Työkaveri kuoli yllättäen 56vuotiaana sydänkohtaukseen.

Sydänkohtauksen voi saada jopa parikymppisenä jos on oikein huonot geenit ja elintavat. Riskitekijöitä ovat miessukupuoli, tupakanpoltto, diabetes, sukurasite, liikunnan puute, ylipaino, huono ravinto jne. Mitä enemmän riskitekijöitä niin sitä todennäköisempää on sairastua sepelvaltimotautiin.  

Reilusti yliedustettuina sydäntaudeissa ovat taksinkuljettajat ja rekkamiehet ehkä epäsäännöllisen työn ja istumatyön vuoksi. Ensimmäiseen sydänkohtaukseen voi kuolla jos oikein huonosti käy eli tyypillisesti suomalainen mies ei soita apua kun rintaan sattuu julmetusti vaan jäädään kotiin odottamaan että kipu menee ohi.

Jos pääsee hoitoon ajoissa niin ennuste on pääsääntoisesti hyvä olettaen että sydänlihasta on vielä pelatettavissa. Kuolioon mennyt sydänlihas ei toivu entiselleen. Suuren sydäninfarktin jälkeen sydämen pumppausfunktio on alentunut eli suorituskyky jää vaatimattomaksi mutta useimmat toki pärjäävät kun ei tarvitse tehdä mitään raskaampaa työtä enää.

Kun on sairastanut yhden sydäninfaktin niin se tarkoittaa että käytännössä on sepelvaltimotauti eli sepelvaltimot ovat ahtautuneet. Jatkossa on riski saada uusi sydäninfarkti jos elintavat eivät muutu ja lääkitystä ei käytetä. 

T: alalla työskentelevä

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 14:38"]

Mun 52v urheilullinen, hoikka, kasvissyöntiä harrastava työkaveri sai infarktin tammikuussa. Ei tupakoi, ei käytä alkoholia ja muutenkin elää terveesti.

Opetus: elä täysillä, koska jatkuva itsestään huolta pitäminenkään ei pelasta kuolemalta.

[/quote]

Vastaan on tullut juurin maratonin juosseita kovakuntoisia keski-ikäisiä miehiä jotka ovat saaneet sydäninfarktin. Osa selvisi pallolaajennuksella mutta muutama taisi joutua ohitusleikkaukseen.

Opetus: liikunta ei suojaa sepelvaltimotaudilta mutta hyväkuntoisen ennuste sydäntaudeissa on aina paljon parempi. 

Jos elämäntavat on pitkään olleet perseellään (tupakoi, syö epäterveellisesti, ei liiku) niin tuossa iässäkin voi keho sanoa itsensä irti.

Niinhän siinä käy jos on paljon loisia ja bakteereja verisuonissa. Ne voivat muodostaa verisuonistoon biofilmejäkin. Ja miksiköhän se veri on sitkeää kuin toffee lopulta, ja tarvitaan verenohennuslääkkeitä? Humpuukilääketiede tosin tunnistaa inflammaation sydän & verisuonitaudeissa, mutta ei sen syytä, eli vähän kuin auto kulkee pyhällä hengellä. Kulkee jollain tavalla, mutta miksi se kulkee, on toinen asia. Tällaisia pseudotieteellisiä uskomuksia on myös joskus tietotekniikkaa huonosti tuntevilla, eli raudan ja softan välillä on vielä muka joku pyhä henki, joka sitä tietokonetta pyörittää.