Aikuinen autisti - mikä neuvoksi?

Kirjoitan tämän ystävieni puolesta, jotka ovat tahtomattaan joutuneet hieman erikoiseen tilanteeseen.

Kyseessä on siis neljääkymmentä lähentelevä pariskunta. Eräs heidän ystävänsä (samaa ikäluokkaa) on lähiaikoina ruvennut "piinaamaan" heitä jatkuvilla viesteillä ja soitoilla, ja vaatii jatkuvasti olla heidän seurassaan. Kyseessä siis mieshenkilö, sinänsä aivan harmiton - tiedän tyypin itsekin - mutta aina hänet tavattuani on jäänyt vähän outo fiilis. Ei siis pahalla tavalla, vaan tämä mies on siis jotenkin sosiaalisesti lahjaton/outo.

Hänen paras ystävänsä muutti muutama kuukausi sitten toiselle paikkakunnalle, jonka johdosta hän sitten aloitti tämän tauottoman seuraan tunkemisen. Aloittaa viesteilyt heti aamusta, ja ystäväpariskuntani "täytyy" siis joka päivä nähdä häntä. Jos sanovat että ei käy, hän loukkaantuu verisesti. Muutamia kertoja kielteisen vastauksen jo saaneena hän on ilmestynyt esim. samaan ravintolaan, istunut alas sen kummempia kyselemättä ja viis veisannut siitä että häntä ei oltu kutsuttu, ja että hänelle oli nimenomaan sanottu että tänään EI nähdä.

(Pariskunta ja tämä mies asuvat hyvin lähekkäin, oma epäilykseni on että hän on nähnyt heidän lähtevän asunnostaan ja seurannut heitä raflaan.)

Tapasin eilen tätä pariskuntaa ja he olivat jo aika epätoivoisia tapauksen suhteen. Normaalit sosiaaliset vinkit eivät mene perille, eivätkä tiukat kiellotkaan. Kuten sanottua, mies on sinänsä harmiton mutta pariskunnalle on tästä muodostunut nyt varsinainen riesa, koska eivät halua loukata tyypin tunteita, mutta eivät myöskään olla lastenlikkoja aikuiselle miehelle.

Hänellä ei ilmeisesti ole juuri muita ystäviä (mitä en ihmettele, sillä hänen sosiaaliset taitonsa ovat hyvin alhaiset), joten lyöttäytyy sitten näiden kahden seuraan jatkuvasti. Joka päivä täytyy nähdä. Ystävieni parisuhdekin on alkanut kärsimään, koska heillä ei ole ns. omaa aikaa juuri koskaan tämän vuoksi.

Epäilemme, että mies on jonkinasteinen autisti, tai kenties asperger. Mutta miten tällaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia? Kieltäytyminen ei auta, vihjeet eivät auta, emmekä usko että hän itse tajuaa käyttäytyvänsä hyvin tukehduttavasti ja jopa epäkohteliaasti. Tilanne olisi ehkä parempi jos hänellä olisi itsellään käsitys siitä, että hän ei ole aivan "normaali," mutta kuten sanottua olemme sitä mieltä ettei hän näe käyttäytymisessään mitään väärää tai outoa.

Mikä avuksi? Kuinka hänelle saisi taottua kalloon, että neljääkymppiä lähestyvän ihmisen EI pitäisi ripustautua toisiin ihmisiin noin kärkkäästi ja itsekkäästi? Onko mahdollista sanoa asiasta ilman, että hän taas verisesti loukkaantuu, mutta silti ymmärtäisi että tämä pariskunta mielellään näkee häntä esim. 1-2 kertaa viikossa, mutta EI joka päivä, eikä etenkään heidän keskinäisinä treffi-iltoinaan?