Kuinka voimakasta ihastumista/halua olette tunteneet alussa nykyiseen kumppaniinne?

Tämä oli järkisuhde. Hyvin on kestänyt (17vuotta), eikä ole tarvetta erota, kun ollaan toistemme parhaat ystävät ja kumppanit, ja suhde on seksuaalisesti vapaa.

Minä tunsin voimakasta paloa alussa, nyt 10 vuoden jälkeen on lässähtänyt aika pahasti ja etsin sivusilmällä seuraavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli järkisuhde. Hyvin on kestänyt (17vuotta), eikä ole tarvetta erota, kun ollaan toistemme parhaat ystävät ja kumppanit, ja suhde on seksuaalisesti vapaa.

Vielä jatkan. Ihastuin hänen aitouteensa, mutkattomuuteensa, siihen, miten hän minua kohteli ja miten helppo ja hyvä meidän oli olla yhdessä, mutta mitään hullua himoa en ole koskaan tuntenut. 

Ensi näkemältä olisin ollut täysin valmis. Keskinäinen vetovoima oli ilmeinen. Tiesin kuitenkin hänen seurustelevan toisen kanssa. Pari kuukautta mentiin ihan pelkällä kaveripohjalta ennenkuin päädyttiin suhteeseen. Mentiin pikavauhtia yhteen, kihloihin ja naimisiin. Kyllä sen tuntee kun kaikki vaan natsaa ja yhdessä oleminen on helppoa ja itsestäänselvää. Hetkeäkään en ole katunut

Ihastuin joo, mutta enemmän kyse taisi olla siitä että olin valmis pariutumaan. Ihan OK menee, arki rullaa...

Alkuun en tuntenut mitään erikoista, pyörittiin vain samoissa opiskelijapiireissä. Muutaman kuukauden kuluttua aloin pistämään merkille miten mukavasti ja reilusti kohtelee ihan kaikkia ilman mitään taka-ajatuksia. Toi esimerkiksi eräälle ei hirveän läheiselle kaveriporukan jäsenelle oman tarpeettomaksi jääneen kahvinkeittimensä ihan pyytämättä, kun tämän oma oli hajonnut ja ei ollut varaa opiskelijabudjetilla ostaa uutta. Muutenkin aina otti muut huomioon pienissäkin asioissa. Oli myös aina auttamassa muutoissa ja pikkurempoissa. Monet miehet puhuvat naisille jotenkin erikoisesti, joko kuin pikkulapsille tai ällöttävän makeilevasti. Mun mies ei ole tätä ikinä tehnyt ja otti (ja ottaa vieläkin) kaikki tasapuolisesti huomioon.

Mitä enemmän miehen kanssa olin tekemisissä, sitä viehättävämpänä häntä pidin. Jonkun ajan kuluttua olin jo aivan ihastunut, mutta en ajatellut hänen olevan kiinnostunut minusta ollenkaan. Ihastukseni taisi olla aikaläpinäkyvää, yhden kostean baari-illan päätteeksi mies nappasi syliinsä ja suuteli. Olin siinä vaiheessa ihan sulaa vahaa ja ollaan oltu yhdessä siitä asti. Tiesin muutamassa viikossa, että tämä on tässä.

Tästä on nyt kymmenisen vuotta, ollaan naimisissa ja kaksi lasta. Vetovoimaa riittää edelleen, vaikka ei arki pitkässä suhteessa aina niin ruusuista ole. Olen vieläkin onnellinen, että löysin tämän kultakimpaleen ja hän myös halusi juuri minut.

Sanotaan vielä, että ennen nykyistä puolisoani seurustelin muutaman vuoden ns järkivaihtoehdon kanssa. Meillä oli ihan kivaa yhdessä, mutta kemiaa ei ollut. Seksi ei teknisesti ollut huonoa, mutta se ei vain kiinnostanut minua hänen kanssaan ja ero tulikin pitkälti juuri siksi. Nykyisen kanssa taas mitään tämänkaltaisia ongelmia ei ole ollut, vaikka pikkulapsiaika onkin ollut väsyttävää.