G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Aika outona ovat jääneet mieleeni hääni, koska tapasin siellä appivanhempani ensimmäistä kertaa.

Anteeksi jo etukäteen .. mutta minä näin unen perkussionisti Zarkus Poussasta eräänä yönä. ( En ole tuntenut häntä henk.koht. ) vaan lähinnä seurannut telkkarista. Seuraavana päivänä sanoin miesystävälleni että miksiköhän näin unta Poussasta kun en ole nähnyt mitään ohjelmaa jossa hän olisi tai muuta vastaavaa pitkään aikaan. Sitten luin lehdestä, Zarkus Poussa on kuollut.

Kaverin häissä oli valtavat suvun sisäiset tappelut ja riidat taustalla, jonka vuoksi häissä ei tarjottu alkoholia. Ilmeisesti molemmissa suvuissa oli myös alkoholisteja paljon. Creepythäät oli.

Myin yhtä tavaraa nettikirpparilla, ja sitä tultiin mun asunnon ovelta hakemaan, kerrostalossa siis asun. Ennen kuin ostaja oli ehtinyt antaa rahat, ulkoa rappuun käveli hysteerisesti itkevä naapurini, jota en ollut koskaan tavannut. Kävi ilmi, että tää kirppisostaja ja naapuri tunsivat toisensa, ja sitten he alkoivat siinä rapussa puimaan sitä naapurin tilannetta. He unohtivat mut ihan täysin, mä jäin hölmistyneenä ovensuuhun odottelemaan, että mahtaako tää ostaja ollenkaan maksaa mulle ja mietin että mitähän mun nyt kuuluisi tehdä. Ei se tilanne varmaan montaakymmentä sekuntia jatkunut, vaikka pitkältä tuntuikin. Lopulta muistivat mut, sain rahani ja naapuri sai sanotuksi ”mukava tutustua uusiin naapureihin”.

Olimme muuttaneet uuteen asuntoon ja ihmettelin hiukan vuokranantajan kommenttia kun olimme allekirjoittaneet sopparin alle kun hän sanoi että mahtava kun kerrankin kunnon vuokralaiset.

Meni muutama päivä ja wc istuin oli mennyt rikki ja olimme sopineet omistajan kanssa että lähettää korjaajan paikalle.

Ovikello soi ja oven avattuani vastassa oli valtava korsto joka oli erittäin hermostuneen oloinen ja kyseli henkilöä joka ilmeisesti oli asunut meitä ennen asunnossa.

Aikansa intti päästä sisään ja en luvannut tulla. Kysyin häneltä sitten että mikä sinulla on hätänä kun olet noin hermostunut johon hän vastasi kun hän juuri ryösti pankin.

Siinä muutaman sekunnin mietin että miten tästä päästään ehjin nahoin pois ja totesin sitten jos nyt lähdet niin en soita sulle poliiseja (koska oletin että häntä etsitään jo kuumeisesti). Vannotti mua sitten että ethän varmasti puhu ja alkoi lappamaan muovipusseista mulle ryöstösaalista ja minä työnsin niitä sille takaisin.

Sain oven kiinni ja tämä kaveri lappoi 500€ seteleitä postilaatikosta sisään ja minä tukin niitä takaisin rappukäytävään. Loppujen lopuksi nappasi ne ja lähti, varasti vielä pyörän pihalta.

Lopulta kävi niin että eihän se päässyt kuin 300 metrin päähän kun poliisit piiritti ja pidätti sen. Oli ryöstänyt 3 pankkia vankiloman aikana.

Oli kieltämättä oudoin ja kuumottavin tilanne minun elämässä.😅

Vierailija kirjoitti:

Olin pilkkimässä kirkkaana kevättalven päivänä järvenjäällä, pari kilometriä kaupungin keskustasta. Yhtäkkiä rannalta alkoi kuulua muslimien rukouskutsun kuuloista laulua.

Huomasin rannalla polvistelevan tumman miehen, joka sitä lauloi parin minuutin ajan ja sitten katosi. Laulu kantautui pitkin järvenselkää ja kuulosti yhtäaikaa sekä pelottavan oudolta, että hienolta.

Muslimit eivät rukoilleessaan voi koskettaa maahan, joten rukoilua tuo ei ainakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 22:54"]

Opettajalla naksahti päässä kesken tunnin ja hän alkoi syömään liituja. Söi paikallaan, luokan edessä seisten kaksi-kolme liitua ja totesi sitten, että tämä tunti oli tässä. Lähti tuon jälkeen muutaman kuukauden hermolomalle.

Saako kysyä missä päin Suomea tapahtui?

Ne oli liitulakuja ja opella alkoi vuorotteluvapaa.

Olimme aamulla lähtemässä ex-avomieheni kanssa töihin omille työpaikoillemme, poikkeuksellisesti olin menossa jostakin syystä hänen autokyydillään. Mies lähti edeltä pihalle ja minä perässä, niin miestä ja autoa ei näy missään. Olin ihmeissäni.

Kello oli noin 6.30. Odotin hetken ja soitin tuohtuneena puhelun:

Mies vastaa: Haloo

Minä vihaisena: Missä sää oot?!

Mies: No minä oon täällä Toppilassa. (läheinen kaupunginosa)

Minä ihmetellen: Mitä sää siellä teet?! Minä ootan täällä pihalla!

Mies:  ... No minä asun täällä ...

-> samalla ex-avokkini kurvaa pihaan ja tajuan että puhelimessa on joku muu mies!

Katsoin puhelinta ja siinä näkyi vain numero, jolloin tajusin että olin soittanut edelliseen käyttämääni puhelinnumeroon, eli numeroon jonka kautta edellisenä iltana tein torikaupat kyseisen miehen kanssa..

.. Mahtoi mies ajatella että hullu akka. :D

Pahoittelin vahinkosoittoa ja lopetin puhelun lyhyeen. :)

Vaimoni oli mennyt Malagassa lähistöllä kerran kuussa olevaan Luomutorille niin, etten itse ehtinyt hänen mukaansa. Valentine-päivä olisi huomenna. Hän palasi ja kertoi yhden torimyyjän kysyneen, miten aviomiehesi voi? Vaimoni lähti sitten kaupungille ja minä ajattelin mennä kertomaan tuolle myyjälle, miten se lämmitti mieltäni, että hän oli kysellyt perääni. Olin kärsinyt vaimoni puhumattomuudesta jo pitkään ja tuollainen huolenpito lämmitti. Matkalla ohitin kukkakaupan, jossa oli ystävänpäivää varten mm. sydän+nalle kädet levällään -ilmapalloja tekstillä: I Love You This Much! Sain ajatuksen ostaa sen vaimolleni ja yhyttää vaimoni keskellä Luomu-toria, jos hän olisi palannutkin sinne. No, ei hän ollut torilla, mutta sain viestini, että arvostin torikauppiaan kysymyst, perille. :) Palasin kotiin, järjestin ystävänpäivä-pallon ja vaimoni yhtä lempiluumulikööriä (jonka myös ostin luomutorilta) vastaanottamaan vaimoni heti kotiovella.

Lähdin kaupungille, yhytin siellä vaimoni ja söimme lounaaksi gran reserva jamon -kinkkua oluen ja tapaksen kera. 😋. Vaimoni on kärsinyt jo vuosia masennuksesta, lounas meni hyvin.

Kotona sitten päästin hänet edeltä avaamaan kotioven. Heti edessä oli tuo ilmapallo viesteineen ja likööripullo. Hän ei reagoinut mitenkään (vielä). Tervehdys oli kuin "ilmaa" vaikka helium-pallosta olikin kyse.

Se erikoinen tilanne?  Illalla hän suuttui (jälleen jostain mielestäni tarpeetomasta syystä), ryntäsi raivon valtaamana kohti minua juuresveitsi iskuvalmiina kädessään, ilmeisenä tarkoituksena ainakin puhkoa ostamani pallo. Tosin en voinut varmasti tietää, ketä/mitä hän halusi teräväkärkisellä veitsellä iskeä. Suomalaisena sotilaana en hermostunut liikaa, mutta tein selväksi ettei moinen käytös ole hyväksyttävää ja pitää ehkä kutsua joko poliisi tai ambulanssi. Lopulta sekä pallo että minä säilyimme ehjänä.

Mutta ajattelin.. ei koskaan voi tietää millaiseen tilanteeseen elämä vie. Halusin osoittaa rakkautta ja huolenpitoa, mutta veitsihyökkäys oli tulos. Tämä oli aika surullinen ja absurdi tilanne minulle(kin).

Ajattelen, miksi Suomessa masennusdiagnoosin saadeen perheenjäseniin ei kiinnitetä mitään huomiota, ei koskaan. Erilaiset - negatiiviset yllätykset ja neuvottomuus, miten kohdella masentunutta oikein on vaikeampaa kuin Rubikin kuution ratkaiseminen. Rakkautta haluaa osoittaa, mutta kun lopputulos on tällaiset erikoiset tilanteet, mitä tehdä?

Kiitos, että sain vuodattaa tänne oman erikoisen tilanteeni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 90-luvulla whippet, luonnostaan hyvin hoikka ja lyhytkarvainen vinttikoirarotu. Kävin kerran Siwassa ja jätin koirani kiinni pyörätelineeseen kaupan eteen. Asioin kaupassa ehkä 15 minuuttia. Ulkona oli lämmin, lähelle 20 asteen kesäkuinen iltapäivä. Kun tulin takaisin, oli koirani kääritty jättikokoiseen rantapyyhkeeseen ja istuskeli siinä ihan tyytyväisen oloisena iso palmukuvio selkäpuolella. Ketään ei näkynyt, enkä tiedä kuka sen teki ja miksi. Pyyhe on minulla vieläkin.

Jätit whippetin kaupan eteen kylmänä kesäpäivänä ilman mitään suojaa? 

Mieti nyt miten säälittävältä se on näyttänyt siinä palellessaan. Onneksi oli ystävällinen ohikulkija joka sen pelasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin istuessani baarissa samassa pöydässä kuuden naisen kanssa, että olen pannut niistä jokaista.

Ei kun tänne piti kirjoittaa oudosta tosielämän tilanteesta, jossa on ollut, ei unista tai haaveista.

Olen nainen ja ollut ravintolassa istumassa pöydässä, jossa oli 6 naista, kaikki tiesin jostain. Eräs tuttu mies istui siihen myös ja alettiin juttelee. Tämä kyseinen mies oli kaikkia niitä naisia pannut, tiesin sen itsekkin, paitsi minua. Koko illan yritti saada mua petiinsä, en lämmennyt, lähinnä vaan nauratti. Tämä mies ei ollut mitenkään edes komia, vaan paha poika, jotenkin naiset vaan tunsi vetoa tähän.

Olin lääkärissä korkean verenpaineen takia. Lääkäri oli vanhempi venäläistaustainen rouva, vaikutti osaavalta. Hän teki tutkimuksia ja alkoi sitten kysellä, onko minulla parisuhdetta. Ei ollut. No entä seksielämää sitten, onko sitä? Vastasin rehellisesti, että eipä ole seksiäkään juuri. Lääkäri näytti huolestuneelta ja sanoi, että kyllä ainakin seksiä pitäisi olla, koska muuten ei tule verenpaineet laskemaan. Kysyin, voisiko hän sitten kirjoittaa mulle reseptin sopivaa miestä varten, mutta vitsi ei naurattanut, vaan lääkäri näytti siltä kuin en ottaisi seksitöntä tilannettani lainkaan vakavasti. Olen lähes 50v nainen, ei sitä seksiä puissa mulle kasva. 

Olin viimeisen aukiolotunnin aikana Lindeksillä yksin töissä ja paikalle paukkasi Börje, ihan esitteli itsensä. Halusi rintaliivit, kun kysyin kokoa, niin sanoi että itselleen, eihän siinä, Börjelle sitten sovitettiin rintsikat ja kaupat tuli. Naama pysyi peruslukemilla, mutta myöhemmin kyllä nauratti. Voihan olla että oli joku veto kyseessä.

Olen tosin Sokkarilla töissä ollessani myynyt useita sukkiksia ja stay-up -sukkia miehille. Kysyivät vielä että mikä koko heille kävisi. Joku taisi olla mekossa jo valmiiksi, parta oli kuitenkin ajamatta.

Vierailija kirjoitti:

Olin viimeisen aukiolotunnin aikana Lindeksillä yksin töissä ja paikalle paukkasi Börje, ihan esitteli itsensä. Halusi rintaliivit, kun kysyin kokoa, niin sanoi että itselleen, eihän siinä, Börjelle sitten sovitettiin rintsikat ja kaupat tuli. Naama pysyi peruslukemilla, mutta myöhemmin kyllä nauratti. Voihan olla että oli joku veto kyseessä.

Olen tosin Sokkarilla töissä ollessani myynyt useita sukkiksia ja stay-up -sukkia miehille. Kysyivät vielä että mikä koko heille kävisi. Joku taisi olla mekossa jo valmiiksi, parta oli kuitenkin ajamatta.

Mikäs siinä, jotkut tykkää pukeutua. Oon aina miettinyt ettö saako nämä miehet tehdä tuota naistensa seurassa vai ovatko edes parisuhteessa. Itselle kun olisi ihan ok että toinen on sukkiksissa kotona. Veikkaan, ettei se kaikille naisille sopisi.

Olin eräässä asiakastapaamisessa kaksin asiakkaan kanssa ja aivan yhtäkkiä asiakas syystä x (en viitsi tunnistettavuuden vuoksi kertoa) alkoi hulluna itkemään huutoitkua, kaatui polvilleen lattialle jne. Oli hämmentävää, lohdutin sen minkä pystyin ja lähdin, olin muutenkin jo lähtöä ollut tekemässä. Olen edelleen tämän asiakkaan kanssa tekemisissä ja mietin vain tätä asiaa kun näemme. Asia oli iso, mutta ei mielestäni huutoitkun arvoinen ja tilanne erittäin epäsopiva tähän. Oli lisäksi ensitapaamisemme. Oli outoa lähteä siitä mutta vielä oudompaa olisi ollut jäädä.

Kerran yöllä oli mennyt tosi myöhäänm kun tiesin ettänseuraava päivä oli vapaata. Yritin soittaa kaverille varmistaaksni että se on tullut kotiin, mutta soitin vahingossa väärään numeroon. Siellä vastasi joku herra. Se sitten rupesi vänkäämään että on tää ihan oikea numero. Siitä tuli mielenkiintoinen keksustelu. Oli minua vain hiukan vanhempi mies ja asui jossain lähellä. Tuntui ihan herrasmieheltä mutta kun juttu jatkui ja ajankohta oli mitä oli niin jutut sivusi vähän erotiikaakin. Tuntui että pystyttiin juttelemaan mistä vain ja puhuin ihan sellaisia tosi yksityisiä asioita. Joskus viiden maissa rupesi väsyttämään. Pyysin anteeksi siltä mieheltä ja toivoin että jön jaksaisi töissä vaikka aamuherätys. Meillä oli niin lähesiset jutut siinä että kerroin oikeasti rakastavani sitä miestä. Ihana mies. Mutta eihän tällaisen öisen puhelun jälkeen VOI tavata. Silloin ei vielä ollut kännyköitä, ja lanskapuhelimeen ei jäänyt numero muistiin. Sala vilkuilin kaikkia vastaan tulevia komeita miehiä, vaikka olidhan se boinut olla vaikka näppylänaamainen laiha kuikelo. Haikeansuloinen kokemus joka palauttinuskoni siihen että miehissäkin on sentään tosi upeita tyyppejä.

Kaverini kanssa olimme kävelyllä Hämeenlinnassa joskus 90-luvulla ja vastaan tuli pieni kauppa. Päätimme käväistä siellä ja olo oli kuin olisimme menneet ajassa 50 vuotta taaksepäin. Kauppa henki vanhaa tunnelmaa, myyjä oli vanha pappara ja hätäpäissämme päätimme ostaa jotain. Ostimme appelsiinit, kappalehintaan :)

Aika yleinen juttuhan tämä on, kun vastaan tulee joku ja molemmat alkaa väistää toisiaan, mutta silti päädytään joka väistämis kerralla samaan linjaan. Lähestyttiin kokoaika toisiamme, kunnes oltiin nokat vastakkain. Siinähän molemmat alettiin nauramaan tilanteelle.

2011-2013 aikana asuin Kuopion keskustassa kerrostalossa. Parkkeerasin kerran auton asianmukaisesti 1 h kiekkopaikalle lähelle rappukäytävän ovea aikeinani siirtää pari painavaa kassillista tavaroita autoon kodistani siinä tunnin aikana ja lähteä sitten viemään niitä muualle. Kun vein kassillista tavaraa etuovelta autolle, katutasossa olevan lemmikkitarvikekaupan omistaja (50-60-vuotias mies) alkoi huutaa minulle, että en saisi pitää autoani ko. paikalla ja että minun pitäisi jättää paikat liikkeissä asioiville ihmisille. Totesin miehelle, että ihan kaikilla on oikeus pysäköidä tunnin ajan kyseiselle paikalle eikä paikat todellakaan ole varattu liikkeissä asioiville (kuten eivät olleetkaan).

Ukko vaan jatkoi huutoaan ja sanoi että jos teen muuttoa, minun pitää ajaa auto jalkakäytävälle rappukäytävän oven eteen. En ylipäätään tehnyt muuttoa eikä minun tarvinut jatkuvasti ravata autolla, joten ajatus pysäköinnistä jalkakäytävälle oli vähintäänkin kummallinen.

Yritin sanoa miehelle että ei tässä muuttokaan ole käynnissä eikä jalkakäytävälle ainakaan saa parkkeerata, ja että auto on ihan asiallisesti nyt parkissa. Hän huusi vielä että soittaa pysäköinninvalvojan, johon totesin, että siitä vaan. Lähdin sitten takaisin sisään ja jätin ukon metelöimään. Hetken kuluttua katsoin ikkunasta ulos (keittiön ikkuna oli kadulle ja autolleni päin) ja näin parkkipirkon autoani katsomassa.

Riensin ulos (miestä ei enää näkynyt) ja pysäköinninvalvoja sanoi että autostani oli valitettu. Sanoin että asiamukaisesti on parkkeerattu ja kerroin tilanteen. Pysäköinninvalvoja näytti ymmärtävän tilanteen, mutta sanoi että mies oli kertonut minun olleen lukuisia tunteja parkissa ja minun pitäisi nyt siirtää autoa. En jaksanut alkaa vääntämään asiastaa, vaan hain avaimet ja siirsin auton. Menin lemmikkiliikeeseen ja kysyin on ko mies vielä paikalla. Kun ei ollut, kerroin tilanteen myyjälle. Myyjä kertoi, ettei olut ensimmäinen, jolle omistaja oli valittanut vastaavasta asiasta.

Miehen kaveri ja sovittelija kirjoitti:

Olin 25 vuotiaana kylässä kaverin ja hänen avovaimon luona. Tarkoitus oli lähteä porukalla ulos illalla.

Heillä oli selvästi ollut tappelu ennenkuin tulin paikalle. Ilmapiiri oli jäätävä. Istuin olohuoneen sohvalla, kun mies suuttui naiselle jostakin keittiössä väärin olevasta esineestä. Alkoivat huutamaan toisilleen. Nainen käveli tämän jälkeen olohuoneeseen hakemaan jotakin, kun mies heitti häntä teepussien pahvisella laatikolla päähän. Nainen suuttui ja heitti miestä lehdellä ja meni itkemään makuhuoneeseen.

Sanoin miehelle/ molemmille ettei toisia voi heitellä tavaroilla - se on väkivaltaa. Menin pukemaan eteiseen ja sanoin lähteväni. Tässä vaiheessa molemmat pyysivät jäämään.

Puimme heidän parisuhdettaan pari tuntia ja lähdin toisten kavereiden kanssa illan viettoon. Kyseinen pariskunta soitti myöhemmin perään ja liittyivät seuraan. Vakuuttelivat mulle, että kaikki on nyt ok ja asiat sovittu.

Mutta muistan aina se fiiliksen, kun mies heitti naista sillä pahvilaatikolla täysin yllättäen. Laatikko lensi 50cm mun pään ohi ennenkuin osui naiseen.

Tuli mieleen oma absurdi tilanne. Parikymppisinä olin poikaystäväni ja parhaan ystäväni kanssa sopinut meneväni yhdessä festareille. Oltiin sovittu lähtöaika, sanotaan vaikka klo 17, jolloin ystävän piti tulla meille, josta sitten lähdettäisiin. Tuntia tätä aikaa ennen sain kuitenkin ystävältä viestin, että on jo tulossa. Viestitin takaisin, että älä nyt vielä tuu, meillä on poikaystävän kanssa riita meneillään. Ystävä siihen, että tulen jokatapauksessa. En ymmrätänyt silloin, enkä vieläkään, miksi kukaan haluaisi tietentahtoen keskelle toisten riitaa, myöskään syy tähän etuajassa olemiseen ei koskaan selvinnyt. Ovikello soi ja menin itse jotenkin ihan lukkoon, kun siinä yritettiin samaan aikaan poikaystävän kanssa selvitellä välejä. Minä jäin mököttämään makuuhuoneeseen, ja poikaystävä avasi oven ja meni sitten ystäväni kanssa istumaan keittiöön.

Jonkin ajan päästä poikaystäväni tuli luokseni puhumaan, ja sen hänen jälkeensä paikalle pelmahti täysin raivostunut ystäväni, joka alkoi kurkku suorana huutaa miten hirveä ihminen olen kun en edes tervehdi häntä. Ei oltu koskaan tämän "bestiksen" kanssa riidelty, ja olin ihan kauhuissani tilanteesta. Yritin ehdottaa, että hän menisi jonnekin kahville odottamaan siksi aikaa, että saataisiin poikaystävän kanssa tilanne selvitettyä. Tästä kaveri raivostui entistä enemmän ja lähti ovet paukkuen menemään. Jotenkin hän käänsi asian niin, että minä olisin muka käskenyt häntä menemään yksin sinne festareille, mikä olisi aivan hirveää ja enkö ymmärrä että ystävä saa paniikkikohtauksia yksin väkijoukoissa. Olin tosi järkyttynyt tästä mutta lähdettiin sitten poikaystävän kanssa festareille, ja lähettelin kaverille viestejä että tule vain, kaikki hyvin, älä suotta jätä lippua käyttämättä... Kaveri oli kuitenkin päiväkausia aivan raivona eikä tosiaankaan festareille tullut. En oikein edelleenkään ymmärrä koko juttua.