Miksi Down keskeytyksen saa H 24 asti?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:09"]

Ihan mielenkiinnosta täytyy kysyä: Miten suhtautuisitte tietoon liikuntavammaisesta tai aistivammaisesta lapsesta? Jos tietäisitte tällaisen lapsen olevan tulossa, mikä olisi päätöksenne keskeytyksen suhteen?

[/quote]

Täysin kuuro tai sokea, cp-vammainen? Niin vaikeasti liikuntavammainen, ettei pystyisi käyttämään käsiään eikä jalkojaan, ilman jalkaa/jalkoja tai kättä/käsiä oleva?

No se nyt riippuu täysin vamman laadusta.

[/quote]

[/quote]

Sit ilman muuta vaihtoon vaan

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:15"]

Vaikuttaisiko downin kohdalla päätökseenne tieto vamman vaikeusasteesta? Jos olisi mahdollista tietää onko lapsella lievä, keskivaikea vai vaikea kehitysvamma? Olisiko hänellä sydänvika tai mahdollisesti muita vammoja?

[/quote]

Ei vaikuttaisi, vaihtoon vaan

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:15"]

Vaikuttaisiko downin kohdalla päätökseenne tieto vamman vaikeusasteesta? Jos olisi mahdollista tietää onko lapsella lievä, keskivaikea vai vaikea kehitysvamma? Olisiko hänellä sydänvika tai mahdollisesti muita vammoja?

[/quote]

Miksi liikuntavamman tai muun vamman kohdalla kuitenkin vaikuttaisi?

Ei vaikuttaisi, vaihtoon vaan

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:15"]

Vaikuttaisiko downin kohdalla päätökseenne tieto vamman vaikeusasteesta? Jos olisi mahdollista tietää onko lapsella lievä, keskivaikea vai vaikea kehitysvamma? Olisiko hänellä sydänvika tai mahdollisesti muita vammoja?

[/quote]

Miksi liikuntavamman tai muun vamman kohdalla kuitenkin vaikuttaisi?

Ei vaikuttaisi, vaihtoon vaan

[/quote]

[/quote]

Sanoin että vaihtoon vaan sekin. Ei ihminen ole mikää pyhä olento täällä maan päällä.

Joku sanoi, että riippuisi vamman laadusta. Voisiko hän vielä kommentoida?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:24"]

Joku sanoi, että riippuisi vamman laadusta. Voisiko hän vielä kommentoida?

[/quote]

Kommentti 30

itse olen kehitysvammaisten ohjaaja ja tapaan päivittäin downeja. ihan tavallisia ihmisiä monelta osin; kouluttautuvat, työllistyvät, ovat mukana järjestöissä, menevät naimisiin, vilkas sosiaalinen elämä jne. ...viihdyn keva-ihmisten parissa sen verran hyvin, etten missään nimessä tekisi aborttia. kehitysvammainen lapsi toisi elämään valtavasti sisältöä ja olisi mieluinen haaste! Ainoastaan autistisen kohdalla joutuisin harkitsemaan kahdesti, mutta sehän todetaan vasta syntymän jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:32"]

itse olen kehitysvammaisten ohjaaja ja tapaan päivittäin downeja. ihan tavallisia ihmisiä monelta osin; kouluttautuvat, työllistyvät, ovat mukana järjestöissä, menevät naimisiin, vilkas sosiaalinen elämä jne. ...viihdyn keva-ihmisten parissa sen verran hyvin, etten missään nimessä tekisi aborttia. kehitysvammainen lapsi toisi elämään valtavasti sisältöä ja olisi mieluinen haaste! Ainoastaan autistisen kohdalla joutuisin harkitsemaan kahdesti, mutta sehän todetaan vasta syntymän jälkeen. 

[/quote]

Samat sanat. Minäkin työskentelen kehitysvammaisten kanssa. Välillä olin ei kehitysvammaisten vaikeasti liikuntavammaisten parissa töissä ja huomasin ihan eri tavalla miettiväni elämän julmuutta. Autismi tosiaan on haastavaa hyvin usein. Downin kanssa, jopa vaikeimmin vammaisen, selviää helpommin kuin haastavan autistin.

Minä olen taas kehitysvammaisten hoitaja ja tapaan downeja. Ohjaajan työssä näkee nämä jotka voivat autetusti selvitä omasta elämästä. Me hoitajat taas ne muut. Ne ketkä tarvitsevat kaikkeen toisen ihmisen. Rakastan työtäni heidän kanssa. Mutta jos osuisi omalle kohdalle olisi vakavan pohdinnan paikka. Keskivaikeasti tai vaikeasti vammainen lapsi vie kaiken aivan kaiken ajan ja se lapsuus ei ikäänkuin lopu ikinä. Valtavasti sivusairauksia, joista sydänviat ovat vain murtoosa. (mistä kaikki puhuu, useimmin he jotka juuri ja juuri ovat vain nähneet kehitysvammaisen) . Ehkä taas kannattais selvitää mistä vänkää..

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:47"]

Minä olen taas kehitysvammaisten hoitaja ja tapaan downeja. Ohjaajan työssä näkee nämä jotka voivat autetusti selvitä omasta elämästä. Me hoitajat taas ne muut. Ne ketkä tarvitsevat kaikkeen toisen ihmisen. Rakastan työtäni heidän kanssa. Mutta jos osuisi omalle kohdalle olisi vakavan pohdinnan paikka. Keskivaikeasti tai vaikeasti vammainen lapsi vie kaiken aivan kaiken ajan ja se lapsuus ei ikäänkuin lopu ikinä. Valtavasti sivusairauksia, joista sydänviat ovat vain murtoosa. (mistä kaikki puhuu, useimmin he jotka juuri ja juuri ovat vain nähneet kehitysvammaisen) . Ehkä taas kannattais selvitää mistä vänkää..

[/quote]

Minä vänkääjä kehitysvammaistenhoitajan uskoisin tietäväni kaikki realiteetit.

Minulla on suvussa pari kehitysvammaista serkkua. Ovat nyt jo aikuisia, noin 40-vuoden paikkeilla. Hyvät perheet ja rakastavat vanhemmat on heillä.

Vanhemmille se on vain oikeasti todella raskasta, vaikka lastaan rakastavatkin. Ainainen huoli ja huolehtiminen. Fyysisiä sairauksia on, ja kaikessa täytyy auttaa. Koskaan eivät tule yksin selviämään. En tiedä miten vanhemmat jaksavat hoitaa kun ovat itse vanhoja - nyt ovat vähän yli 60-vuotiaita. Varmasti ikuinen huoli lapsen pärjäämisestä. Nyt vielä setäni kuoli, ja vaimo huolehtii yksin kehitysvammaisesta, aikuisesta lapsestaan. Rankkaa on, eikä pieni eläke ainakaan auta asiaa.

Tuskin moni ymmärtää kuinka rankkaa on huolehtia "ikuisesta lapsesta".

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 21:32"]

itse olen kehitysvammaisten ohjaaja ja tapaan päivittäin downeja. ihan tavallisia ihmisiä monelta osin; kouluttautuvat, työllistyvät, ovat mukana järjestöissä, menevät naimisiin, vilkas sosiaalinen elämä jne. ...viihdyn keva-ihmisten parissa sen verran hyvin, etten missään nimessä tekisi aborttia. kehitysvammainen lapsi toisi elämään valtavasti sisältöä ja olisi mieluinen haaste! Ainoastaan autistisen kohdalla joutuisin harkitsemaan kahdesti, mutta sehän todetaan vasta syntymän jälkeen. 

[/quote]

Samat sanat. Minäkin työskentelen kehitysvammaisten kanssa. Välillä olin ei kehitysvammaisten vaikeasti liikuntavammaisten parissa töissä ja huomasin ihan eri tavalla miettiväni elämän julmuutta. Autismi tosiaan on haastavaa hyvin usein. Downin kanssa, jopa vaikeimmin vammaisen, selviää helpommin kuin haastavan autistin.

[/quote]

Eli siis ne jotka teidän mielestänne ovat teille helppoja ja mukavia, niin saavat elää mutta muut ei?

Niinhän se tietysti yleensäkin menee; jos koira on söpö, se saa elää, jos se on vanha ja raihnainen, niin piikille vaan.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:20"]

Minulla on suvussa pari kehitysvammaista serkkua. Ovat nyt jo aikuisia, noin 40-vuoden paikkeilla. Hyvät perheet ja rakastavat vanhemmat on heillä.

Vanhemmille se on vain oikeasti todella raskasta, vaikka lastaan rakastavatkin. Ainainen huoli ja huolehtiminen. Fyysisiä sairauksia on, ja kaikessa täytyy auttaa. Koskaan eivät tule yksin selviämään. En tiedä miten vanhemmat jaksavat hoitaa kun ovat itse vanhoja - nyt ovat vähän yli 60-vuotiaita. Varmasti ikuinen huoli lapsen pärjäämisestä. Nyt vielä setäni kuoli, ja vaimo huolehtii yksin kehitysvammaisesta, aikuisesta lapsestaan. Rankkaa on, eikä pieni eläke ainakaan auta asiaa.

Tuskin moni ymmärtää kuinka rankkaa on huolehtia "ikuisesta lapsesta".

[/quote]

Kehitysvammaisen täytyy saada muuttaa pois lapsuudenkodistaa aikuisena. Ei kenenkään vanhan vanhemman tarvitse hoitaa aikuista lastaan. Usein nämä vanhemmat vaan eivät osaa luovuttaa ja päästää lastaan pois. Jos alkaa hakea lapselleen asuinpaikkaa siinä vaiheessa, kun lapsi lähestyy täysi-ikäisyyttä, sen varmasti saa ennenkuin lapsi on nelikymppinen ja vanhempi iäkäs.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:20"]

Minulla on suvussa pari kehitysvammaista serkkua. Ovat nyt jo aikuisia, noin 40-vuoden paikkeilla. Hyvät perheet ja rakastavat vanhemmat on heillä.

Vanhemmille se on vain oikeasti todella raskasta, vaikka lastaan rakastavatkin. Ainainen huoli ja huolehtiminen. Fyysisiä sairauksia on, ja kaikessa täytyy auttaa. Koskaan eivät tule yksin selviämään. En tiedä miten vanhemmat jaksavat hoitaa kun ovat itse vanhoja - nyt ovat vähän yli 60-vuotiaita. Varmasti ikuinen huoli lapsen pärjäämisestä. Nyt vielä setäni kuoli, ja vaimo huolehtii yksin kehitysvammaisesta, aikuisesta lapsestaan. Rankkaa on, eikä pieni eläke ainakaan auta asiaa.

Tuskin moni ymmärtää kuinka rankkaa on huolehtia "ikuisesta lapsesta".

[/quote]

Kehitysvammaisen täytyy saada muuttaa pois lapsuudenkodistaa aikuisena. Ei kenenkään vanhan vanhemman tarvitse hoitaa aikuista lastaan. Usein nämä vanhemmat vaan eivät osaa luovuttaa ja päästää lastaan pois. Jos alkaa hakea lapselleen asuinpaikkaa siinä vaiheessa, kun lapsi lähestyy täysi-ikäisyyttä, sen varmasti saa ennenkuin lapsi on nelikymppinen ja vanhempi iäkäs.

[/quote]

Niin varmasti saakin, mutta kyse on siitä että rakastavat kuitenkin lastaan niin etteivät halua laitoshoitoon laittaa. Aika karuahan se hoito on, varsinkin kun ovat siihen täysi-ikäisyyteen asti kotonaan asuneet ja tottuneet tiettyihin toimintatapoihin ja rutiineihin. Rutiinien muuttuminen ja uudet tilanteet aiheuttavat oikeasti ongelmia, mm. epilepsiakohtauksia.

Vaikka vapaaehtoisesti kehitysvammaisesta lapsestaan (ei siis down) huolehtivatkin, se ei poista asian rankkuutta tai vastuuta. Ja jollain tapaa ikuista surua siitä että lapsi ei tule koskaan elämään normaalia elämää.

Ei useimmat vanhuksetkaan halua laitoshoitoon. Monesti lähiomaiset huolehtivat iäkkäämmistä sukulaisistaan. Ja tekevät sen mielellään kun tietävät miten kovasti se oma äiti tai isä haluaa asua kotona.

Mun mielestä tänne on turha saattaa ihmistä joka kuitenkin laitetaan laitokseen kun ei jakseta itse hoitaa.

Tämä keskustelu meni nyt ihan yleiseksi kehitysvammaetiikan pohtimiseksi. Pointti oli siis keskustella eduskunnan lakialoitteesta laskea keskeytysten viikkorajaa siten että esim Down ei enää mene keskeytykseen sellaisilla vikoilla joilla tehohoidossa jäisi henkiin. down sinänsä harvoin on tappava vamma...

ap