Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pieniä asioita elämässäsi, joita jäit katumaan?

Vierailija
06.03.2013 |

Minä kadun sitä, etten pysäyttänyt yhdellä kesäisellä pyörälenkilläni vastaan juosten tullutta anorektikkoa. Minulla olisi ollut silloin aikaa ottaa vaikka kuukauden loma, kuunnella, tehdä ruokaa, auttaa. Olin itsekin selvinnyt syömishäiriöstä, olisin varmasti voinut jollain tavalla auttaa.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ton kakaran olisi voinut jättää tekemättä. Enemmän siitä oikeasti on ollut haittaa kun iloa.

Vierailija
2/4 |
06.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin kerran pienen lapseni kanssa täydellä terassilla. Ei se ollut oikea paikka lapselle.

Otin kerran murrosikäisen lapseni mukaan illastamaan ravintolaan, jossa oli lapselle sopimaton esiintyjä.

Räksytin kerran pomolleni turhan isosti eräästä suhteellisen pienestä asiasta.

Puutuin kerran ihan suotta veljeni lapsenhoitoasiaan.

Olen puhunut liian usein pahasti muista ihmisistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No huh. Tuolla pseudopsykalla, itsesi ylentämisellä ja omiin oletuksiisi perustuvalla jossittelullako oikeuttaisit tunkeutumisen törkeällä ja ennen kaikkea loukkaavalla tavalla vieraan ihmisen elämään, joka todennäköisesti ei kaipaa mielipidettäsi habituksestaan ja/tai koe tarvetta avautua tilanteestaan jollekulle random kadunkulkijalle? Tuliko mieleen, että tuollainen auttavainen tunkeilu saattaa saada ihmisen vain voimaan entistä pahemmin; lukkiutumaan kotiinsa, itseensä tai kenties jopa päättämään päivänsä silkasta häpeästä ja ahdistuksesta?


Tuleeko sulle samanlainen tunne "pelastaa" myös kaupan karkkihyllylle suuntaava läski tai olutta ostava alkoholisti? Tuskin, koska se on epäkohteliasta ja törkeää.

Vierailija
4/4 |
06.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:42"]

No huh. Tuolla pseudopsykalla, itsesi ylentämisellä ja omiin oletuksiisi perustuvalla jossittelullako oikeuttaisit tunkeutumisen törkeällä ja ennen kaikkea loukkaavalla tavalla vieraan ihmisen elämään, joka todennäköisesti ei kaipaa mielipidettäsi habituksestaan ja/tai koe tarvetta avautua tilanteestaan jollekulle random kadunkulkijalle? Tuliko mieleen, että tuollainen auttavainen tunkeilu saattaa saada ihmisen vain voimaan entistä pahemmin; lukkiutumaan kotiinsa, itseensä tai kenties jopa päättämään päivänsä silkasta häpeästä ja ahdistuksesta?


Tuleeko sulle samanlainen tunne "pelastaa" myös kaupan karkkihyllylle suuntaava läski tai olutta ostava alkoholisti? Tuskin, koska se on epäkohteliasta ja törkeää.

[/quote]

No höh. Siis tunsin tämän henkilön etäisesti, eivätkä hänen vanhempansa osanneet tehdä yhtään mitään tyttärensä eteen. Minulla taas olisi ollut samoja kokemuksia kuin hänellä, vertaistuki on ihan erilaista kuin jonkun randomtyypin yllättävä hyökkäys. 

 

En osaisi auttaa ketään muuta. 

 

Ja nyt se anorektikko on jo kuollut, joten se siitä.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän yksi