe, jonka mukaan päätetään voidaanko käytäntöä jatkaa, he eivät pystyneet olemaan pelaamatta lähes jatkuvasti. Se käytäntö jäi siis minun tahdostani siihen yhteen kuukauteen.
Mietityttää myös se, kun lapset tuosta kasvavat. Vanhimmat lähestyvät murrosikää kovaa vauhtia. Voiko 16- tai 17-vuotiasta vielä tuolla tavalla rajoittaa pelaamisen suhteen? Meillä ei ainakaan tällä hetkellä ole tietokoneita lasten huoneessa vaan yksi on olohuoneessa ja yksi vanhempien makkarissa.
Nyt olisi kiva tietää ehdotuksia tilanteeseemme ja kuulla myös teidän ratkaisuista tämän suhteen!
Kommentit (20)
Ymmärrän kyllä, että pelaamista ei tarvitse rajoittaa jos lapsi rajoittaa sitä ihan itse (kuten meillä tämän vanhimman suhteen on). Meillä ei siis kuitenkaan ole näin, vaan lapset jättävät ulkonakäymiset ja muut puuhailut kokonaan väliin jos heitä ei millään tavalla rajoita. Kuukauden kokeiluaikana ei myöskään ilmennyt minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, oikeastaan päin vastoin tuntui että pelaaminen loppua kohden vain lisääntyi.
Tuntuu vaan itselle kovin vieraalta ajatukselta että pelaamisesta ei olisi mitään haittaa jos se aloitetaan heti koulun ja läksyjen teon jälkeen ja jatketaan sitä samaa sitten iltaan asti. Aamullakin pelaisivat mielellään ennen kouluun menoa jos on vaikka vähän myöhäisempi päivä.
Pelejä he ovat saaneet pelata kuitenkin ihan pienestä pitäen eli mistään uutuudenviehätyksestä sinänsä ei varmasti myöskään ole kyse. Uusia pelejäkään ei ole pitkään aikaan tullut.
Eli mikä olisi maksimiaika, minkä voisit antaa lapsesi pelata JOS hän ei itse peliaikojaan rajoittaisi? Vai antaisitko tosiaan aamusta iltaan pelata?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei rajoiteta pelaamista. Sillon kun lapset olivat pieniä, niin rajoitin, jos käytös muuttui riehuvaksi ja lapsi karjui pienestäkin asiasta tai jos joku sisaruksista neuvoi koneella ja toinen sai heti hepulin. Nyt mun nuorin on 11 v. joten osaavat käyttäytyä pitkänkin pelaamisen jälkeen ja olen äärettömän tarkka mitä pelaavat. Mitään k-pelejä tai verilentää pelejä ei meillä pelata. Yksi lapsistamme rakastaa pelaamista yli kaiken ja on tosi hyvä siinä. Kaksi muuta tekevät koneella kaikkea muutakin kuin pelaavat.
Jos sun lapset rikkovat peliaikoja aina kun silmä välttää, niin kannattaisiko sun ihan reilusti vaan antaa lisäaikaa?
Voisiko tilannetta ratkaista toiseen suuntaan eli peliaikaa ei olisikaan rajoitettu vaan pelata saa kun muut velvoitteet on hoidettu. Eli pelata ja katsoa telkkaria saa, kun läksyt ja sovitut kotihommat on tehty ja ulkoiltu esim. tunti arkipäivinä ja 2 viikonloppuna (ulkoiluun lasketaan myös liikuntaharrastukset). Jos velvollisuudet ei maistu, niin sitten pelikieltoa.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 09:37"]
Ymmärrän kyllä, että pelaamista ei tarvitse rajoittaa jos lapsi rajoittaa sitä ihan itse (kuten meillä tämän vanhimman suhteen on). Meillä ei siis kuitenkaan ole näin, vaan lapset jättävät ulkonakäymiset ja muut puuhailut kokonaan väliin jos heitä ei millään tavalla rajoita. Kuukauden kokeiluaikana ei myöskään ilmennyt minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, oikeastaan päin vastoin tuntui että pelaaminen loppua kohden vain lisääntyi.
Tuntuu vaan itselle kovin vieraalta ajatukselta että pelaamisesta ei olisi mitään haittaa jos se aloitetaan heti koulun ja läksyjen teon jälkeen ja jatketaan sitä samaa sitten iltaan asti. Aamullakin pelaisivat mielellään ennen kouluun menoa jos on vaikka vähän myöhäisempi päivä.
Pelejä he ovat saaneet pelata kuitenkin ihan pienestä pitäen eli mistään uutuudenviehätyksestä sinänsä ei varmasti myöskään ole kyse. Uusia pelejäkään ei ole pitkään aikaan tullut.
Eli mikä olisi maksimiaika, minkä voisit antaa lapsesi pelata JOS hän ei itse peliaikojaan rajoittaisi? Vai antaisitko tosiaan aamusta iltaan pelata?
ap
[/quote]
Ei nuo meidänkään lapset mitään ulkoile tai puuhaile, silloin kun eivät pelaa, lukevat tai katsovat telkkaria. Meille se on ihan ok, ei me itsekään miätän liikuntaa harrasteta eikä ulkoilla ja hyvin on voitu eikä ole ylipainoisiakaan kukaan meillä.
Kuukaudessa kyllästymistä tuskint tapahtuu, vuoden päästä voisi alkaa jo ;-) Itse uskon monessakin asiassa rajoittamattomuuteen, esim. meillä e iole myös koskaan ollut karkinsyöntirajoituksia ja karkkia on tarjolla aina, eikä lapset erityisemmin himoitse karkkia eivätkä syö sitä paljoa. Mutta jos rajoitetulta karkinsyöjältä yhtäkkiä ottaa rajat pois niin varmasti uppoaa jonkin aikaa paljon karkkia.
Ja joo, minä antaisin pelata aamusta iltaan ihan vapaasti, tosiaan kunhan ne koululäksyt kuitenkin hoidetaan. Välillä on kausia jolloin pelaavatkin noin. En ymmärrä tosiaan mitä haittaa siitä olisi.
Toisille lapsille tarvitsee oikeasti sitä rajoitusta. Veljeni piti rajoittaa esimerkiksi nuorimman lapsensa pelaamista, vaikka muiden peliaikaa ei koskaan rajoitettu. Tämä piti tehdä, koska nuorimmainen (nyt 10-v.) oli pelaamassa aina, kun ei ollut koulussa. Pelasi joko kavereilla tai sitten kotona kavereiden kanssa tai ilman. Poikaa ei saanut nukkumaan ja saattoi livahtaa öisinkin pelaamaan. Toisilla lapsilla mitään rajoitteita ei tarvita. Tämä on yksilöllistä ja se pitäisi jokaisen vanhemman tajuta - myös niiden, joiden lapsilla ei ongelmia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole kiinteää peliaikaa per päivä tai viikko, mutta peliaikaa rajoitetaan kyllä. Periaatteessa lapset kysyvät aina erikseen saavatko pelata. Jos jouluna tulee uusi peli, annamme pelata enemmän, yleensä kiinnostus hiipuu vähän ajan päästä. Välillä menee viikkoja, että eivät pelaa, joskus pelaavat sitten enemmän. Siksi emme ole halunneet mennä kiinteisiin peliaikoihin, koska se tavallaan "pakottaa" käyttämään ajan hyväksi.
Yksi sääntö on kuitenkin tärkein: jos pelaaminen aiheuttaa yhtään vinkunaa, itkua tai raivareita, se loppuu pariksi viikoksi. Ollaan nimittäin huomattu, että mitä enemmän pelaa, sitä enemmän se kiinnostaa ja valtaa mieltä. Siksi pelaamista pitää rajoittaa! Lapsille onkin löytynyt sellainen sopiva tahti, että yhtenä päivänä saattavat pelata enemmän ja sitten ei hetkeen ollenkaan. Tiedän, että pelaavat joskus kavereillaan, mutta aina kertovat myös siitä rehellisesti.
Mä ottaisin tiukan linjan: jos valehdellaan ja peitellään, pelitauko. Tuntuu hurjalta, että pelaaminen on ainoa asia mikä kiinnostaa.
No meillä on toinen lapsista peliaddikti ja toinen taas luuhaa illat pitkät pihalla kavereiden kanssa.. koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää että lapsia on erilaisia :) jos tarvitsee rankaista jostain niin toisella se on pelipäivän peruuntuminen ja toisella kotiaresti. Varmasti arvaatte kummalla on kumpi :)
Meillä on pelipäivät. La ja Su saa pelata (ei koko päivää mutta suurimman osan ajasta jos ei siis ole fudismatsia tai kyläilyjä tiedossa) usein lapsella on kaveri meillä tai menee oman pleikkaohjaimensa kanssa kaverille kylään ja pelaavat kaksinpeliä. Viikolla ei pelata! sillon tehdään jotain muuta.
Meillä on toisiaan pleikat ja Wii käytössä joten kaksinpelit onnistuvat, kannataisiko teidänkin hommata mielummin kosoli lapsille kuin se tietokone ? Koneella tehtäisiin vaan läksyjä tai mahdolliset muut jutut. Näi voisi rajata sen peliajan paremmin ja se olisi se yhdessä käytetty aika..
Ja sulle jota ei haittaa ettei lapset ulkoile ollenkaan, mieti tätä sun lausetta muutaman vuoden kuluttua kun ne alkavat lihoamaan siinä koneen ääressä ja sosiaaliset suhteet on kadonneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta, nyt 15- ja 17-vuotiaat. Vähän nuorempina meillä oli heille käytössä viikkopeliaika sillä tavalla, että neljänä päivänä viikossa saivat pelata, ja kokonaispeliaika viikossa oli 6 h. Halutessaan olisivat siis voineet pelata koko 6-tuntisen yhtenä päivänä. Joskus jollakin työllä voi ansaita lisää peliaikaa, mutta peliajan menetys toimi myös rangaistuksena.
Vanhempi lapsista on sellainen, joka koukuttuu täysin ja voisi istua pelaamassa aamusta iltaan, toinen taas ei juuri koskaan käytä koko peliaikaansa. Tämän koukuttujan takia ei voinut kuvitellakaan, ettei pelaamista rajoitettaisi. Pelikonsoli ja tietokone olivat tuolloin olkkarissa, missä sen käyttöä pystyi hyvin valvomaan. Sisarukset myös (valitettavasti) hyvin herkästi kertoivat, jos toinen pelasi yliaikaa, joten salaa pelaamistakaan ei tapahtunut. Harrastuksetkin toisaalta aiheuttivat sen, että ylimääräistä aikaa lisäpelaamisille ei hirveästi ollut.
Nyt kun lapset ovat vanhempia, tuollaista peliaikarajoitusta ei enää ole. Ainut kontrolli on se, että koulutehtävät pitää olla tehtynä ja omat kotihommat hoidettuna, ennen kuin pelataan. Välillä tätä pelikoukuttujaamme pitää patistaa nukkumaan tai tekemään jotakin muuta pelin äärestä, mutta kokonaisuudessaan aikaa kuluu niin paljon kouluun, harrastuksiin ja kavereiden kanssa hengailuun, että pelaamiseen käytetty aika pysyy mielestämme kohtuullisena.
Meillä on käytössä pelipäivät ja viikkopeliaika
9 jatkaa vielä.. todellakin sääntöjen rikkomisesta pitää antaa rangaistus. viikko pelikieltoa. TIetokone salasanan taakse ja sen saa vaan äiti tai iskä avattua !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:06"]
Meillä on kaksi lasta, nyt 15- ja 17-vuotiaat. Vähän nuorempina meillä oli heille käytössä viikkopeliaika sillä tavalla, että neljänä päivänä viikossa saivat pelata, ja kokonaispeliaika viikossa oli 6 h. Halutessaan olisivat siis voineet pelata koko 6-tuntisen yhtenä päivänä. Joskus jollakin työllä voi ansaita lisää peliaikaa, mutta peliajan menetys toimi myös rangaistuksena.
Vanhempi lapsista on sellainen, joka koukuttuu täysin ja voisi istua pelaamassa aamusta iltaan, toinen taas ei juuri koskaan käytä koko peliaikaansa. Tämän koukuttujan takia ei voinut kuvitellakaan, ettei pelaamista rajoitettaisi. Pelikonsoli ja tietokone olivat tuolloin olkkarissa, missä sen käyttöä pystyi hyvin valvomaan. Sisarukset myös (valitettavasti) hyvin herkästi kertoivat, jos toinen pelasi yliaikaa, joten salaa pelaamistakaan ei tapahtunut. Harrastuksetkin toisaalta aiheuttivat sen, että ylimääräistä aikaa lisäpelaamisille ei hirveästi ollut.
Nyt kun lapset ovat vanhempia, tuollaista peliaikarajoitusta ei enää ole. Ainut kontrolli on se, että koulutehtävät pitää olla tehtynä ja omat kotihommat hoidettuna, ennen kuin pelataan. Välillä tätä pelikoukuttujaamme pitää patistaa nukkumaan tai tekemään jotakin muuta pelin äärestä, mutta kokonaisuudessaan aikaa kuluu niin paljon kouluun, harrastuksiin ja kavereiden kanssa hengailuun, että pelaamiseen käytetty aika pysyy mielestämme kohtuullisena.
Meillä on käytössä pelipäivät ja viikkopeliaika
[/quote]
Hups, jäi ylimääräinen lauseenpätkä loppuun, tällaista se on, kun töiden lomassa vastailee. Viimeinen rivi on siis turha.
Ton yhen "meillä ei ole rajoituksia, koko illan saa pelata" on pakko olla trolli.
Itse istun työn puolesta koneella 8 h päivässä ja voin sanoa, että kyllä näin alle kolmekymppisenä jo on paikat kovilla. Suren lastesi kasvavan lihaksiston ja luuston puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä minäkin ottaisin käyttöön jonkun "viikkoruutuajan" tms., miettisin siis kuvion uudelleen.
Jos aika on 3 x 1 tunti, niin yhden tunnin jälkeen jää ihan varmasti jäljelle "nälkä" pelata. Oletko itse koskaan pelannut? Pelit koukuttavat, niihin jää kiinni, eli antaisin pelata pidempään, jotta pelissä pääsee kunnolla eteenpäin. Jotenkinhan sitä peliaikaa on rajoitettava, jos elämässä ei ole mitään muuta, mutta ei tuo salaakaan pelaaminen hyvältä tunnu... Ja minä myös uskon tietyllä tasolla, tietyissä rajoissa, "rajoittamattomuuteen", kielletty hedelmä herkästi houkuttaa.
Viikkopeliaika, saa pelata enemmän kunhan hommat on tehty, on ulkoiltu ja elämässä on muutakin. Ja ajoissa ennen nukkumaanmenoa lopetettava, silloin esim. luetaan kirjaa.
Eikä koneita omaan huoneeseen.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mielenkiintoisempia ne pelit ovat. Johonkin tasolle pitää päästä, että voi edes tallentaa pelin ja koukuttaahan ne pärjäämään aina vain paremmin. Mieti ap, jos sulla olis joku juttu mitä rakastat yli kaiken ja saisit tehdä sitä vain 3 tuntia viikossa, vaikka aikaa olis rutkasti enempäänkin. Olisiko se sun mielestä ok ja reilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoittaminen on yksinkertaista: Mulla on 3 muksua ja yksi tietokone, lapsille oma käyttäjätunnus sekä salasana, jonka tiedän vain minä. Kone ei yksinkertaisesti aukea, kun ei ne tiedä salasanaa. Luultavasti joudun hommaamaan toisen koneen kohtapuoliin, koska tarvitsen sitä itse opiskelun takia aika paljon.
Pelata saa tiistaisin, torstaisin (keskiviikkona iskän tapaamisilta) ja la-su, mutta viikonloppuna on sääntö, että ensin ulos päivänvaloon ja kavereita tapaamaan. Pulkkamäki ja luistelu on tällä hetkellä suosiossa. Vuorot on puolitoista tuntia/nuppi, niistä voidaan vähän joustaa. Eskarilainen ei vielä niin välitä pelata. Facebook on meillä ei-ei.
Itselläni on istumatyön aikaansaama kulumavika selässä, ja jatkuva pelin ääressä istuminen ei todellakaan ole terveellistä lapselle, joka istuu jo koulussa. Toinen asia on myös koneen vaikutus näköön ja aivoihin. Pistäkää ne kersat liikkeelle!
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:21"]
Ton yhen "meillä ei ole rajoituksia, koko illan saa pelata" on pakko olla trolli.
Itse istun työn puolesta koneella 8 h päivässä ja voin sanoa, että kyllä näin alle kolmekymppisenä jo on paikat kovilla. Suren lastesi kasvavan lihaksiston ja luuston puolesta.
[/quote]
Itse olen 38, ollut nörtti pikkulapsesta alkaen, aina koneen ääressä vapaa-ajat, ja minkäänlaisia selkä- tai muitakaan kehon vaivoja ei ole koskaan ollut. Eipä se tunnu mitään haittaavan tämä nörtinelämä. Toki kunto on huonompi kuin toisella tapaa elävällä, mutta mihin sitten nykymaaimlassa sitä kuntoa edes tarvii? Mulle ainakin riittää että jaksan tavallisen keveän arkeni johon kuuluu istumista ja lyhyitä matkoja rauhallista kävelyä esim. marketissa, parkkipaikalta töihin tai kotiin tms.
Ja toisaalta, meidän lapset on tosiaan perineet vanhemmiltaan sen että eivät liikunnasta tykkää, joten vaikka peliaikaa rajoittaisi, ei se johtaisi liikunnan lisääntymiseen vaan sitten vaan kirja kädessä istumiseen tai telkkarin ääressä. Liikunnan kannalta ihan sama siis. Mutta kyllähän nuo kouluun 3,5 km suuntaansa kävelevät tai kesällä pyöräilevät, ja koulussa on liikuntaa pakollisena joten eiköhän siinä ihan tarpeeksi sitä lajia ole.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:40"]Itse olen 38, ollut nörtti pikkulapsesta alkaen, aina koneen ääressä vapaa-ajat, ja minkäänlaisia selkä- tai muitakaan kehon vaivoja ei ole koskaan ollut. Eipä se tunnu mitään haittaavan tämä nörtinelämä. Toki kunto on huonompi kuin toisella tapaa elävällä, mutta mihin sitten nykymaaimlassa sitä kuntoa edes tarvii? Mulle ainakin riittää että jaksan tavallisen keveän arkeni johon kuuluu istumista ja lyhyitä matkoja rauhallista kävelyä esim. marketissa, parkkipaikalta töihin tai kotiin tms.[/quote]
Ai tämän takia meillä on niitä paskakuntoisia, jotka eivät jaksa tehdä töitä edes normaaliin eläkeikään. Heille ei ole kukaan kertonut, mihin sitä kuntoa tarvii.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:28"]
Jos aika on 3 x 1 tunti, niin yhden tunnin jälkeen jää ihan varmasti jäljelle "nälkä" pelata. Oletko itse koskaan pelannut? Pelit koukuttavat, niihin jää kiinni, eli antaisin pelata pidempään, jotta pelissä pääsee kunnolla eteenpäin. Jotenkinhan sitä peliaikaa on rajoitettava, jos elämässä ei ole mitään muuta, mutta ei tuo salaakaan pelaaminen hyvältä tunnu... Ja minä myös uskon tietyllä tasolla, tietyissä rajoissa, "rajoittamattomuuteen", kielletty hedelmä herkästi houkuttaa.
[/quote]
Jos luit aloitukseni kunnolla, huomasit ehkä että itsekin mietin tuota että 3x1 tunti yhdellä lapsella on aika vähän, mutta toisaalta kun niitä pelaajia on kolme niin tuo aika jo kolminkertaistuu ja kavereiden myötä mahdollisesti nelinkertaistuu! Itse en jotenkin osaa niin pitää eroa siinä, käyttääkö lapsi juuri itse sitä hiirtä/ohjainta vai tekeekö sen vieressä istuva veli, samat haitat siitä tulee. Samaa peliä kuitenkin pelaavat ja toinen jatkaa aina siitä mihin ensimmäinen jäi, tallentaminen myös onnistuu missä kohtaa vain.
Mielestäni iso ero on siis siinä, pelaako yksi lapsi yksinään sen tunnin päivässä (ja tekee lopun aikaa muuta) vai onko siinä samaa peliä pelaamassa ja jännittämässä kolme lasta kolme tuntia päivässä.
Meillä on tietokone salasanalla lukittu, mutta esim. x-box ei tällä hetkellä ole ja sitä juuri pääsevät salaa pelaamaan. Joskus myös tietokone avataan pelaamista varten, mutta sitten aikuisilla onkin jotain muuta menoa esim. kaupassa käynti tms. ja sillä aikaa peliaika sitten helposti ylittyy kun ei ole kukaan vahtimassa.
ap
Ap, mitä konkreettista haittaa ajattelet lapsille olevan, jos pelaavat enemmän kuin asettamasi rajat sallivat?
Meillä lapset 7 ja 9 v kysyvät luvan pelaamiseen. Tietävät että läksyt pitää olla tehty ennenkuin edes kannattaa kysyä. Välillä pelailevat viikon melkein joka päivä jonkun verran. Sitten voi mennä monta viikkoa etteivät pelaa ollenkaan.
AP:n tapauksessa koettaisin ehkä sitä että lupaisin että lapset saavat kokeeksi päättää itse pelaamisestaan kahden viikon ajan. Ne jotka pelaavat kohtuudella (kohtuus on ettei muu elämä siitä kärsi ja tuntimäärä pysyy alle 7 t /viikko tosin vain summittainen seuranta eikä mitään minuuttien laskentaa) ja tekevät muuten kaiken tarpeellisen ja käyttäytyvät hyvin saavat jatkossakin pelata (kunhan kotiläksyt ja kotityöt on tehty jne). Lisäksi sanoisin että pelaamisen katsominen vieressä lasketaan myös peliajaksi. Jos ei osaa itse "hallita" pelaamistaan niin sitten saisi viikkotuntitmäärän (esim. 5 tuntia) jonka voi pelata mutta ei enempää ja sitä seurattaisiin.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei rajoiteta pelaamista mitenkään. Lapset 11 ja 13-vuotiaita. Pelaamiseen käytetty aika riippuu sitiä onko viime aikoina tullut kiinnostavia uusia pelejä joita pelataan alkuun innokkaasti, jossain vaiheessa sitten peli tulee pelatuksi läpi tai alkaa muuten kyllästyttää. Esim. tällä hetkellä pelaavat tosi vähän kun ei ole mitään uusia pelejä pelattavana. Toisaalta ennen joulua ja vähän alkuvuodesta oli jakso jolloin pelasivat varmaan 5-6 tuntia päivässä kun oli 3 uutta peliä työn alla.
En näe pelaamisessa kerta kaikkiaan mitään pahaa, miksi sitä pitäisi rajoittaa. Kunhan siis lapset kouluhommat hoitavat myös, ja meillä siinä ei ole koskaan ollut ongelmaa. Itsekin, ja mieheni, ollaan tietokonenörttejä ja kovia pelaamaan, ja oltu lapsesta asti.