Viisas neuvo lääkäriystävältä: kumpikin osapuoli parisuhteessa hoitaa

Mä kokisin menettäväni ihan hirmuisesti, jos en olisi anoppiini niin paljon yhteyksissä, kuin mitä olen. Ja jos sukulais-suhteet miehen sukuun olisi mieheni vastuulla, niin aika väljät välit olisi lapsillamme mm. serkkuihinsa.

Meille sopii siis ehdottomasti parhaiten tämä meidän tapamme.

Fiksu neuvo, mutta mihin tässä tarvitaan lääkärin asiantuntemusta?

Ihmettelee toinen lääkäri:)

Joo lääkärithän ovat kaikkiviisaita, jotka osaavat neuvoa joka asiaan maan ja taivaan väliltä. Pönttö!! Todellakin tyhmä neuvo: jos jättäisin mieheni kontolle hänen "yhteydenpitonsa" sukulaisiinsa, niin eipä tulisi juuri nähtyä anoppia tai muita mieheni puolen sukulaisia.

Mieheni mm. vihaa puhelimella soittamista, ja anoppi asuu niin kaukana, että sinne ei niin vain piipahdetakaan ohimennen... Joten tuo lääkäriystäväsi neuvo ei todellakan sovi meidän perheelle!

Minullakin pisti silmään tuo lääkäri-sana. Ajatteletko, että lääkärin antamat ihmissuhdeneuvot ovat jotenkin pätevämpiä kuin muiden ammattiryhmien antamat kommentit? 

Erittäin hyvä neuvo, tätä olen itsekin noudattanut ja hyvin menee! Ei tarvitse nähdä ivallista ja asioihin puuttuvaa anoppia kuin pari kertaa vuodessa, ei tunnu mieskään häntä kaipaavan. Vähän harmittaa ettei pidä myöskään yhteyttä sisaruksiinsa, serkkujen tapaaminen on jäänyt lapsilla vähiin. Yritin muutaman kerran vauva-aikana ehdotella serkustapaamisia suoraan kun molemmat oltiin kotona lasten kanssa, mutta ei sopinut koskaan, ja olisi pitänyt olla mies mukana. No minkäs teet kun ei häntä saa lähtemään!

Mikä neuvo tuo nyt on? Eikö se ole ihan luonnollisin toimintatapa jota suurin osa noudattaa?

Mä en edes koe kuuluvani miehen sukuun, mulla on ihan oma suku johon olen kiintynyt jo lapsuudessa.

Koska psykiatri olisi ollut liian...psykiatrithan ovat myös lääkäreitä eräille tiedoksi

Miten tuo lääkäriys tähän asiaan liittyy?

Varmaan toimii joillakin, meillä ei. Miehen sisko ja serkut ovat niin loistotyyppejä, että menettäisin paljon jos en pitäisi heihin yhteyttä. Olimme samalla aaltopituudella heti kun tapasimme. Mieheni taas pitää yhteyttä isääni ja veljeeni, ja tulevat hyvin juttuun. Kaikki ovat onnellisia.

Ehkä nyt yleistät tuon lääkärituttavasi sinun tilanteeseesi sopivan neuvon kaikkiin muihinkin?! Ei todella pidä paikkaansa ainakaan omassa perheessäni eikä monissa muissakaan. Esim. meillä oma mieheni on osa sukuani, osa synnyinperhettäni nykyään ja ollaan erittäin hyvissä väleissä kaikin puolin. Isovanhemmat auttaa meitä ja me heitä tarvittaessa, kyläillään puolin ja toisin, vietetään perhejuhlia yhdessä jne. Sama pätee sisaruksiin ja heidän perheisiinsä. En millään voisi elää tilanteessa, jossa esim. vain minä ja lapset vierailisimme mummolassa tai sisareni luona ja mies jäisi kotiin, koska ei siedä vanhempiani tai sisaruksiani perheineen. 

Ihan järkevä neuvo koska se jonka sukulaisista on kyse varmaan tuntee heidät paremmin kuin sukuun naitu ja siksi kokemuksesta tietää kuka on vittupää ja kuka ei.

Jos mieheni yrittäisi pitää minun narsisti-äitiini yhteyttä, niin mies olisi pian entinen.