Eerika case. Yltääkö teidän rakkaus myös muiden lapsiin?

Jaan pääsanomasi; me kaikki voidaan olla hyviä aikuisia ja tuke lasten hyvää elämää.

Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessahan naapurit olivat todella epätoivoisia ja olivat todellakin olleet yhteydessä viranomaisiin. Mitä muuta he olisivat voineet tehdä? Kaapata naapurin lapsen ja muuttaa Timbuktuun?

Olikohan Eerikalla koulussa kavereita? Vai joutuiko hän syrjityksi repaleisten vaatteiden, revittyjen hiusten jne. vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:12"]

Tämä tapaus kun herättää niin paljon tunteita. On todella ymmärrettävää olla vihainen tuota isää ja äitipuolta kohtaan,tuntea halua satuttaa heitä kuten he tuota viatonta lasta.

Itse ajattelin yrittää kääntää tämän positiiviseksi voimaksi.

Eli se ärsyttävä likainen kakara kaupassa saa minulta nyrpeän mulkaisun sijaan tästä lähtien hymyn jne.

Olen itsekin syyllistynyt haukkumaan esim.naapurin huonokäytöksistä tai muuten vain outoa/ylipainoista/likaista lasta...Olen pyhimyksenä sivusta ihmetellyt miten jotkut eivät osaa kasvattaa kakaroitaan jne.

Kuinka paljon olisi Eerika saanut siitä että hänen lähellään olisi ollut edes yksi joka oikeasti välittää eikä pelkää puuttua. Tämä tapaus on mielestäni peiliin katsomisen paikka meille kaikille! Niin moni asia tässäkin tapauksessa meni totaalisen väärin me kaikki suljimme silmämme.

Olen itse entinen laitoslapsi ja tiedän tismalleen miltä tuntui kun perheissä asuvat lapset eivät saaneet leikkiä kanssani koska olin "huonoa seuraa" jo siitä syystä että katto pääni päällä ei ollut tarpeeksi vakaa.

Tuon seurauksena minimoitiin mahdollisuuteni ns.normaaliin elämään sillä tiesinhän minä lapsi että olen jotenkin huono tai paha kun minut muista noin eristettiin.

Tän rönsyilevän tekstin tarkoitus oli tuoda esiin se että mitä jos jokainen meistä kääntäisi tuon vihan mitä nämä hirveät tapaukset tuovat esiin rakkaudeksi myös muiden lapsia kohtaan.

[/quote]

Ei voi. Kato Av-lehmä on oikein ylpeä siitä miten paljon sitä sylettää toisten lapset, niistä ei voi edes tykätä yhtään, omista vaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:19"]

Olikohan Eerikalla koulussa kavereita? Vai joutuiko hän syrjityksi repaleisten vaatteiden, revittyjen hiusten jne. vuoksi?

[/quote]

Muistan jostain lukeneeni, ettei ollut varsinaisesti koulukiusattu, mutta syrjitty kyllä, juuri mainitsemiesi syiden takia, mm.

Mutta sellä perhetukikeskuksessa jossa oli huostassa, oli kuulemma hyvin pidetty muiden lasten keskuudessa.

Olet ihan oikeassa että monella menee sormi suuhun tuollaisessa tilanteessa ja on oikeasti mahdotonta kenenkään sanoa varmuudella että olisi itse kyennyt tekemään enempää.

Olen itse kokenut ja nähnyt senverran väkivaltaa etten íhan heti murru kun tuollaista kohtaan ja varmaan heidän naapurinaan olisin kyennyt lapsen tosiaan "nappaamaan" ,tuomaan kotiini ja hälyttämään poliisit. Turhaa tuollaisten miettiminen nyt kuitenkin on enää tässä vaiheessa. Voi vain miettiä miten toimii jatkossa ja miten itse ajattelee.

Luonko vihan kierrettä kaikkia maailman vääryyksiä kohtaan vai yritänkö rakastaa ja välittää.

Tiedän ettei maailman pahuus poistu sillä että hymyilen selvästi huono-osaiselle lapselle mutta hän saattaa saada siitä pientä positiivisuutta ja lämpöä elämään.

ap

Av- mamma rakastaa vain surmattuja lapsia,  mutta muiden elävät lapset on yöks ja omien lasten kaverit vasta roskaa onkin.

Otin meille asumaan yhden likaisen, kaltoin kohdellun, ruhjotun lapsen, vaihtoehtona laitossijoitukselle. Kasvatin hänet täysi-ikäiseksi ja toimin edelleen hänen sosiaalisena vanhempanaan. Olen hänen äitipuolensa.

Jos on helvetti olemassa niin paistukoon ne hirviöt siinä :( Käsittämätöntä.

Tottakai välitän myös muiden lapsista!

Ei taida yltää mun rakkaus muihin, tuntemattomiin lapsiin jatkossakaan. Hienoa, jos teillä muilla onnistuu nätisti hymyileminen jollekin huonokäytöksiselle lapselle vaikka kaupassa, minulta ei onnistu.

Eerikan Äitipuoli kuulostaa aivan verrokki Vauva-palstalaiselta, mitä täällä näitä tekstejä olen lukenut.

Mutta hyvä, että osataan sentään tehdä pesäeroa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:16"]

Ei taida yltää mun rakkaus muihin, tuntemattomiin lapsiin jatkossakaan. Hienoa, jos teillä muilla onnistuu nätisti hymyileminen jollekin huonokäytöksiselle lapselle vaikka kaupassa, minulta ei onnistu.

[/quote]

ehkä jos hymyilisit hänelle niin hän hymyilisi sinulle takaisin......

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:16"]

Ei taida yltää mun rakkaus muihin, tuntemattomiin lapsiin jatkossakaan. Hienoa, jos teillä muilla onnistuu nätisti hymyileminen jollekin huonokäytöksiselle lapselle vaikka kaupassa, minulta ei onnistu.

[/quote]

ehkä jos hymyilisit hänelle niin hän hymyilisi sinulle takaisin......

eerika sitä eerikä tätä, ei tätä vanhaa uutista nyt enää jaksaisi käsitellä huoh.

Pitkään kaltoinkohdeltu lapsi on yleensä epävarma, hermostunut, ylivilkas, tai estoinen. Käytöstapoja ei välttämättä ole, koska kukaan ei ole niitä jaksanut opettaa, ja jos elämä on ollut pullon/neulojen ja väkivallan sävyttämää ja tunnemaailmassa jäänyt täysin vailla vanhempien huolta, tukea ja rakkautta, niin eipä ihme, että käytöstavat ovat hukassa. Sairaat vanhemmat sairastuttavat omat lapsensa. Siksi se epämääräisen ärsyttävä, kärsimätön, huutava ja meuhkaava, itsekäs ja vaativa, vaikea lapsi on sellainen kuin on, ei ole tasapainossa itsensä kanssa. Ei tiedä omia rajojaan, ei koe olevansa rakkauden arvoinen, ei tiedä olevansa ihana, rakastettava, vaan halveksittava, mitätön, ja ulkopuolinen.

Kypsä ihminen näkee lapsen epävarmuuden ja rakkaudettoman elämän. Pitää nähdä kauemmas, eikä vain se vaikea, ärsyttävä lapsi. Yleensä vain kirjoissa ne säälittävät, ja järkyttävissä oloissa eläneet lapset ovat enkelimäisen kilttejä, ahkeria ja suloisia. Oikeassa elämässä kaltoin kohdellut lapset eivät ole tottuneet normaaliin elämänrytmiin, hygieniaan, syömään erilaisia ruokia, aikuisten sääntöihin, säännölliseen pesemiseen (saattavat esim. pelätä suihkua/saunaa, hampaiden pesua ja tappelevat vastaan) jne. Ja yleensä ovat tavalla tai toisella aika vaikeita ensialkuun. On pitkä tie tällaisella lapsella saada luottamus takaisin aikuiseen, saada kokea olevansa rakastettu ja oppia omien negatiivisten tunteiden käsittelyä. Ja tulla takaisin tasapainoiseksi lapseksi, jolla on psyykkisesti hyvä olla.

Mä olen tässä vuosien varrella huomannut sellaisen seikan että kukaan ei ole puhtaasti paha tai synny koulukiusaajana vaan usein syyt jossain ihan muualla kuin tuossa resuisessa lapsi raukassa. Varmasti mua jatkossakin ärsyttää naapurin lapsi joka tönii muita mutta aion ottaa siihen toisen asenteen kuin aiemmin, jos pakko syyttää niin syytän lapsen äitiä jonka mielestä on hyvä että lapsi "pitää puolensa".

Tuollekin naapurin muksulle aion itse sanoa että töniminen ei ole kivaa ja niin ei saa tehdä,vaikka hänen äitinsä seisoisi vieressä.
En ala eristämään tätä lasta vaan siksi että hänen äitinsä ei ole kovin järkevä kasvattaja,minun täytyy vaan hiekkalaatikolla pitää itse tiukempää jöötä :)

On hyvin hyvin surullista jos tämä Eerika tapaus nostaa vain vihaa. Vihastahan nämä lastenkin murhat kumpuavat. En halua sitä enää itse ruokkia.

ap

Niin totta. Ihminen on susi ei empatia ole itsestään selvyys. Empatiaa tuntee vain omia "pentujaan" kohtaan.

Miten haluat että omaa lastasi elämä kohtelee? Onko mahdollista asettua lapsen asemaan ja kärsimykseen tunnetasolla? Voiko sitä harjoitella? Mistä pahuus on lähtöisin muusta kuin välinpitämättömyydestä.

AP:n viestistä pisti silmääni se, miksi ylipäänsä ketään pitäisi mulkaista vihaisesti. Itse ainakin suhtaudun positiivisesti ihmisiin ulkokuoresta riippumatta. En käsitä sitä, miksi pitäisi lähtökohtaisesti mulkaista vihaisesti muita paitsi erityisen kauniita, varakkaan näköisiä ja tyylikkäitä tai ensin itselleni hymyileviä ihmisiä. Suhtaudun lähtökohtaisesti hyvin kaikkiin: niin punkkareihin kuin pultsareihinkin, niin (Helsingin) Eiran minkkiturkkirouviin kuin pieniin lapsiinkin. Enkä ole edes mikään "hippi" tai maailmanparantaja, vaan ihan tavallinen, IT-alalla työskentelevä helsinkiläinen perheenäiti. Mielestäni kaikkiin ihmisiin voi suhtautua iloisesti ja avoimesti, jopa hymyillen. "Vihaiset mulkaisut" sen sijaan pitää ansaita tarkoituksellisen ikävällä käytöksellä - muuten ne ovat aivan turhia tässä maailmassa.

Pitää aikuisen pystyä välittämään kollektiivisesti ainakin oman lähiympäristönsä pienistä edes sen verran että apua antaa,kysyy onko joku hätänä, menee väliin jos kiusataan/lyödään. Kuuluu jo perussivistykseen olla huolissaan kaltoinkohtelusta tai  muusta hädästä- eiks vaan?

Mä olen varmaan ihan pervo, mutta mä isken usein kiukutteleville lapsille silmää kaupassa. Musta on vaan niin mukavaa, että niillä menee hetkeksi pasmat niin sekaisin, että ovat pari sekuntia ihan hiljaa ja tuijottavat suu auki.

Hyvä nro 18. Jos annoin kuvan että kuljen kadulla ihmisiä törkeästi mulkoillen pyydän anteeksi sillä se ei nyt ollut tarkoitus eikä sen puoleen jutun pointtikaan.

Myönnän mulkaisseeni vihaisesti jos lapsi on esim.kaupassa käyttäytynyt todella törkeästi,riehunut heitellyt tavaroita,tuuppinut edellä olevaa jne.

Tässä aloituksessa yritin tuoda sitä esiin että vaikka en voi tuota kyseistä lasta kotiini ottaa ja alkaa "kasvattamaan"niin olen kuitenkin osa tätä yhteiskuntaa ja teen itse päätöksen vastaanko lapsen käytökseen lämmöllä vai vihan roihulla.

Myönnän myös sen että taidan olla vähän "hippi" ja maailmanparantajan vikaakin taitaa olla,en kyllä koe tuossakaan mitään väärää olevan.

ap