Pidätkö ihmisistä joiden kanssa olet eri mieltä?

Pidän joistakin. En kaikista. Väittely ja pohdiskelu on kivaa.

Tottakai, jollei ihminen ole tyyliin, "minä olen oikeassa, sinä et. Maailma nyt vain on litteä, koska..., ja tämä on fakta"

Mulla on monta ystävää joiden kanssa ollaan osasta asioista todella vahvastikin erimieltä. Ei vaikuta ystävyyteen ja pidän kyllä heistä :)

Tottakai, kyllä ihmiset saa olla eri mieltä.

Laitan enemmän arvoa sille kuinka erimielisyyteen suhtaudutaan.

Pidän, kunhan mielipiteiden vaihto pysyy kinastelun asteella, eikä argumentit lopu kesken. Netissä erimielisyys usein johtaa siihen, että syytetään keskustelukumppania tyhmyydestä tai keksitään jotain vieläkin provosoivampaa.

Oikeassa elämässä ystävien kanssa todetaan, että keskustelu on ajatuksia herättävää ja molemmat kunnioittavat toisiaan erimielisyyksistä huolimatta.

Jep, esim. mun miehen kanssa ollaan monista keskeisistä asioista eri mieltä ja rakastamme toisiamme. Esim. mies fundamentalisti-uskova, minä agnostikko. Mies konservatiivinen oikeistolainen (persu/isänmaallinen kansanliike linjoilla), minä punavihervasuri (Vas/Vihr). Minä kasvissyöjä, mies periaatteellinen lihansyöjä. 

Juu, jos osaa perustella, niin se on ihan kivaa väitellä, mutta sellaset "näin se on aina ollut, mutta en tiedä miksi mutta olen aivan varma" eivät pysy minun lähelläni kovin kauaa. 

Pidän. Jos ystäviä, kavereita, sukulaisia, työ- tai koulukavereita katsoo, niin heillä kaikilla on omat mielipiteensä asioista ja niistä voi keskustella ja pohdiskella rauhassa ilman että menee haukkumisen tai loukkaamisen puolelle silloin kun ollaan vahvasti eri mieltä asiasta. Olisi tappavan tylsää, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta eikä mitään kyseenalaistettaisi tai ihmeteltäisi. Liian stagnaattista mielestäni.

No riippuu tietysti asiasta. Jos joku haluaa esim. kotoutusta kotiutuksen sijaan, niin en pidä.

Ihan kaikkea ei voi hyväksyä. Veljen kanssa on välit juuri tuosta syystä lopullisesti poikki.

En, emme kohtaa ajatuksellisesti. Kirjoitin pitkän jutun, mutta meni sensuuriin.

Riippuu aiheesta. Jos kyse on hyvinvointiani ja loppu elämääni  koskevasta erimielisyydestä en anna periksi. Muut ovatkin sitten asioita, jotka eivät ole niin vakavia kuka on oikeassa tai väärässä.

Yleensä kyllä. Poikkeuksena sellaiset mielipiteet jotka heijastelevat ko. henkilön empatiakyvyttömyyttä. En pidä erityisemmin empatiakyvyttömistä ihmisistä.

Jos he osaavat keskustella, niin pidän kovastikin.

Minulla on pari tuttua joiden kanssa ollaan esim poliittisista asioista hyvin eri kantilla. Toisen kanssa asiasta voidaan käydä mahtavia keskusteluja oluen äärellä: kumpikin saa suunvuoron, kuuntelee, pysytään asiassa ja esitetään todella hyviä pointteja ja näkökulmia siitä huolimatta, että keskustelu loputtuakin olemme edelleen eri mieltä, mutta silti keskustelu on ollut antoisa.

Toisen kanssa taas sama tilanne on kuin pulushakkia pelaisi.

Esimerkiksi mielipide- ja fiiliskysymyksissä on ihan ok olla eri mieltä, ja mielestäni väittelyt ja pohdiskelut on kivoja, jos ihmiset osaavat perustella kantansa. Sitten taas jos joku alkaa inttämään yhtä totuutta, joka kaikkien tulisi vain hyväksyä, käy homma raskaaksi. Sellaisessa seurassa ei oikein uskalla ilmaista itseään.