Lue keskustelun säännöt.
Muuten kiinnostavan miehen elämäntilanne sekä elämänhallinta mietityttää (työttömyys)
11.03.2019 |
Tunnetasolla mies on ihana ja täysi kymppi. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti hyvä olla mutta yksi todella iso mutta on se, että mies on jo lähempänä viittäkymmentä ikävuotta ja hän on täysin pudonnut kelkasta mitä oman alansa töihin tulee. Taustalla sairautta, masennusta ja sitä kautta tippuminen työelämästä.
Olen itse kunnianhimoinen enkä haluaisi tyytyä siihen, että jossakin vaiheessa tulevaisuutta huomaan elättäväni meitä molempia ja että olen tässä mielessä kuin äiti miehelle.
Asia ei ehkä yhtä konreettisesti tulisi ilmi tilanteessa, jossa miehellä olisi paljon omia harrastuksia ja paljon omaa tekemistä. Nyt tuntuu, että hänen päivänsä kuluvat odotellessa minua palaavaksi töistä. Toisen joutilas asenne arkea ja elämää kohtaan tuntuu välillä ihan täydelliseltä vastakohdalta omaan, aika stressaavaankin arkeeni. Mies aina muistaa muistuttaa minua siitä, että "elämä on elämistä varten" tarkoittaen sitä, että hänestä unohdan elää. Minä taas koen eläväni saadessani jotakin aikaan.
Meillä tunnepuoli ja seksi siis toimii hyvin ja käytännössä ainoa ongelma on se, että MINUA ahdistaa miehen tilanne. Miestä asia ei luonnollisesti haittaa, hänen asenteensa elämää kohtaan on rento mutten voi olla ajattelematta hänen tulevaa eläkekertymäänsä yms. asioita, joiden yleensä oletetaan olevan aikuisella ihmisellä kunnossa.
Kommentit (24)
Ajattele eläkertymää ja tulevaa leskeneläkettä kun katselet kattoon lössykän ähkiessä päälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terve nainen aina yhden miehen elättää. Varsinkin jos miehestä on pelkkää iloa.
Onko miehellä omaisuutta? Epätasapainoiset tulot vaikuttavat elämäänne joka päivä. Vai haluatko sinä kustantaa miehen elämän? Pääsettekö yhdessä minnekään lomille tai edes teatteriin ilman, että joudut maksamaan molempien matkan?
Tapailin miestä, jolla oli pitkälti sama tilanne kuin tuolla kuvaamallasi miehellä. Ikäluokkakin samaa suuntaa.
Rahatilanne ei niinkään minua haitannut, koska maksan omat kuluni ja en yleensäkään kaipaa elämältä suurta luksusta, mutta miehen tekemättömyys ja saamattomuus alkoi pidemmän päälle ärsyttää. Ehkä se oli omalta osaltani tietynlaista kateuttakin, koska itse käyn työssä, josta en nyt hirveästi pidä, mutta koen velvollisuudeksi elättää itseni (haen kyllä jatkuvasti uutta työtä ja ennemin tai myöhemmin sellainen varmasti löytyykin). En voinut sille mitään, että kunnioitukseni häntä kohtaan alkoi laskea, kun ajan kuluessa hän ei tehnyt elettäkään työllistymisen suuntaan. Lopulta erosimme. Oli minulla siihen muitakin syitä, mutta tämä oli yksi olennainen.
Toivoisin vastauksia ihmisiltä, jotka ovat joutuneet miettimään samoja asioita. EN ole kiinnostunut miehen erityisen pulleasta lompakosta eikä eläkekertymän pohtiminen tee ihmisestä minusta pinnallista vaan ainoastaan järkevän.
Tässä tilanteessa puhutaan nyt aivan minimituloilla elävästä ihmisestä, jonka tilanteeseen ei välttämättä ole tulossakaan muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluta siitä sellainen mukava kotimies. Saa siivota ja laittaa ruokaa ja pyykätä, pitää paikkoja kunnossa. ym. Mukavaa tulla töistä kotiin kun kaikki on valmiina ja pöytä katettu. Illalla se rakentaa sulle pari drinksua ja hieroo hartioita. Mikä ettei? Asennekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä omaisuutta? Epätasapainoiset tulot vaikuttavat elämäänne joka päivä. Vai haluatko sinä kustantaa miehen elämän? Pääsettekö yhdessä minnekään lomille tai edes teatteriin ilman, että joudut maksamaan molempien matkan?
Omaisuutta ei ole yhtään. Ei se minua varsinaisesti haittaa mutta tietysti mietityttää, mistä se johtuu.
Tällä hetkellä minä olen se, joka huolehtii terveellisen ruoan ostamisesta. Mies haluaisi syödä terveellisesti mutta rahaa ei hänellä tunnu olevan kuin riisiin, pastaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä omaisuutta? Epätasapainoiset tulot vaikuttavat elämäänne joka päivä. Vai haluatko sinä kustantaa miehen elämän? Pääsettekö yhdessä minnekään lomille tai edes teatteriin ilman, että joudut maksamaan molempien matkan?
Omaisuutta ei ole yhtään. Ei se minua varsinaisesti haittaa mutta tietysti mietityttää, mistä se johtuu.
Tällä hetkellä minä olen se, joka huolehtii terveellisen ruoan ostamisesta. Mies haluaisi syödä terveellisesti mutta rahaa ei hänellä tunnu olevan kuin riisiin, pastaan yms.
No, sinä jaksat varmaan jonkun aikaa katsella tuota. Tuskin tuosta kovin pitkää suhdetta tulee, mutta nauti nyt sen aikaa minkä jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä, jolla oli pitkälti sama tilanne kuin tuolla kuvaamallasi miehellä. Ikäluokkakin samaa suuntaa.
Rahatilanne ei niinkään minua haitannut, koska maksan omat kuluni ja en yleensäkään kaipaa elämältä suurta luksusta, mutta miehen tekemättömyys ja saamattomuus alkoi pidemmän päälle ärsyttää. Ehkä se oli omalta osaltani tietynlaista kateuttakin, koska itse käyn työssä, josta en nyt hirveästi pidä, mutta koen velvollisuudeksi elättää itseni (haen kyllä jatkuvasti uutta työtä ja ennemin tai myöhemmin sellainen varmasti löytyykin). En voinut sille mitään, että kunnioitukseni häntä kohtaan alkoi laskea, kun ajan kuluessa hän ei tehnyt elettäkään työllistymisen suuntaan. Lopulta erosimme. Oli minulla siihen muitakin syitä, mutta tämä oli yksi olennainen.
En minä etsi miehestä rahoittajaa omille menoilleni. En haluaisi suhteessa joutua kannattelemaan toista. Pohjimmiltaan miestä taitaa itseäänkin vaivata oma tilanteensa ja mietin, mitä joutilaisuus ihmiselle tekee pidemmän päälle. Mies on enimmäkseen kotona ja pelaa tietokoneella silloin, kun minä en ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä terve nainen aina yhden miehen elättää. Varsinkin jos miehestä on pelkkää iloa.
Samaa mieltä. Seurustelen itse työttömän ja käytännössä myös varattoman miehen kanssa. Itsellä stressaava kokopäivätyö, aikaiset aamuherätykset ym.
Mutta: mies huolehtii viikonloppuisin kun tavataan koirasta, auttaa kodin siistimisessä, käy mun kanssa ruokakaupassa ettei mun tarvitse kantaa painavia ostoksia, laittaa ruokaa, remppaa taloa, auttaa puutarhassa ym. Tämän lisäksi on ehkä maailman ihanin, empaattisin, kiltein, lempein, älykkäin, hauskin ja seksikkäin mies ikinä! <3
Mun ainoa vaatimus sille, jos joskus muutetaan yhteen (mun taloon) on se, että mies tienaa kuussa sen verran että pystyy tulevaisuudessa maksamaan osansa ruuista ja talon vakituisista kuluista sen verran kuin ne nousevat hänen muuttonsa vuoksi.
Periaattessa pystyn itse elättämään meidät molemmat, mutta kyllä se tarkoittaa sitä että esim. lomakohteista on karsittava ne kaikkein kalleimmat pois, mikäli aion maksaa kahdesta hengestä. Eli olisi kiva että jotain pienimuotoista kuukausittaista kontribuutiota olisi pidemmällä tähtäimellä odotettavissa.
Ulkona syömiset ym. hurvitukset olen tähän asti maksanut lähes sataprosenttisesti ja voin ihan hyvin maksaa tulevaisuudessakin. Minähän niitä ensisijaisesti haluankin, mies olisi ihan tyytyväinen jos syötäisiin aina kotona ja kuunneltaisiin musaa youtubesta viinipullon ja pikkunaposteltavien kanssa sen sijaan, että lähdettäisiin isolle kirkolle livekonserttiin, jota minä joskus haluan.
Tuulettumisen tarpeeseen kelpaa hänelle metsälenkki koiran kanssa, jos oikein aletaan elostelemaan niin otetaan eväsleivät ja termari mukaan ja pidetään piknikki siellä, tai paistetaan makkaraa tikun nokassa. <3
Mies kuulostaa kivalta tapaukselta. Kukaan ei ole täydellinen. Niissä rikkaissa miehissä on sitten taas uudet murheet tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä terve nainen aina yhden miehen elättää. Varsinkin jos miehestä on pelkkää iloa.
Samaa mieltä. Seurustelen itse työttömän ja käytännössä myös varattoman miehen kanssa. Itsellä stressaava kokopäivätyö, aikaiset aamuherätykset ym.
Mutta: mies huolehtii viikonloppuisin kun tavataan koirasta, auttaa kodin siistimisessä, käy mun kanssa ruokakaupassa ettei mun tarvitse kantaa painavia ostoksia, laittaa ruokaa, remppaa taloa, auttaa puutarhassa ym. Tämän lisäksi on ehkä maailman ihanin, empaattisin, kiltein, lempein, älykkäin, hauskin ja seksikkäin mies ikinä! <3
Mun ainoa vaatimus sille, jos joskus muutetaan yhteen (mun taloon) on se, että mies tienaa kuussa sen verran että pystyy tulevaisuudessa maksamaan osansa ruuista ja talon vakituisista kuluista sen verran kuin ne nousevat hänen muuttonsa vuoksi.
Periaattessa pystyn itse elättämään meidät molemmat, mutta kyllä se tarkoittaa sitä että esim. lomakohteista on karsittava ne kaikkein kalleimmat pois, mikäli aion maksaa kahdesta hengestä. Eli olisi kiva että jotain pienimuotoista kuukausittaista kontribuutiota olisi pidemmällä tähtäimellä odotettavissa.
Ulkona syömiset ym. hurvitukset olen tähän asti maksanut lähes sataprosenttisesti ja voin ihan hyvin maksaa tulevaisuudessakin. Minähän niitä ensisijaisesti haluankin, mies olisi ihan tyytyväinen jos syötäisiin aina kotona ja kuunneltaisiin musaa youtubesta viinipullon ja pikkunaposteltavien kanssa sen sijaan, että lähdettäisiin isolle kirkolle livekonserttiin, jota minä joskus haluan.
Tuulettumisen tarpeeseen kelpaa hänelle metsälenkki koiran kanssa, jos oikein aletaan elostelemaan niin otetaan eväsleivät ja termari mukaan ja pidetään piknikki siellä, tai paistetaan makkaraa tikun nokassa. <3
Kaunista. Tässä tapauksessa mies ei ole käsistään kätevä eli osaa asua kerrostalossa. Ei todellakaan ole siivoavaa tyyppiä ja minun makuuni hänen pesukoneensa saisi pyöriä useamminkin.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä terve nainen aina yhden miehen elättää. Varsinkin jos miehestä on pelkkää iloa.
Samaa mieltä. Seurustelen itse työttömän ja käytännössä myös varattoman miehen kanssa. Itsellä stressaava kokopäivätyö, aikaiset aamuherätykset ym.
Mutta: mies huolehtii viikonloppuisin kun tavataan koirasta, auttaa kodin siistimisessä, käy mun kanssa ruokakaupassa ettei mun tarvitse kantaa painavia ostoksia, laittaa ruokaa, remppaa taloa, auttaa puutarhassa ym. Tämän lisäksi on ehkä maailman ihanin, empaattisin, kiltein, lempein, älykkäin, hauskin ja seksikkäin mies ikinä! <3
Mun ainoa vaatimus sille, jos joskus muutetaan yhteen (mun taloon) on se, että mies tienaa kuussa sen verran että pystyy tulevaisuudessa maksamaan osansa ruuista ja talon vakituisista kuluista sen verran kuin ne nousevat hänen muuttonsa vuoksi.
Periaattessa pystyn itse elättämään meidät molemmat, mutta kyllä se tarkoittaa sitä että esim. lomakohteista on karsittava ne kaikkein kalleimmat pois, mikäli aion maksaa kahdesta hengestä. Eli olisi kiva että jotain pienimuotoista kuukausittaista kontribuutiota olisi pidemmällä tähtäimellä odotettavissa.
Ulkona syömiset ym. hurvitukset olen tähän asti maksanut lähes sataprosenttisesti ja voin ihan hyvin maksaa tulevaisuudessakin. Minähän niitä ensisijaisesti haluankin, mies olisi ihan tyytyväinen jos syötäisiin aina kotona ja kuunneltaisiin musaa youtubesta viinipullon ja pikkunaposteltavien kanssa sen sijaan, että lähdettäisiin isolle kirkolle livekonserttiin, jota minä joskus haluan.
Tuulettumisen tarpeeseen kelpaa hänelle metsälenkki koiran kanssa, jos oikein aletaan elostelemaan niin otetaan eväsleivät ja termari mukaan ja pidetään piknikki siellä, tai paistetaan makkaraa tikun nokassa. <3
Kaunista. Tässä tapauksessa mies ei ole käsistään kätevä eli osaa asua kerrostalossa. Ei todellakaan ole siivoavaa tyyppiä ja minun makuuni hänen pesukoneensa saisi pyöriä useamminkin.
Hmmm. Itse jotenkin ehkä karusti/kylmästi laskeskelen, että ellei miehestä ole taloudellista apua, niin hänestä "pitää" olla jotain muuta apua, että mun elämä pysyy joten kuten balanssissa. Eli jos vaan tulisi viikonlopuiksi mun luokse ns. loisimaan, niin aika äkkiä olisi viisi hirttä poikki.
Meidän seurustelun alkuaikoina mulla oli tapana siivota ja käydä kaupassa jo viikolla, jotta kaikki olisi puhdasta ja valmista kun mies tulee kylään. Jossain vaiheessa - aika nopeastikin - mies sitten sanoi että eikö olisi kivempi jos odottaisin siivouksen ja kaupassakäynnin kanssa siihen asti että hän on paikalla, niin voitaisiin yhdessä tehdä ettei mun tarvi kaikkea yksin raskaan työpäivän päälle. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diibadaaba sikseen, mutta itseäni kiinnostaisi eniten, että missä ihmeessä taas tapasitte? Itse olen todella hyvin toimeentuleva komea mies parhaassa iässä, enkä tapaa naisia missään täällä stadissa. Joten mistä te naiset aina niitä miehiänne löydätte?
Onko pakko AINA muuttaa yhten elääkseen parisuhteessa.
Varsinkin jos kulut huolettaa.
Etkö sä ole AV:ta lukenut? Ei naiset välitä miehen statuksesta
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä terve nainen aina yhden miehen elättää. Varsinkin jos miehestä on pelkkää iloa.
Samaa mieltä. Seurustelen itse työttömän ja käytännössä myös varattoman miehen kanssa. Itsellä stressaava kokopäivätyö, aikaiset aamuherätykset ym.
Mutta: mies huolehtii viikonloppuisin kun tavataan koirasta, auttaa kodin siistimisessä, käy mun kanssa ruokakaupassa ettei mun tarvitse kantaa painavia ostoksia, laittaa ruokaa, remppaa taloa, auttaa puutarhassa ym. Tämän lisäksi on ehkä maailman ihanin, empaattisin, kiltein, lempein, älykkäin, hauskin ja seksikkäin mies ikinä! <3
Mun ainoa vaatimus sille, jos joskus muutetaan yhteen (mun taloon) on se, että mies tienaa kuussa sen verran että pystyy tulevaisuudessa maksamaan osansa ruuista ja talon vakituisista kuluista sen verran kuin ne nousevat hänen muuttonsa vuoksi.
Periaattessa pystyn itse elättämään meidät molemmat, mutta kyllä se tarkoittaa sitä että esim. lomakohteista on karsittava ne kaikkein kalleimmat pois, mikäli aion maksaa kahdesta hengestä. Eli olisi kiva että jotain pienimuotoista kuukausittaista kontribuutiota olisi pidemmällä tähtäimellä odotettavissa.
Ulkona syömiset ym. hurvitukset olen tähän asti maksanut lähes sataprosenttisesti ja voin ihan hyvin maksaa tulevaisuudessakin. Minähän niitä ensisijaisesti haluankin, mies olisi ihan tyytyväinen jos syötäisiin aina kotona ja kuunneltaisiin musaa youtubesta viinipullon ja pikkunaposteltavien kanssa sen sijaan, että lähdettäisiin isolle kirkolle livekonserttiin, jota minä joskus haluan.
Tuulettumisen tarpeeseen kelpaa hänelle metsälenkki koiran kanssa, jos oikein aletaan elostelemaan niin otetaan eväsleivät ja termari mukaan ja pidetään piknikki siellä, tai paistetaan makkaraa tikun nokassa. <3
Kaunista. Tässä tapauksessa mies ei ole käsistään kätevä eli osaa asua kerrostalossa. Ei todellakaan ole siivoavaa tyyppiä ja minun makuuni hänen pesukoneensa saisi pyöriä useamminkin.
Hmmm. Itse jotenkin ehkä karusti/kylmästi laskeskelen, että ellei miehestä ole taloudellista apua, niin hänestä "pitää" olla jotain muuta apua, että mun elämä pysyy joten kuten balanssissa. Eli jos vaan tulisi viikonlopuiksi mun luokse ns. loisimaan, niin aika äkkiä olisi viisi hirttä poikki.
Meidän seurustelun alkuaikoina mulla oli tapana siivota ja käydä kaupassa jo viikolla, jotta kaikki olisi puhdasta ja valmista kun mies tulee kylään. Jossain vaiheessa - aika nopeastikin - mies sitten sanoi että eikö olisi kivempi jos odottaisin siivouksen ja kaupassakäynnin kanssa siihen asti että hän on paikalla, niin voitaisiin yhdessä tehdä ettei mun tarvi kaikkea yksin raskaan työpäivän päälle. <3
Noin itsekin ajattelen. Jotain "lisäarvoa" pitää miehen tuoda elämään. Nyt tilanne on se, että hän kyllä osoittaa välittämistään minua kohtaan mutta vastaavasti minä koen menettäväni rahaa. Hän saa siis minulta rakkautta ja rahaa mutta saan häneltä pelkkää rakkautta.
Eniten olen huolissani siitä, että mies itse turhautuu tekemättömyyteensä. En voi mitään sille, että pidän vähän kummallisena miehen tietokonepelien parissa käyttämää aikaakin. Harrastuksensa tietysti kullakin mutta minusta miehen asenne elämää kohtaan on jollakin tapaa todellisuudesta irrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Diibadaaba sikseen, mutta itseäni kiinnostaisi eniten, että missä ihmeessä taas tapasitte? Itse olen todella hyvin toimeentuleva komea mies parhaassa iässä, enkä tapaa naisia missään täällä stadissa. Joten mistä te naiset aina niitä miehiänne löydätte?
Stadin Tinderistä tää on löytynyt. Kyllä mulla on Tinder pyörinyt läpi useammankin kerran kuuden sinkkuvuoteni aikana.
Outo ketju.
Olen itse mieheni elätti, ties kuinka monetta vuotta. Hoidan suurimman osan kotitöistä omasta tahdostani, mutta en osoita mitään mielenkiintoa työllistymisen tai edes harrastamisen suhteen. Miestä tämä ei haittaa tippaakaan, on päinvastoin ylpeä kun voi elättää perheensä itse, eikä minun tarvitse käydä töissä. Pitkä liitto takanamme jo.
Jos puolisonne ei ole hyödytön lusmu, joka vaan tuhlaa rahojanne ja laiskottelee yhteisessä kodissa samaan aikaan kun itse käytte töissä, miksi se on noin kamalan tärkeää teille että hän käy töissä tai on ylipäätään aktiivinen muutenkaan? Eikö ihmisellä ole arvoa ilman sitä? Jos tyyppi on mahtava kaikin puolin, miksi ihmeessä laskelmoitte näissä asioissa ja epäröitte?
Ja ei, ns. kalikka ei kalahtanut, koska kun tapasin mieheni, tilanne oli meillä täysin toistepäin: minä elätin hänet, hän opiskeli.
Ota ihmeessä vakavarainen lössykkä niin ei ainakaan taloushuolet ahdista.