Muuten kiinnostavan miehen elämäntilanne sekä elämänhallinta mietityttää (työttömyys)
Tunnetasolla mies on ihana ja täysi kymppi. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti hyvä olla mutta yksi todella iso mutta on se, että mies on jo lähempänä viittäkymmentä ikävuotta ja hän on täysin pudonnut kelkasta mitä oman alansa töihin tulee. Taustalla sairautta, masennusta ja sitä kautta tippuminen työelämästä.
Olen itse kunnianhimoinen enkä haluaisi tyytyä siihen, että jossakin vaiheessa tulevaisuutta huomaan elättäväni meitä molempia ja että olen tässä mielessä kuin äiti miehelle.
Asia ei ehkä yhtä konreettisesti tulisi ilmi tilanteessa, jossa miehellä olisi paljon omia harrastuksia ja paljon omaa tekemistä. Nyt tuntuu, että hänen päivänsä kuluvat odotellessa minua palaavaksi töistä. Toisen joutilas asenne arkea ja elämää kohtaan tuntuu välillä ihan täydelliseltä vastakohdalta omaan, aika stressaavaankin arkeeni. Mies aina muistaa muistuttaa minua siitä, että "elämä on elämistä varten" tarkoittaen sitä, että hänestä unohdan elää. Minä taas koen eläväni saadessani jotakin aikaan.
Meillä tunnepuoli ja seksi siis toimii hyvin ja käytännössä ainoa ongelma on se, että MINUA ahdistaa miehen tilanne. Miestä asia ei luonnollisesti haittaa, hänen asenteensa elämää kohtaan on rento mutten voi olla ajattelematta hänen tulevaa eläkekertymäänsä yms. asioita, joiden yleensä oletetaan olevan aikuisella ihmisellä kunnossa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko AINA muuttaa yhten elääkseen parisuhteessa.
Varsinkin jos kulut huolettaa.
Yhteen muuttamista enemmän mietityttää siis nyt asenne. Vaikuttaa se rahattomuus muutenkin, kuin vain yhdessä asuttaessa. Esim. jos haluan syödä hyvin, tietenkin ostan samaa ruokaa miehelle. En voisi itse syödä pelkkää riisiä, leipää ja pastaa. Ei voida lähteä ex tempore esim. Tallinnaan ellen sitten minä maksa siellä ruokia yms.
Monethan väittää että tuilla elää yhtä hyvin jollei paremmin kuin työssäkäydessä, joten miksette vain möisi miehen Töölön-kämppää ja viettäisi aikaa hänen kesämökillään? Kyllähän niillä tuilla parit Thaimaan-matkatkin tekee (kokoomuslaisten mielestä) joten missä vika? Teillähän on yhtä suuret tulot.
Vierailija kirjoitti:
Minä en löydä tekstistäsi sitä seikkaa, jota itse pitäisin kynnyskysymyksenä: hakeeko hän töitä ja haluaako hän töihin.
Minä olen samanlaisessa tilanteessa, mutta olen nainen eikä minulla ole kumppania. Minä kuitenkin olisin valmis lähtemään töihin heti ja haen aktiivisesti työtä, joten minä ainakin toivon, vaikkakin turhaan, pystyväni vielä muuttamaan elämäni kulkua. Harrastuksia minulla ei ole, koska niihin ei riitä rahaa ja muutenkaan ei ole enää energiaa mihinkään. Työelämässä ollessani vaikutin aivan erilaiselta ihmiseltä.
Yksi iso ongelma lienee se, että mies valittaa yhteisen ajan puutetta. Minä haluaisin tehdä muutakin, kuin käydä töissä ja nähdä miestäni. Eli haluaisin olla joskus yksin, haluaisin nähdä kavereita, jne. Tunnen, että miehen koko elämä pyörii ympärilläni ja se on kaikkein ahdistavinta. Kun itse on tehnyt 10-tuntisen päivän, voi nauttia pelkästä yksinolosta. Mies taas tästä pahoittaa mielensä.
Haluaisin, että miehellä olisi muutakin elämää kuin minä.
Minä en löydä tekstistäsi sitä seikkaa, jota itse pitäisin kynnyskysymyksenä: hakeeko hän töitä ja haluaako hän töihin.
Minä olen samanlaisessa tilanteessa, mutta olen nainen eikä minulla ole kumppania. Minä kuitenkin olisin valmis lähtemään töihin heti ja haen aktiivisesti työtä, joten minä ainakin toivon, vaikkakin turhaan, pystyväni vielä muuttamaan elämäni kulkua. Harrastuksia minulla ei ole, koska niihin ei riitä rahaa ja muutenkaan ei ole enää energiaa mihinkään. Työelämässä ollessani vaikutin aivan erilaiselta ihmiseltä.