Helvetillistä tappelua nelivuotiaan kanssa!

Jep, kiitos! Toi on ny ohjelmalistalla..että koitetaan olla jauhamatta. Oon nyt jo yrittänyt aina sanoa että nyt en enää keskustele asiasta mutta sit on kuitenkin jotakin pitänyt tehdä kun ei sekään  oo auttanut. Yritän kovemmin. Plääh!

Rauhoitu itse.

Jäkättäminen ei tosiaan auta mitään. Me otettiin aamuihin 5-vuotiaan kanssa muutama minuutti lisää aikaa ja minä suljin suuni.... lopputuloksena muksu on vaatteissa samaan aikaan kuin ennenkin, mutta kukaan ei ole pahalla tuulella ja kiukkuinen.

En osaa auttaa, mut meillä on ollu enemmän ja vähemmän tollasta 2v alkaen. Joskus tuntuu että helpottaa kunnes tulee kahta kaueheampaa

Meillä ei ole tuollaista 4,5-vuotiaan pojan kanssa, ei ainakaan vielä ole ollut. Ollaan aika jämptejä siinä mielessä, että raivareilla ei periksi saa, vaan omaan huoneeseen pitää mennä raivoamaan (emme siis kiellä tunteiden purkausta, mutta muiden ei tarvitse huutoa kuunnella). Sitten "halitaan itku pois", kun poika on saanut raivota kiukkunsa pihalle ja tulee rauhallisempana pois.  Kyläillessä ei näitä raivoja ja huutoja ole tullut, mutta jos jotain tulisi, niin sama juttu, mennään rauhassa jonnekkin toiseen huoneeseen puhumaan ja rauhoittumaan. Kylässä kiellämme samalla tavoin kun kotona, joten sirkusta on turha aloittaa. Kerran taidettiin jonkun kylppärissä palaveerata riehumisesta. 

Uloslähtötilanteet välillä meinaa venyä, mutta usein poika haluaa kanssamme kilpailla, kuka on ekana ulkona, joten ongelma hoidettu. =) Myös se auttaa, kun kääntää puheen pois pukemisesta ja lopettaa patistelun, jutellaan niitänäitä mikä nyt poikaa kiinnostaa, ja poika ei edes huomaa pukevansa, kun annan vaatteita yksi kerrallaan.

Siivoamisessa olemme myös jämptejä, eli seuraavaa asiaa ei saa (yhdessä pelaaminen, askertelu, telkkarin katsominen jne), jos vanhoja leluja tai pelejä ei ole siivottu. Yleensä toki autamme siivoamaan, mutta poika siivoo aina mukana. Tästä on tullut hänelle itsestäänselvyys.

Meilläkin melko tarkkaan 4v ja tutulta kuulostaa. Helposta ja ns. kiltistä on tullut ihan yhtäkkiä vaikea ja joka asiaan vastaan väittäjä. Sisarusten kanssakin jatkuvasti tukkanuottasilla. Huoh...

Meidän lapsilla ollut uhmaa aikaisemmin, siinä 2 v. Nyt on ihanan seesteistä 4v ja 6v:n kanssa. Taitavat kaikki olla kovin yksilöllisiä. Puhuminen ei kyllä tuota yhtään mitään, kun on uhmakohtaus päällä. Sun täytyy lähinnä löytää keinoja pysyä itse rauhallisena ja miettiä, miten lapsi rauhoittuu parhaiten. Ei siinä voi ruveta neuvottelemaan, kun lapsi raivoaa. Puhu myöhemmin käytöksestä, kun on rauhoittunut. Johdonmukainen pitää olla. Ja tiukkakin, joskin lempeällä tavalla. Ja välillä pitää pysähtyä ja miettiä tilanne lapsen näkökulmasta. Oma käyttäytyminen vaikuttaa tosi paljon lapsen reaktioon. Enkä jää kovin pitkään neuvottelemaan vaatteiden pukemisesta. Jos lapsi ei pue, ratkaisen tilanteen nopeasti jotenkin. Esim.peruutan lähdön, puen itse lapsen kiinnittämättä lapseen sen enempää huomiota tai otan lapsen sitten vaikka puolipukeisena mukaan. Koko perhe ei voi kuitenkaan jäädä ihmettelemään yhden uhmaa. Meidän pienellä kilpailuhenkisellä nelivuotiaalla toimii pukemisen hitauteen tällä hetkellä munakello. Säädän siihen esim. 5min ja kaveri on äärimmäisen ylpeä, jos onnistuu olemaan täysin valmis ennen äänimerkkiä. Meillä tällä hetkellä ongelmana tosin hitaus, ei uhma. Mutta luova pitää olla ja kokeilla eri keinoja. Tsemppiä, hengitä syvään ja pysy rauhallisena:)

Voin kuulostaa nyt ihan idiootilta, kun en tiedä, mitä kaikkea olette kokeilleet, mutta yritänpä silti: vaihtoehtojen antaminen. Anna lapsen valita kahdesta vaihtoehdosta. Esim. pukeminen. Puetko itse vai puenko minä? Laitatko mekon vai laitatko housut? Kun odotat lapselta vastausta, hän kokee, että saa vaikuttaa asioihin ja saattaa rauhoittua. Näin siis meillä 3v temperamenttisen pojan kanssa.

Vaihtoehdot annetaan suurinpiirtein aina..ei siis liikaa valinnanvaraa mutta just noin että mekko vai housut  ja paita..Ja tosiaan, kiukuta saa kun siltä tuntuu ja omaan huoneeseen useimmiten ohjaan kiukkuamaan ja huutamaan. Kylässä vien myös sivummalle "rauhassa juttelemaan" eli rehaan rimpuvan, huutavan, kirkuvan lapsen sivummalle kirkumaan ja huutamaan. Samantien jos kosken tyttöön, alkaa se rimpumaan ja repimään vastaan ja kirkumaan: "päästä irti, sä satutat mua" ym. ym. Tosi noloa! Ikinä ei olla satutettu todellakaan. Osaa vaan jo näköjään ton ikäisenä vetää siitä narusta mikä saa äidin nolostumaan. Nykyään en enää välitä, huutakoot vaikka missä kaupassa tms. mutta periksi en anna vaan pidän huolen siitä että "voitan" tilanteen. Tosi hankalaa on vaan se että esim. pissallemenosta ja pukemisesta saattaa tulla niin pitkä väittely ja säätäminen että lopuksi on vaan pakko pukea lattialla makaavalle makaronille vaatteet päälle kun mun mielestä ei sekään toimi että perutaan kaikki menot. Siinähän se lapsi ainakin "voittaa" kun koko perhe muuttaa suunnitelmia yhen takia. Kilpailut ja muut auttaa toki joskus.

Tää on ihan uskomatonta kun tyttö on ihana ja fiksu. Sanoo usein että rakastaa ja on tosi kiltti pikkusiskoa kohtaan eikä oikein tunnu itekään ymmärtävän mistä kiukku tulee. Mun mielestä ollaan jämptejä ja toimitaan johdonmukaisesti, jutellaan, halataan mutta ei olla liian lepsuja. Vauva on vasta muutaman kuukauden joten ehkä reagoi siihen..Oon vaan typerästi olettanut että jos tarpeeksi tarkkaan jaksan selittää ja jankuttaa samoja asioita, ei raivokohtauksia tule..Juuei :D

Joo ehkä sun täytyy opetella vaihtamaan selittämis- ja neuvotteluäänensävy ensin napakaksi ohjeistamiseksi ja tarvittaessa tiukaksi käskemiseksi. Tyyliin vakuuttavasti "No niin, aika lähteä, tulehan näyttämään miten hienosti osaat pukea." sitten napakasti mutta rauhallisesti ja sopivan päättäväisellä ilmeellä "Pue äkkiä vaatteet, nyt mennään." ja hetken päästä jo tiukalla äänellä ja painokkaasti "Kuuntele. Pue reippaasti nyt - tai lähdet ilman vaatteita." Ja sitten mennään, vaatteet kainaloon. Jos tapahtuu jotakin kiellettyä, kuten lyömistä, ne on sitten eri asia. Pukemisessa vetkuttelun seuraus on ärtynyt vanhempi ja lähtö aikataulussa, mahdollisesti jonkin aikaa palellen. Välillä voi keskustella pukemisesta ja säätilasta ja neuvotella hanskojen valinnasta, mutta vain jos lapsi alkaa pukea, ei niin että se jaarittelu on lapsen hallinnassa ja kätevästi venyttää lähtöä. Jos lapsi ei pue, älä huomioi muuta kuin tiukkenevalla käskyllä.

Se siinä onkin hankalaa kun puhuminen ei auta. Käskyt, komennot, tiukat käskyt, tiukat komennot, jäähyt ei auta. Huhhuh! Vaatteet kainalossa mentiin autoon syksyllä mutta ei enää kovilla pakkasilla. Nykyään vain puen itseni ja lähden ovesta pihalle kun oon valmis. Siinä vaiheessa tytölle tulee yleensä sit jo kiire pukea vaikka aikaisemmin ei oo millekään ohjeelle tai käskylle lotkauttanut korvaansa. Ottaa vaan niin aivoon kun joka kerta pitää takuta ja mennä sinne vitutukseen asti ennenkuin päästään lähtemään mihinkään.

Neuvolassa ne meinas että tää nyt on reagointia vauvan tuloon ja niin varmaan onkin. On vaan niin hitsin ärsyttävää kun kolme ja puoli ekaa vuotta typy oli niin iisi ja rauhallinen eikä tarvinnu riidellä kaiken aikaa. Ahdistun ite tosi kovaa kun en ymmärrä mikä auttais kun kaikkia täällä mainittujakin konsteja on jo kokeiltu.

Kiitos vastauksista! Onko lisää uhmisten äitejä paikalla?

Ap

Älä puhu, puhu, puhu. Vaan sä olet aikuinen sä teet päätökset.

Huomasin omieni kanssa, että jos antoi vaihtoehtoja, niin sitten se vasta olikin helvetti valloillaan. Sitten mä tosiaan tajusin sen, että mähän olen se aikuinen, ei ne tarvii joka asiaan perusteluita. Vaan NYT mennään ja sitten mentiin. Helpotti hemmetisti. Nykyään kaikki neljä seesteisiä koululaisia. Teinien kanssa voi jo asioista puhuakin, ilman jatkuvaa huutoa ja räiskintää.

Pakko nostaa vanha ketju kun pihisen ja puhisen raivoa yhden helvetillisen TUNNIN pukemisrumban jälkeen. Voi vittu saatana perkele helvetti jumalauta vitunvitunvittu että olen raivoissani, päässä vaan suhisee tämä raivo, mitä ei pysty kanavoimaan mihinkään. Kakara on nyt haalarissaan ja lähti rääkyen pihalle - isänsä kanssa, koska mulla paloi käämi niin totaalisesti etten halua nähdäkään koko ipanaa. Olen siivonnut sotkuja apinan raivolla puoli tuntia ja vieläkin pumppu hakkaa kun olen niin kiukkuinen. MIKÄ AVUKSI NÄIHIN LÄHTÖIHIN, JOISSA HAJOAA PÄÄ JOKA KERTA??? Tänään on torstai, eli ainakin 10 samanlaista vitutuslähtöä on jo tähän viikkoon mahtunut. Ja nyt meni kuppi nurin. Auttakaa nyt joku tai sanokaa että tää loppuu joskus tai mä muutan johonkin autiolle saarelle yksinäni!!! Kokeiltuja asioita on ainakin seuraavat jos neutraali kehotus ei mene perille:

kilpailu - kumpi eka

kello - ehditkö ennen kelloa

palkinnot - saatko lempihahmon tarran seinällä olevaan kartonkiin

valinta - kaksiosainen puku vai haalari

uhkailu, lahjonta, huutaminen, maanittelu, kylmä ilmoitus että nyt menen tuletko mukaan vai et, kylmä ilmoitus että tulet vaatteilla tai ilman (aamut) ja välillä ollaan sitten tuolla pakkasessa rääkymässä ennen kuin tapahtuu. Mä.En.Enää.Jaksa.Tätä.

Onko tämä enää normaaliakaan - päiväkodissa on puhuttu toiminnanohjauksen asioista, mutta mitään diagnooseja ei ole.

Kiitos ja anteeksi. Helpottaa jo vähän, pulssi alkaa olla alle sadan.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 19:01"]Pakko nostaa vanha ketju kun pihisen ja puhisen raivoa yhden helvetillisen TUNNIN pukemisrumban jälkeen. Voi vittu saatana perkele helvetti jumalauta vitunvitunvittu että olen raivoissani, päässä vaan suhisee tämä raivo, mitä ei pysty kanavoimaan mihinkään. Kakara on nyt haalarissaan ja lähti rääkyen pihalle - isänsä kanssa, koska mulla paloi käämi niin totaalisesti etten halua nähdäkään koko ipanaa. Olen siivonnut sotkuja apinan raivolla puoli tuntia ja vieläkin pumppu hakkaa kun olen niin kiukkuinen. MIKÄ AVUKSI NÄIHIN LÄHTÖIHIN, JOISSA HAJOAA PÄÄ JOKA KERTA??? Tänään on torstai, eli ainakin 10 samanlaista vitutuslähtöä on jo tähän viikkoon mahtunut. Ja nyt meni kuppi nurin. Auttakaa nyt joku tai sanokaa että tää loppuu joskus tai mä muutan johonkin autiolle saarelle yksinäni!!! Kokeiltuja asioita on ainakin seuraavat jos neutraali kehotus ei mene perille:

kilpailu - kumpi eka

kello - ehditkö ennen kelloa

palkinnot - saatko lempihahmon tarran seinällä olevaan kartonkiin

valinta - kaksiosainen puku vai haalari

uhkailu, lahjonta, huutaminen, maanittelu, kylmä ilmoitus että nyt menen tuletko mukaan vai et, kylmä ilmoitus että tulet vaatteilla tai ilman (aamut) ja välillä ollaan sitten tuolla pakkasessa rääkymässä ennen kuin tapahtuu. Mä.En.Enää.Jaksa.Tätä.

Onko tämä enää normaaliakaan - päiväkodissa on puhuttu toiminnanohjauksen asioista, mutta mitään diagnooseja ei ole.

Kiitos ja anteeksi. Helpottaa jo vähän, pulssi alkaa olla alle sadan.

[/quote]

Ihan ku mun suusta :D Meilläkin on nelivuotias. Kertokaa, mäkin haluun tietää miten näiden kanssa toimitaan niin ettei olis helvetillistä tappelua koko ajan...