G: Ystäviä eron jälkeen tai muuten hyvä ero? Miten se onnistuu?

Se, että ero oli molempien toivomus, eikä välissä ollut kolmansia osapuolia.

ero oli vähän ruma,koska olin vihainen mutta nyt 6kk jälkeen käyttäydyn kuin aikuinen.

Erosin avoliitosta, ei lapsia, mutta vastailen kuitenkin. Meillä eron syynä oikeastaan se, että suhde oli laimentunut. Olin toki sen itsekin huomannut, mutta mies otti puheeksi. Hän teki sen nätisti, minua haukkumatta, totesi vain faktat, että tähän on tultu ja hän haluaa jatkaa eri teitä. Ainakin minua auttoi se, ettei hommassa ollut mukana kolmansia osapuolia. 

Meillä molempien lähipiiri (vanhemmat, sisarukset) yrittivät kääntää meitä toisiamme vasten, kritisoivat omaisuuden jakoamme ja yrittivät parhaansa mukaan haukkua toista. Onneksi me molemmat olimme viisaampia ja jätimme kommentit omaan arvoonsa. Omaisuuden (vähäisen, lähinnä siis kerrostalo-asunnon irtaimisto) jaoimme sovussa, lähinnä sillä periaattelle, että kumman jokin tavara oli alunperin ollut ja yhteisesti hankituista, että kumpi tarvitsee sitä enemmän. 

En todellakaan ole mustasukkaista tyyppiä ja hänkin haluaa minulle vain hyvää. Olemme molemmat tavanneet toistemme uudet puolisot, eikä se ainakaan minussa herättänyt mitään kateutta tms. 

Erosta on nyt yli 9 vuotta ja pidämme edelleen yhteyttä, olemme fb-kavereita ja voimme kommentoida toistemme juttuja ja kävimme kahvillakin muistaakseni viime vuonna. Hän tuntee minut kuitenkin paremmin kuin moni muu, eikä hänellä ole enää mitään syytä mielistellä, joten häneltä saan moniin asioihin sen rehellisimmän palautteen, jota välillä kaipaan. 

Kai se vain on luonteesta kiinni hyvin paljon. Ja kyllä mekin olisimme mojovan riidan saaneet aikaan, jos olisimme lähteneet mukaan läheistemme harrastamaan loan heittoon. Päätimme vain hoitaa eron aikuisina, emme nähneet syytä riidellä. 

Voi maailma että olen tätä miettinyt paljon. Liian kauan on lakaistu ongelmia maton alle. Miten esittäisi asian niin että se ois molemmilla parasta. Ei olla vielä kovin vanhoja. Onnen voisi vielä löytää. Vai jäädäkö kämppäkavereiksi.

Kyllä se vaatii molemmilta aikuisuutta ja mm. sitä, että erottaa rakkauden omistushalusta. Rakastava ihminen haluaa loppujen lopuksi vain hyvää rakastamalleen ihmiselle. Jos toinen vielä rakastaa, ystävyys on luultavasti aluksi mahdotonta. Luulen myös, että omistushaluisesta puolisosta on aika mahdoton erota ystävänä.

Viidentoista vuoden avioliitto päättyi viime vuonna ystävälliseen eroon. Molemmat ollaan muututtu ihmisinä, johtuen uusista töistä, sairauksista ym. Haaveemme ovat erilaisia, haluamme elää erilaista elämää. Juteltiin asioista paljon ja pitkään, ja päädyttiin lopulta eroamaan. Rakastamme toisiamme ja tunnemme toisemme perinpohjin, emmekä halua olla erossa toisistamme lopullisesti. Ero hoidettiin täysin yhteistuumin, etsittiin molemmille hyvät asunnot, jaettiin koti-irtaimisto ja ostettiin toiselle tarvittavat tavarat yhdessä. Pakattiin ja purettiin molempien huushollit, viritettiin telkkarit ja kodinkoneet.

Nyt meillä on molemmilla parempi olla, vapaus elää omaa elämää niin kuin haluaa. Tavataan vähintään kerran viikossa, käydään ulkona syömässä, tapahtumissa, yövytäänkin joskus toistemme luona ystävinä, ilman seksiä. Kummallakaan ei ole uutta puolisoa. Itse olen täysin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, en etsi uutta miestä enkä ole valmis rakastumaan. 

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 08:49"]

Viidentoista vuoden avioliitto päättyi viime vuonna ystävälliseen eroon. Molemmat ollaan muututtu ihmisinä, johtuen uusista töistä, sairauksista ym. Haaveemme ovat erilaisia, haluamme elää erilaista elämää. Juteltiin asioista paljon ja pitkään, ja päädyttiin lopulta eroamaan. Rakastamme toisiamme ja tunnemme toisemme perinpohjin, emmekä halua olla erossa toisistamme lopullisesti. Ero hoidettiin täysin yhteistuumin, etsittiin molemmille hyvät asunnot, jaettiin koti-irtaimisto ja ostettiin toiselle tarvittavat tavarat yhdessä. Pakattiin ja purettiin molempien huushollit, viritettiin telkkarit ja kodinkoneet.

Nyt meillä on molemmilla parempi olla, vapaus elää omaa elämää niin kuin haluaa. Tavataan vähintään kerran viikossa, käydään ulkona syömässä, tapahtumissa, yövytäänkin joskus toistemme luona ystävinä, ilman seksiä. Kummallakaan ei ole uutta puolisoa. Itse olen täysin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, en etsi uutta miestä enkä ole valmis rakastumaan. 

[/quote]

Kunpa tämä onnistuisi meilläkin! Mutta ei aida toisen osapuolen takia koskaan olla mahdollista.

Jos ei ole lapsia, kannattaa erota, jos ei suhteessa onnea ole.

Meillä on välit poikki, koska exä on sellainen pimeydessä kulkeva onneton hiippari, jonka maailmassa ei ole tilaa ilolle, kunnioitukselle, omien virheiden myöntämiselle yms. yms. Hän elää takertuneena vihanpitoon, ja lisäksi hänen parisuhteensa on niin heikoissa kantimissa että normaali käyttäytyminen exää kohtaan kaataisi koko kulissin.