Lue keskustelun säännöt.
Äitikortti-teema ja vanhemmuussanasto
11.03.2013 |
Tässä kolumnissa Erkki Perälä kirjoittaa tosi hyvin Anu Silfverbergin kirjasta "Äitikortti". Linkki: http://erkkiperala.fi/2013/03/11/aitikortti-ja-muita-tapoja-epaonnistua-politiikassa/
Mikä aiheessa on mielenkiintoisinta, on kolumnistinkin nostama huomio:
"Hämmästyttävän moni erilaisista ”uusista” vanhemmuusideologioista kiintymysvanhemmuudesta ekovanhemmuuteen nimittäin käytännössä tuottaa konservatiivisen 1950-lukulaisen perhemallin, jossa äiti kahlitaan kotiin ja isälle jää lastenhoidossa lähinnä jonkinlaisen apurin rooli."
Lisäksi olen tismalleen samaa mieltä tästä:
"Ehkä yksi tapa saada isät mukaan olisi uudistaa vanhemmuuden uutta sanastoa. Kaikenlainen ”tissittely”, ”tassuttelu” ja ”kestovaippailu” kun kuulostavat jo käsitteinä niin degeneroituneilta, ettei ole ihme, jos sellaisesta toiminnasta syrjäytyy."
Mulla, naisella, nousee koko ajan karvat pystyyn näistä sanoista niin kuin masutuubi ja masuasukki! Ihan kuin ihmiset taantuisivat leikkikehään tai hattarakuplaan, jossa irtaudutaan reaalimaailmasta ja vieraannutetaan kaikki muut mahdollisimman kauas pois.
Kommentit (11)
Minä olen ihan tavisäiti, mutta symppasin kovasti hesarissa ollutta mielipidekirjoitusta (vein eilen lehdet keräykseen ja en muista minä päivänä). Olen samaa mieltä kuin sen kirjoittanut äiti joka käytti kestovaippoja ja teki itse lastenruoat (itse en). Anu syyllistää itse erilaisia äitityyppejä ja heittää kehään kaiken näköisiä äitikortteja.
Käsittämätöntä on jos joku tekee itse ruoat, käyttää kestovaippoja ja kantoliinailee (itse olin ns. pakkokantoliinailija esikoisen kanssa) on haukkua tätä äitityyppiä jotenkin vääränlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Silfverberg tällaisia äitejä hauku, oot nro 2 käsittänyt ihan väärin. Äitikortti tarkoittaa tapaa keskustella: "Minä olen äiti ja sinä et, joten minä olen oikeassa ja sinä et voi ikinä käsittää".
Minä olen lakannnut jo lukemasta hesarin vanhemmuutta käsitteleviä kolumneja, koska ne ovat yksinkertaisesti usein pelkästään kömpelösti piiloteltua ilkeyttä niitä äitejä kohtaan, jotka tekevät eri tavalla kuin kirjoittaja itse. Lisäksi niistä tulee mieleen, että kirjoittajat eivät kovin montaa äitiä taida tosielämässä kovin hyvin tuntea, kun oma käsitys on niin mustavalkoinen, ja ollaan valmiita loukkaamaan omia kavereita ja ystäviä arvostelemalla heidän äitiyttään julkisesti valtakunnan päälehdessä. Koska vaikka kolumnisti ehkä ymmärtää, ettei hän nyt ihan tosissaan lytännyt muita äitejä, vaan tarkoitus oli vaan saada aikaan vähän säpinää, itselle kirjoituspalkkio ja mediahuomiota, niin ne muut äidit hänen lähiympäristössään eivät ehkä jaksa tätä ymmärtää.
Minä tunnen omalta asuinalueeltani paljon äitejä. En kaikkia tietenkään kovin hyvin, mutta jollain tasolla kuitenkin. Ikinä en ole kuullut kenenkään ilkeilevän toiselle siitä mitä lapsi syö, mihin pissaa ja missä nukkuu. Hyvin ollaan mahduttu erilaisten kasvatuskäsitysten kanssa samoihin kerhoihin ja puistoihin.
Silfverbergillä on pointtinsa, mutta on ikävää, että hän syyllistyy samaan mistä moittii muita äitejä. Eli leimaa tietyt asiat kuten kantoliinat äitien 50-lukulaiseen arvomaailmaan. Minulle kantoliina on yksinkertaisesti arjen apu, ei mikään arvomaailmani osoitin.
Hah, mä olin varmaan vuosisadan surkein äiti, mutta lastenruoat tein kyllä itse. Joo, ja kun lapsen isä jäi vanhempainlomalle, hänkin teki ne itse.
Jännittävää nähdä, että joidenkin mielestä perunan ja porkkana tms. survominen haarukalla ja ja keitettyjen jauhelihamurujen lisääminen siihen on erityisen nimityksen ansaitsevaa vanhemmuusideologiaa. Meillä ajatus oli ihan vain itsestään selvä.
Mutta kyllä minä sen tunnistan, että tekee lapsen kansa miten tahansa, aina joku syyllistää. Onnistua ei voi, jos sitä mittaa muiden ihmisten näkökannalla. Toisaalta useimmat lapset kasvavat kyllä nykyterveydenhuollon aikana joka tapaukseessa, joten täydellinen epäonnistuminenkin on aika vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole jengi nyt viitsinyt käsittää, mistä tässä on kyse.
”Julkisessa äitipuheessa yksityinen kokemus ottaa helposti loppuargumentin paikan sen sijaan, että se olisi pohdinnan alkupiste. Sen sijaan että puhuja lähtisi liikkeelle omasta kokemuksestaan ja yrittäisi yhdistää sen vahvistettavissa oleviin yhteiskunnallisiin tosiasioihin, hän esittää väitteitä maailmasta ja perustelee ne omalla elämällään”, Silfverberg kirjoittaa.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 11:09"]
Minä olen ihan tavisäiti, mutta symppasin kovasti hesarissa ollutta mielipidekirjoitusta (vein eilen lehdet keräykseen ja en muista minä päivänä). Olen samaa mieltä kuin sen kirjoittanut äiti joka käytti kestovaippoja ja teki itse lastenruoat (itse en). Anu syyllistää itse erilaisia äitityyppejä ja heittää kehään kaiken näköisiä äitikortteja.
[/quote]
Oletkohan edes lukenut kyseistä kirjaa? Kannattaisi lukea, ennen kuin alat heitellä kommentteja siitä, miten kirjailija mielestäsi lokeroi ihmisiä tai vastustaa ekologista ajattelua.
On kyllä mielenkiintoista, miten ihmisillä, jotka eivät edes ole perehtyneet aiheeseen, on aiheesta aina kaikkein voimakkaimmat mielipiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännittävää nähdä, että joidenkin mielestä perunan ja porkkana tms. survominen haarukalla ja ja keitettyjen jauhelihamurujen lisääminen siihen on erityisen nimityksen ansaitsevaa vanhemmuusideologiaa. Meillä ajatus oli ihan vain itsestään selvä.
No muun muassa tästähän siinä kirjassakin on kyse :)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 13:08"]
Jännittävää nähdä, että joidenkin mielestä perunan ja porkkana tms. survominen haarukalla ja ja keitettyjen jauhelihamurujen lisääminen siihen on erityisen nimityksen ansaitsevaa vanhemmuusideologiaa. Meillä ajatus oli ihan vain itsestään selvä.
No muun muassa tästähän siinä kirjassakin on kyse :)
Niin varmaan, mutta mulla se on niin itsestään selvää, että en myöskään jaksa lukea siitä koskevasta keskustelusta yhtään kirjaa. Siis ihan sama, kumpaan suuntaan sen kirjoittaja kouhkaa, minä en viitsi kumminkaan. Mun elämässäni on ihan muut asiat pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 11:18"]
Ei Silfverberg tällaisia äitejä hauku, oot nro 2 käsittänyt ihan väärin. Äitikortti tarkoittaa tapaa keskustella: "Minä olen äiti ja sinä et, joten minä olen oikeassa ja sinä et voi ikinä käsittää".
[/quote]
No, tämähän nyt ei ole mikään uusi ilmiö maailmassa että tehdään johtopäätöksiä oman elämäntilanteen mukaan. Kuten kirjassakin todetaan siihen syyllistytään yhtenään politiikassakin jne. Miksi se nyt on niin ihmeellistä sitren jos pienen lapsen äiti tekee niin....
Minä en kyllä tajua noita "vanhemmuussanastoja". Itse en kyseisiä sanoja käytä eikä kukaan lähipiirissäni, musiikkileikkikoulussa, vauvsjumpassa tai perhekerhossa. Näissä paikoissa ei myöskään vouhkata mistään elovanhemmuudesta tai kiintymysvanhemmuudesta. Mielestäni nykyajan äidit ja isät osaavat ihan itse järkevästi ajatella asioita ilman mitään vouhkaamista. Jos nyt muutama asioihin hurahtanut löytyy jostain niin ei pitäisi yleistää....
Annassa suositeltiin tätä kirjaa, ja ois kiva kuulla lisää ajatuksia, ennen kuin saan kirjan lainaan. :)