Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katjutko lapsillesi naama punaisena? Lapsesi eivät rakasta sinua, koska pahoitat heidän mielensä
07.03.2019 |
Toivottavasti tajuat sen, etkä odota vielä lastesi vastaavan huutoosi toimimalla kuten haluat.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasten tarvitse rakastaa vanhempiaan. Vanhempien taas pitää rakastaa lapsiaan ihan riipumatta mitä tekevät. Jos ei moiseen ole valmis niin voisi harkita sitä vanhammaksi ryhtymistä uusiksi. Paskoja vanhempia on jo valmiiksi aivan liikaa, ei tarvita yhtään ainoaa enempää huonoa perhettä vaikka kuinka ois kivaa ainkin hetken. .
No olen kyllä oivaltanut tämän ja koetan muuttaa tapojani. Olet kyllä väärässä siinä etteikö lapset rakastaisi huutavaa vanhempaa. Sehän siinä just on ongelmana että voin suuttuessani olla täysi suohirviö ja lapsi silti vaan rakastaa. Eiväthän he muuten pahoittaisi mieltään, jos olisin heille yhdentekevä.
Kyllä joskus karjun ja varmasti pahoittavat mielensä. Tämän jälkeen kuitenkin keskustelemme asiasta ja pyydämme ja annamme anteeksi molemmin puolin. Kyllä he minua rakastavat vaikka välillä huudankin.
Vierailija kirjoitti:
No olen kyllä oivaltanut tämän ja koetan muuttaa tapojani. Olet kyllä väärässä siinä etteikö lapset rakastaisi huutavaa vanhempaa. Sehän siinä just on ongelmana että voin suuttuessani olla täysi suohirviö ja lapsi silti vaan rakastaa. Eiväthän he muuten pahoittaisi mieltään, jos olisin heille yhdentekevä.
Tai sitten käy niin että lapsi myöhemmällä iällä ei haluakaan olla tekemisissä. En minä ainakaan huutavaa vanhempaani rakasta nyt enkä ole koskaan rakastanut. Sitten kun ymmärsin että ei mun aikuisena ihmisenä tarvi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka on aiheuttanut pelkkää pahaa oloa niin on ollut paljon mukavampaa. Se ihminen on mulle ihan yhtä merkityksellinen kuin kuka tahansa muukin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En karju kenellekkään. Osaan puhua normaalilla äänensävyllä, huutaminen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen kyllä oivaltanut tämän ja koetan muuttaa tapojani. Olet kyllä väärässä siinä etteikö lapset rakastaisi huutavaa vanhempaa. Sehän siinä just on ongelmana että voin suuttuessani olla täysi suohirviö ja lapsi silti vaan rakastaa. Eiväthän he muuten pahoittaisi mieltään, jos olisin heille yhdentekevä.
Tai sitten käy niin että lapsi myöhemmällä iällä ei haluakaan olla tekemisissä. En minä ainakaan huutavaa vanhempaani rakasta nyt enkä ole koskaan rakastanut. Sitten kun ymmärsin että ei mun aikuisena ihmisenä tarvi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka on aiheuttanut pelkkää pahaa oloa niin on ollut paljon mukavampaa. Se ihminen on mulle ihan yhtä merkityksellinen kuin kuka tahansa muukin ihminen.
Korjaan: yhtä merkityksellinen kuin kuka tahansa muukin tuntematon ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Nii sä oot se aikasempi joka aiko hylätä omat lapset ja paasasi siitä lasten mielenpahoittamisesta huutamisella.