Ymmärrättekö te mistä mun mies just suuttui?

Aamulla ennen kuin mies lähti töihin, sanoin sille että alan pestä ikkunoita kun on aurinkoista. Mihin mies sanoi, et onkohan ihan paras aika, koska tarkoitushan olisi harjata ja huuhdella katto sekä pestä ulkoseinät heti kun säät lämpenee, mistä oli puhetta aikaisemmim. No mä sanoin sitten siihen, että no sano sitten koska mä saan pestä ikkunat! Mies alkoi sitten selittää että älä nyt tiuski, ei ole järkeä pestä ikkunoita nyt, jos kohta pestään katto ja seinät ja siinä ikkunat likastuu taas. No minä en ymmärrä miksi ikkunanpesun täytyy odottaa että mies pesee seinät? Ja sanoin tän hänelle mutta mies vaan jankutti että sitten täytyy pestä ikkunat ihan kohta uudelleen. Meillä on talossa 10 ikkunaa, joista neljä on todella isoja, niin ei niitä kuulemma voi joka päivä pestä.

Mä en ymmärrä miestä yhtään. Joka vuosi on pesty ikkunat kun aurinko alkaa paistaa! Miksi nyt pitää odottaa siksi, että mies keksi pestä seinät?

Mies pahoitti mielensä, kun tiuskin muka sille ja sanoi ettei minun kanssa pysty keskustelemaan mistään kun heti suutun ja alan tiuskimaan. Ja sitten se iän ikuinen valitus siitä, että minä näen miehen vihollisena tai kilpailijana enkä yhteistökumppanina. Tämä valitus ärsyttää minua ja nyt mökötän monta päivää. Minusta mies haluaa päättää kaikki asiat ja koko ajan pitää olla perustelemassa.

Tunnen itseni tyhmäksi ja että minun mielipiteeni aina jyrätään. Mies mm ihmettelee miten voin sanoa perusteluksi, etten tajua? Eihän kukaan voi haluta vedota sellaiseen hänen mielestään!
Mitä mieltä te olette tästä? Ihan rehellinen mielipide?