Maria Veitolan kolumni "Puhu rasistille" (Trendi 9/2015)

Mielipiteeni koko henkilöstä muuttui em. kolumnin luettuani. Ihmisiä, kuten itseäni, pitää aina välillä muistuttaa perusasioista, sillä juuri niillä on tapana omaa itseä kehittäessä unohtua. Savu korvista tulvien mietitään luvattoman monitasoisia ratkaisuja jotka tuntuvat vedenpitäviltä, kunnes vastaan tulee ensimmäinen perusasia, jota ei ole muistettu ottaa huomioon.

Perusasia johon viittaan on siis dialogi. Koko ihmisen elämä perustuu kompromisseihin sekä muiden, että oman itsen kanssa. Kompromisseja taas ei voi syntyä ilman dialogia. Kuitenkaan keskustelu, jossa keskustelija lähtökohtaisesti kokee olevansa absoluuttisen oikeassa ja yrittää vain vakuuttaa näin olevan vastaväittelijälle, ei ole dialogi. Joka ainoa kerta, kun keskustelen eri mieltä kanssani olevien ihmisten kanssa, koen ahaa-elämyksiä. Ihminen ei vain kykene suuresta, itse diagnosoimastaan viisaudesta huolimatta ottamaan kaikkea huomioon - ei silti, että suurin osa haluaisikaan kyetä. Joka ikistä ihmistä tyydyttäviä kompromisseja taas on - ei vähiten arvolatausten takia - mahdotonta koskaan löytää, joten on ajan ja energian tuhlausta yrittää käydä dialogia suurten massojen kanssa. Mutta mikä on ratkaisu? En tiedä. Ehkä antaa maailman pyöriä omalla painollaan. Eräs ratkaisu olisi myös kääntää katsetta pois muista, ja suunnata se omaan itseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita itsekkyyttä vaan sen hyväksymistä, että olemme kaikki erilaisia. Mitä väliä mitä tuo Arto-Anita puuhaa tai minun puuhistani ajattelee? Itse aion tästä lähtien hakeutua niiden ihmisten seuraan, jotka minua kiinnostavat ja ovat minusta kiinnostuneita. Ketä oikeasti kiinnostaa Erkki Pelimerkki 57v:n mielipide vaikka nyt parisuhdetaipumuksistani? Suksikoon kuuseen, tunne on molemminpuolinen.

https://www.lily.fi/blogit/toimitus/puhu-rasistille/