Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntaisuomalainen: Moni vanhempi hyväksyy rajun kurituksen
03.02.2013 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/2013020316629036_pr.shtml
Joka kuudes suomalaisvanhempi hyväksyy edelleen lasten ruumiillisen kurittamisen, vaikka se on laissa kiellettyä. Poliisiammattikorkeakoulun kyselytutkimuksen mukaan viisi prosenttia vanhemmista pitää väkivaltaa jopa välttämättömänä, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.
Mäkelän mukaan lapsen kehityksen kannalta tärkeintä on se, käyttääkö vanhempi väkivaltaa kasvatuskeinona vai päätyykö hän siihen hetken ylikuormituksen vuoksi ja katuu jälkeenpäin.
- Onneksi useimmat väkivaltatilanteet ovat satunnaisia ylilyöntejä. Tällaisen epäonnistumisen jälkeen vanhemman on panostettava tilanteen jälkihoitoon, Mäkelä sanoo.
Yleisessä asennoitumisessa Suomi poikkeaa Mäkelän mukaan selvästi muista Länsi-Euroopan maista ja erityisesti Ruotsista.
Viime aikoina kohutut lapsensurmat, kidutukset ja pahoinpitelyt ovat Mäkelän arvion mukaan vain jäävuoren huippu. Hän kuuluu tutkimusryhmään, joka selvittää kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön kuolemaan johtaneita tapahtumia.
- Uskon, että monet vanhemmat syyllistyvät säännöllisesti rajuunkin pahoinpitelyyn.
Poliisin on nykylain mukaan tutkittava jokainen kuritustilanne. Riskinä on, että todellisessa vaarassa olevat lapset hukkuvat massaan ja toisaalta se, että kerran ylilyöntiin syyllistyneet vanhemmat eivät uskalla hakea itselleen apua.
Kommentit (7)
Yllättävää. Mä kun näkisin, että Suomessa nimenomaan suhtaudutaan tosi kielteisesti ruumiilliseen kuritukseen. No, ilmeisesti pinnan alla kytee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisissa tutkimuksissa on myös kyetty osoittamaan, että väkivallan kierre on jatkuva. Ne vanhemmat, jotka ovat itse kokeneet fyysistä väkivaltaa lapsena, toteuttavat samoja "kasvatusmetodeja" myöhemmin omiin lapsiinsa.
Suomalaiset käyttää paljon alkoholia ja myös muita aineita saadakseen pään sekaisin. Viina lisää monen aggressiivisuutta ja krapula varmaan myös lyhentää pinnaa.
Suomessa on myös paljon perheväkivaltaa. Samoin lapsille tapahtuu paljon onnettomuuksia verrattuna muihin maihin. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että suomalaisissa on paljon sellaisia vanhempia, jotka ei niin hyvin pidä huolta lapsistaan. Hälläväliä asenne heijastuu varmasti myös tuohon kuritukseen.
Liian paljon on vanhempia, jotka ei todellakaan ansaitsisi lapsia. Valitettavasti tuota lisääntymistä ei voi rajoittaa ja valitettavasti se huonoin aines lisääntyy usein eniten. Uskon, että traagisia lapsikohtaloita nähdään Suomessa tulevaisuudessa vielä enemmän kuin nykyisin :(
että noin moni hyväksyy lasten fyysisen kurittamisen. Jotenkin oletin, että nykyään vain harva siihen sortuu.
Ajattelin, että tämä sukupolvi, joka nyt lapsiaan kasvattaa tekisi stopin tuolle lasten fyysiselle kurittamiselle.
On hyvä, että asiaa tutkitaan ja kumpa mahdollisimman moni saisi apua ja uusia keinoja kohdata ne ongelmatilanteet lasten kanssa.
Ymmärrän kyllä sen, että joskus (kerran tai kaksi) sattuu se ylilyönti kovan paineen alla, pitkään jatkuneessa vaikeassa tilanteessa, omasta väsymyksestä kärsiessä jne... Mutta yleensä kai näissä tilanteissa sitten se vanhempi ymmärtää mennä itseensä ja miettiä käytöstään ja ottaa opikseen.
Mutta nämä aikuiset, jotka käyttävät "kasvatuskeinona" fyysistä kurittamisesta. Eivätkö he itse ymmärrä toimivansa väärin? Eikö heillä ole voimavaroja hakea apua? Tai voimavaroja saada tilanteeseen muutosta? Ilmeisesti ei. Jostain he tarvitsisivat sitä apua. Eivät he varmaan uskalla puhua asiasta missään ja osa ei kai koe edes tekevänsä väärin.
Minun yksi tuttava ei ainakaan ymmärrä, että lasten fyysisessä kurittamisessa on mitään väärää. Hän puhuu jatkuvasti, kuinka läppäsi lasta takaraivoon, otti tukasta kiinni. Kehuskelee sillä, että hän saa kyllä lapset tottelemaan, eivät he selkäänsäkään halua. No, eivät varmaan, mutta kyllä tuossa se aikuinen on täysin hukassa. Onneksi hän on avun piirissä ja lastensuojelun avohuollon tukitoimet pyörii.
Erilaisissa tutkimuksissa on myös kyetty osoittamaan, että väkivallan kierre on jatkuva. Ne vanhemmat, jotka ovat itse kokeneet fyysistä väkivaltaa lapsena, toteuttavat samoja "kasvatusmetodeja" myöhemmin omiin lapsiinsa.
He kuvittelevat että lapset menevät pilalle eivätkä opi käyttäytymään jos väkivaltaa ei käytetä ollenkaan.
Todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulin, että tuollaiset sodanaikaiset kasvatuskeinot olisivat jääneet vähintään -70 -luvulle.
Omat vanhempani olivat juuri 70-luvulla vähän poikkeuksellisia, kun eivät antaneet selkäsaunoja. Se oli monessa perheessä vielä tapana. Jos ei muuta, niin risulla tai vyöllä lyöminen.
Meillä harrastettiin tukistamista isolla kouralla. Se ei sattunut, mutta nöyryytti. Isä jakeli luunappeja otsaan. Risu piti hakea itse itselleen, jos oli tosi tuhma. Se ripustettiin keittiöön näkyvälle paikalle uhkakuvaksi, mutta sitä ei koskaan käytetty. Nöyryytys ja häpeä oli se rangaistus.
Omien lasten kanssa vanhimmat ovat saaneet tukkapöllyä, nuorempien kohdalla olen oppinut muut kasvatuskeinot sen myötä, kun oma vanhemmuus on kypsynyt. Auktoriteetin voi saada huutamatta, solvaamatta, uhkaamatta, rankaisematta.
Oli tehnyt todella tyhmän tempun, joka aiheutti vaaratilanteen kaikille ympärillään ja sitä ennen koko viikon käyttäytynyt huonosti. Olin väsynyt, pinna paloi: löin. En ole siitä ylpeä mutta en myöskään häpeä tekoani. Toki pyysin myöhemmin anteeksi ja selitin, miksi suutuin + minkä takia sitä temppua ei saa missään nimessä toistaa.
En todellakaan voi puhua kenellekään, Suomessa suhtaudutaan etenkin erityislapsiin hyvin holhoavasti eikä heiltä saa vaatia edes ikätasoista osaamista asioissa, joissa heillä olisi taitoja. Ensimmäinen kysymys, mitä erityislapsen vanhempi kuulee kun valittaa lapsensa käytöstä, on että "et kai sinä vaan vaadi häneltä liikaa?". Ei ole helppoa lapsella, mutta ei hitto vieköön myöskään vanhemmalla! Pitäisi vaan hymyillä vieressä, kun oma kullannuppu rellestää ja pilaa kaikkien päivän. Fyysinen rajoittaminen, jota mm. päiväkodit käyttävät tilanteen vaatiessa, onkin kotona jotenkin paha juttu. Eli ei siitäkään voi puhua.