Miten auttaa masentunutta nuorta aikuista?

Olen itse ollut masentunut nuorena aikuisena. Minusta ulkopuolisten ei ainakaan pidä tuputtaa apuaan, ei varsinkaan missään nimessä vastoin masentuneen tahtoa sitä pakkosyöttää. Ei se läheisten apu loppujen lopuksi ole ratkaisevaa sairauden kulussa tai paranemisessa, se kulkee omia aikojaan ja hoitoa saa lääkäreiltä jos tarvitsee.

Tärkeintä on olla saatavissa ja lähellä silloin, JOS masentuntu sitä haluaa. Jättää rauhaan kun masentunut niin haluaa. Kohdella häntä kuin tavallista aikuista ihmistä, vaikka hän näyttääkin ehkä surkealta reppanalta jota pitäisi kohdella kuin hoidettavaa pikkulasta. Siivous-, kaupankäynti- tms apua voi tarjota hienotunteisesti ja sitä antaa jos masentunut haluaa, mutta masentuneella on myös oikeus olla auttajan standardien mukaan paskaisessa kämpässä jos hän niin haluaa, aikuinen ihminen kun on. 

No sunnuntaina sä kirjoitit haukkuaksesi poikaa ja miten haukuit poikaa päin naamaa. Tai patistit, mutta tuloksetta.

Mitä jos lakkaisit vaatimasta ja antaisit enemmän? Hae se vaikka kävelylle parina päivänä viikossa. Älä besserwisseröi sen siivoamisia tai työnhakuja.

En haukkunut poikaa vaan purin ajatuksiani tänne siitä tietokoneella pelaamisesta. On eri asia ajatella kuin oikeasti toteuttaa ajatuksensa. 

En ole kertaakaan häneltä vaatinut yhtään mitään, en uskalla puhua kohta hänelle kun en tiedä mitä sanon, sama juttu on isällänsä. Päätin sunnuntaina että enää en sinne mene siivoamaan taikka tiskaamaan, saa edes joskus muuta tekemistä kun sen aika on. 

Siis minkäikäinen? Miksi käytte siellä siivoamassa?

21 v. ei tee mitään, on vain ja pelaa. Aloitti mielialalääkityksen ja nukahtamislääkkenkin sai, josko niistä olisi jotakin apua

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 11:54"]

21 v. ei tee mitään, on vain ja pelaa. Aloitti mielialalääkityksen ja nukahtamislääkkenkin sai, josko niistä olisi jotakin apua

[/quote]

Mitä teetkin niin älä ainakan moiti sitä poikaa siitä että hän on vain ja pelaa. Masennukseen nyt vaan kuuluu sellainen, ja se on SAIRAUS joka ei (valitettavasti) parane esimerkiksi jäkätyksellä, moitteilla tai edes itse itseä niskasta kiinni ottamalla. Toivotaan tosiaan että ne lääkkeet alkaa tehota.

kiitos vastauksistanne, paljon

Pojan voisitte kutsua esim. teille syömään. Keskustelussa isä voi kertoa huolenne ja kertoa että voitte auttaa ja haluatte olla tukena. Voitte myös sanoa, että jos poika haluaa isä voisi mielellään tulla hoitoneuvotteluun mukaan.

Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistykseltä voisitte saada itsellenne apua, ohjausta, tietos siitä kuinka toimia, mitä tehdä, kuinka tukea....  olkaa hyvällä tavalla tukena ja aktiivisia. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 11:54"]

21 v. ei tee mitään, on vain ja pelaa. Aloitti mielialalääkityksen ja nukahtamislääkkenkin sai, josko niistä olisi jotakin apua

[/quote]

Mitä teetkin niin älä ainakan moiti sitä poikaa siitä että hän on vain ja pelaa. Masennukseen nyt vaan kuuluu sellainen, ja se on SAIRAUS joka ei (valitettavasti) parane esimerkiksi jäkätyksellä, moitteilla tai edes itse itseä niskasta kiinni ottamalla. Toivotaan tosiaan että ne lääkkeet alkaa tehota.

[/quote]

Pelkillä lääkkeillä ei pääse eroon masennuksesta mutta ne saattavat sekoittaa nuoren päätä entisestään, joskus arvaamattominkin seurauksi. Lääketeollisuus ja lääkkeitä määrävät lääkärit pesevät kätensä varoituksilla, jotka lääkepakkauksista löytyvät. Lääkeissä on varoituksia riskeistä erityisesti alle 25 vuotiaiden kohdalla mutta siitä huolimatta niitä määrätään varsin kevyin perustein. Lääkkeen määrääminen on lääkärille helppo ja nopea ratkaisu, mutta riskialtis hoidettavalle ja yksin käytettynä ei tuo apua potilaan ongelmaan. Nykymaailma interneteineen tarjoaa nopean väylän eristäytymiseen, jota lääkkeiden käyttö vielä nopeuttaa. Toisaalta lääkeuskovaisuus, josta voi kehittyä riippuvuus, on myös jonkinlainen sairaus jota vastaan on vaikea taistella. Jaksamista nuoren miehen tukijoukoille ! Kyllä hän joku päivä ymmärtää apunne arvon.

Lähes sama tilanne oman poikani kanssa. Poika on opiskelija, sairastui fyysisesti niin ettei pystynyt olemaan koulussa ja aika meni pelaamiseen, mikä jäi päälle. 

Meillä on saatu poika piristymään näin:

- emme siivoa hänen puolestaan, vaan hänen kanssaan. 

- se negatiivinen asenne näkyy ja poika vain toivoo, että menisitte pois, meillä poika sanoi sen ääneen. Sanoimme, että mitä nopeammin tämä kämppä on siivottu, sitä nopeammin lähdemme. Toki se tarkoitti sitä, että mitä nopeammin pois, sitä nopeammin pääsee koneelle

- järjestämme pojalle sellaista tekemistä, että hän on koneelta pois. Aina ei saa mukaan, mutta houkuttelemme kuin lasta konsanaan. Meillä poika tosiaan asuu ihan eri paikkakunnalla, mutta houkuttelemme viikonlopuksi kotiin järjestämällä jotain kivaa tekemistä ja lupaamalla tehdä herkkuruokia ja -leivonnaisia. Olemme myös hänen luonaan käydessämme tehneet yhdessä ruokaa ja leiponeet. 

En lukenut sitä sunnuntaista juttua, jos joku etsii niin luen sen. Nyt jää juttu vähän kesken, sillä lähden kohta töihin, jatkan illalla. Mietin vähän mitä kirjoitan, ettei poikaa tunnisteta kuitenkaan.  

Melko vanha tämä aloituskin on.

Minusta ei saa loukkaantua ja sanoa ettei sitten enää mene siivoamaan tai auta. Minusta nimenomaan täytyy auttaa ja olla läsnä, kertoa että on tässä häntä varten ja valmis auttamaan. Koska voi tulla tilanne ettei lapsi kehtaa pyytää apua. Siihen kannattaa asettaa niin pieni kynnys kuin mahdollista.

Minusta lapselle voi käydä viemässä välillä pieniä lämpimiä juttuja: välillä pesuaineita ja muuta luksusta, välillä viedä ruokaa ja hellyyttä ja välillä tarjoutua siivousapuna.

Kannattaa tukea lasta menemään juttelemaan jonnekin suuntaan, lapsesta riippuen joko voi etsiä tahoja joihin lapsi voi mennä tai sitten vaan tukea ympäripyöreästi lähtöä puhumaan, se lapsen tuntemus auttaa että astuuko milloin varpaille.

Voisi kertoa omasta kokemuksesta tai jos tietää että omalla vanhemmalla oli joskus jotain kriisiä niin rohkaista heitä juttelemaan keskenään? Tai jos jaksat niin voi itse koittaa kuunnella.

Varmaan voisi jotain koittaa tehdä yhdessä?

Masentuneen arvostelu on kurjaa, eikä kannata jättää omilleen vaikka hän onkin vaikea. Tukea voi niin monella tavalla mutta varmaan suurin on pysähtyä hänen luona ja kertoa että olet hänelle rakas ja olet häntä varten.

Myönnän, että yli kahdenkympin olevan nuoren auttaminen on haastavaa, itsenäisyyden kunnioittamisen ja auttamisen/saatavilla olemisen välillä taiteilua. Itselläni ei siihen oikein ole valmiita ehdotuksia, jokainen nuori on tosiaan oma persoonansa. Nuo edellisen kirjoittajan ehdotukset kuullostavat hyviltä.

Nuori saattaa hakea nopeata helpotusta oloonsa lääkkeistä, jotka pitkän päälle eivät siis mielestäni asioita ratkaise.

Tästä ketjun aloittamisesta on noin 5 kuukautta. Olisi mielenkiintoista kuulla onko tämän 21 v  nuoren miehen osalta tapahtunut positiiivista kehitystä.