Lue keskustelun säännöt.
Kateelliset pskat
08.03.2019 |
Ennen minulla oli erittäin heikko itsetunto. Nykyään osaan katsoa peiliin ja nähdä sen mitä muut näkevät. Lieneekö lääkityksen ansiota osittain. Mutta kyllä se on niin että tein niin tai näin, aina tulee pskaa niskaan. Lopetettuani eräässä työssä sain moitteet jopa VESSASSA KÄYMISESTÄ. Kuulemma asuin siellä.
Miksi olisin viettänyt aikaa enemmän kuin pakko, jossain nuhjuisessa wc-kopperossa. Sain moitteita vaikka ja mistä. Yksi tyyppi ignoorasi minut, ilman mitään yhteistä historiaa. Hän vain käyttäytyi kuin en olisi paikalla. Katsoi ohi jne. Ei puhunut oma-aloitteisesti.
Miesten kanssa saa tehdä kaiken työn yksin. Yksi ainoa viesti ilman kysymystä, ja keskustelu loppuu siihen. Kukaan ei jatka, jos minä en.
Työssäkin yritin parhaani ja luulin olevani hyvä. Ei riittänyt. Olisi pitänyt olla niin paljon enemmän.
Jatkuvaa tuomitsemista ja negatiivista palautetta. Naiset miehineen tuijottavat minua ärtyneesti. Huomaan joskus myös sivusilmällä ne toljotukset.
Tuntuu että on niin yksin. Ja kaikki pitävät minua sellaisena ja tällaisena. Itseään täynnä olevana. En ole. Nykyään yritän vain elää itselleni armollisemmin. Myöntää, jos koen kateudesta johtuvaa pskaa. Etten sitten vanhempana joudu itkemään, että koko elämäni olen vain vähätellyt itseäni yms.
Kommentit (7)
Kokeile seuraavan kerran vetää henkeä ja laskea kymmeneen. Sitten jatkat. Teet parhaasi. Et tunge itseäsi paikkaan, johon sinua ei haluta. Olet ja siinä kaikki. Sopeudu tilanteeseen. Tunne itsesi ja vahvuutesi. Sinä olet sinä. Etkä muutu ympäristön vaikutuksesta tai paineesta, jos siis todella olet itsesi. Jos tämä oli tässä. Jätä se. Jatka uuteen lukuuun. Muista ja opi. Älä toista virheitäsi. Kiitä uudesta mahdollisuudesta. Pysähdy ja ole. Elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tullessani viimeistä kertaa töihin (tällöin en vielä tiennyt, että häivyn samana päivänä, harjoittelu kyseessä), pomo tervehti minua iloisesti. Laitoin kamat naulakkoon ja aloitin hommat hieman etuajassa. Kolmisen tuntia siinä tein töitä, kunnes menin asiakkailta piiloon ja selasin puhelinta hetken. Tehtyäni paljon hommia putkeen. Yhtäkkiä pomo tulee jälleen kerran antamaan tylyä palautetta, vaikka juuri sain tehtyä hommat ja asiakkaita ei ollut (kuten ei paljon muulloinkaan.) ajattelin, että saan nyt hetken huilahtaa kun ei ole ketään palveltaviakaan. Vikatikki oli tuo mistä äsken kirjoitin. Sillä hetkellä tajusin, että en tule ikinä tekemään mitään oikein siinä paikassa. Mietiskelin hetken mitä teen, ja sitten ilmoitin häipyväni.
JA ONNEKSI USKALSIN SEN TEHDÄ. AP
Isän kanssa oli ihan samanlaista. Ensin luuli tehneensä vihdoinkin jotain oikein, ja aina olin väärässä ja sain kuulla kunniani. Samalla tavalla tuo pomo oli ensin mukava, kunnes sain hetken kuluttua tietää tehneeni tyyliin kaiken aivan väärin. Tulee niin nöyryytetty olo. En halunnut sortua itkemään, mutta itken vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile seuraavan kerran vetää henkeä ja laskea kymmeneen. Sitten jatkat. Teet parhaasi. Et tunge itseäsi paikkaan, johon sinua ei haluta. Olet ja siinä kaikki. Sopeudu tilanteeseen. Tunne itsesi ja vahvuutesi. Sinä olet sinä. Etkä muutu ympäristön vaikutuksesta tai paineesta, jos siis todella olet itsesi. Jos tämä oli tässä. Jätä se. Jatka uuteen lukuuun. Muista ja opi. Älä toista virheitäsi. Kiitä uudesta mahdollisuudesta. Pysähdy ja ole. Elä.
Been there, done that work!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä. Et voi mitenkään tietää mitä muut ajattelevat,.
Yleensä omat kokemukset ovat minä minä minä eikä naapuri naapuri naapuri. Ihan tarkoituksella tässä kirjoitin vain itsestäni, haloo.
Olen nyt saanut kokea tätä pskaa niin paljon, että alan ymmärtämään enemmän. En ikinä tee mitään oikein yhtään missään.
Minä, minä, minä. Et voi mitenkään tietää mitä muut ajattelevat,.