Petin miestäni, kaduttaa ihan sairaasti
Petin miestäni hänen ei niin hyvän ystävän kanssa, en tiedä mikä tilanteeseen päätyminen aiheutti, ehkä se että taustalla ihastuminen kys mieheen ja vahva humalatila. Mies on ihan romuna ja minä myös. Mietin olisiko ainoa ratkaisu että suhteemme päättyy tähän, mies sen päättää mutta vielä ei olla keskusteltu. Tunnen suunnatonta vihaa itseäni kohtaan ja tiedän että rikoin mieheni sydämen ja vein lapseltani perheen. Onko ideoita miten jatketaan tästä eteenpäin? Itse haluan muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnalta mutta mikäli erotaan niin voi mennä vaikeaksi lapsen tapaamisen kannalta.
Kommentit (74)
Kalijaa aina vaan klittaavat tuossa pupissa.
Olet loukannut syvästi puolisoasi ja kadut tekoasi. Minusta teidän kannattaa silti yrittää päästä tapahtuman yli jos on vielä pieniä lapsiakin? Minusta lasten ei tulisi kärsiä aikuisten töppäilyistä. Ehdotan teille pariterapiaa, jossa voitte molemmat selkiyttää ajatuksianne, antaa anteeksi, parantaa suhdetta, päästää irti menneestä ja jatkaa. Helppoa se ei varmasti ole mutta helppoa tietä teillä ei tällä hetkellä ole tarjolla, erokin olisi raskas teille kaikille. Tsemppiä!
Kerroitko itse miehelle pettämisestä vai kuuliko hän sen ulkopuoliselta?
Miten perikumppanin puoliso reagoi? Rikkoontuiko kaksi liittoa?
Ero. Olet kerran huorannut ja teet sen varmasti toistekin.
Humalahan ei sitten ole mikään tekosyy. Jos kännissä ei pysy omat genitaalit erossa vieraista genitaaleista, pitää juoda vähemmän.
Olitko rimpsalla ilman miestä jossakin, missä oli myös tää miehesi ystävä? Missä missä tilanteessa pettäminen tapahtui?
Valitettavasti tuosta on vaikea enää nousta ja jatkaa parisuhdetta. Mitä jää jäljelle, kun luottamus on mennyt ja jäljelle jää vain ikuisesti nakertava katkeruus?
Vierailija kirjoitti:
Ero. Olet kerran huorannut ja teet sen varmasti toistekin.
Totta. Pettäjä ei lopeta touhuaan yhteen kertaan.
Ero on ainoa vaihtoehto. Miehesi ansaitsee paremman.
Oha noita muuallakii. Siitä vaa kassit läiskimää rytmikkäästi p ersettä vasten. Eiköhä tuo siitä mee. Huutoo ja nauruu samalla vaa.
Ihan ensimmäiseksi, ota vastuu toiminnastasi. Et 'päätynyt' harrastamaan seksiä vieraan kanssa, vaan päätit tehdä niin. Tässä ei ole mikään ulkopuolinen voima kyseessä (siis olettaen ettei sinua raiskattu), van oma vapaa tahtosi. Jos et voi tuota hyväksyä, niin itse ainakaan en miehenäsi antaisi anteeksi.
Ja sitten voitkin alkaa miettiä sitä, miksi päätit näin tehdä. Monesti ne syyt siellä taustalla ovat se varsinainen ongelma, ei niinkään se yksittäinen teko.
Jos teillä kerran on yhteinen (?) nuori (?) lapsi, niin toivon todella, että päätätte jäädä yhteen, tietenkin olettaen että olet itse ottanut tästä tapauksesta opiksesi, ja myös että miehesi pystyy aidosti antamaan tämän sinulle anteeksi. Helppoa se ei tule olemaan kummallekaan, mutta se on mahdollista jos on molemminpuolista halua.
Sinulla on ap siis ainakin kaksi vakavaa ongelmaa, toinen on humalahakuinen ryyppääminen ja toinen taipumus pettämiseen. Kumpikaan niistä ei itsekseen ja katumalla parane, vaan jatkat molempia aivan varmasti.
Jos minä olisin miehesi, niin ottaisin eron ilman minkäänlaisia lässytysterapioita. Niistä ei ole enää mitään hyötyä, sillä olet jo antanut pirulle pikkusormen. Tai tiedä vaikka olisit tehnyt jo enemmänkin, mutta nyt jäit kiinni ja sekös tietenkin kaduttaa.
Ero siis heti ja lapsen lähihuoltajuus miehelle, niin sinä pääset toteuttamaan itseäsi, eli jakamaan toosaasi ja ryyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
Olet loukannut syvästi puolisoasi ja kadut tekoasi. Minusta teidän kannattaa silti yrittää päästä tapahtuman yli jos on vielä pieniä lapsiakin? Minusta lasten ei tulisi kärsiä aikuisten töppäilyistä. Ehdotan teille pariterapiaa, jossa voitte molemmat selkiyttää ajatuksianne, antaa anteeksi, parantaa suhdetta, päästää irti menneestä ja jatkaa. Helppoa se ei varmasti ole mutta helppoa tietä teillä ei tällä hetkellä ole tarjolla, erokin olisi raskas teille kaikille. Tsemppiä!
Mitä se pariterapia auttaa. Suhde loppuu siihen paikkaan, kun tulee taas se yhteinen seksi mieleen. Niin naistani muuten jyysti viimeksi kaverini. Se asia vaan alkaa alusta pyörimään päässä. Siinä on hyvin vaikea katsoa omaa miestä/naista, kun alkaa touhuihin. Siinä kun tietää minkälainen toinen on ja sekin ajatus tulee, että niin sehän tietää minkälainen mieheni/naiseni on, koska oli viimeksi hänen kanssaan.
Mun ex tyttöystävä petti ja ehdotteli terapiaa ja muuta. Sanoin sille ihan suoraan, että en mä voi edes koskee suhun, kun mieleen tulee heti että suhun koski viimeksi toinen, ku minä olin kotona nukkumassa. Pakkasin tavarat ja lähdin.
Toiset pystyy antaa anteeksi ja jatkaa, mutta kyllä mä uskallan väittää että se pyörii niidenkin mielessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero. Olet kerran huorannut ja teet sen varmasti toistekin.
Totta. Pettäjä ei lopeta touhuaan yhteen kertaan.
No, olette väärässä. Itse olen siitä hyvä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Olet loukannut syvästi puolisoasi ja kadut tekoasi. Minusta teidän kannattaa silti yrittää päästä tapahtuman yli jos on vielä pieniä lapsiakin? Minusta lasten ei tulisi kärsiä aikuisten töppäilyistä. Ehdotan teille pariterapiaa, jossa voitte molemmat selkiyttää ajatuksianne, antaa anteeksi, parantaa suhdetta, päästää irti menneestä ja jatkaa. Helppoa se ei varmasti ole mutta helppoa tietä teillä ei tällä hetkellä ole tarjolla, erokin olisi raskas teille kaikille. Tsemppiä!
Mistä näitä pettäjien ymmärtäjiä aina tulee!? Voi voi, se on ihan ok n*ssia muita avioliitossa, ei tuollainen pieni töppäily ole yhtään niin pahasta, kuin ero suhteesta, jossa luottamus ja kaikki yhdessä rakennettu on rikottu toisen vapauttavan seksihurjastelun takia... Sepä on lapsien hieno sitten katsoa vierestä, kun vanhemmat masentuu, riitelee, kostaa ja jopa väkivalta voi tulla mukaan kuvioihin tuon pienen töppäilyn takia :)
No luottamus ainakin on mennyt, ainakin minulla meni kun jouduin petetyksi. Ei siihen ihmispaskaan voinut enää luottaa pätkääkään sen jälkeen joten päästä ukkopolo tuskistaan ja erotkaa niin sen ei tarvitse miettiä että milloin olet taas levittämässä reisiäsi ties mille kadunmiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Olet loukannut syvästi puolisoasi ja kadut tekoasi. Minusta teidän kannattaa silti yrittää päästä tapahtuman yli jos on vielä pieniä lapsiakin? Minusta lasten ei tulisi kärsiä aikuisten töppäilyistä. Ehdotan teille pariterapiaa, jossa voitte molemmat selkiyttää ajatuksianne, antaa anteeksi, parantaa suhdetta, päästää irti menneestä ja jatkaa. Helppoa se ei varmasti ole mutta helppoa tietä teillä ei tällä hetkellä ole tarjolla, erokin olisi raskas teille kaikille. Tsemppiä!
No ei. Terapia on tuossa vaiheessa täysin turhaa, se olisi pitänyt tapahtua jo paljon aikaisemmin.
Anteeksianto on mahdotonta, luottamus on mennyt ja se ei itkemällä palaa. Lapsi näkee jo nyt huonoa mallia ja elämää kun ap on kussut omiin muroihin, ei lapsenkaan elämä siitä enää siltä osin parane yhteen jäämällä ja "unohtamalla".
Käytitkö kumia?