New York Times: Lääkäri yritti lopettaa 15 vuoden jälkeen masennuslääkkeiden käytön ja..

Kiitos, että jaoit, Ap! Aihe valitettavasti kiinnostaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että jaoit, Ap! Aihe valitettavasti kiinnostaa kyllä.

Juu, itse valitettamasti oman kokemuksen kautta olen tämän aiheen joutunut kohtaamaan. AP

Olen syönyt Efexoria 15 vuotta ja kokemukset ovat tuttuja.

Edellinen kunnon lopetusyritys 3 vuotta sitten epäonnistui.

Nyt alan taas vähentämään, yksi rae kerrallaan kapselista purkaen.

Saa nähdä miten käy.

Onpas korkean tadon medisiinaa. Olet varmaan aika älykäs, kun tällaisilla tavallisilla typeryksillä menee tuollaiset artikkelit ja tutkimukset ihan yli hilseen

Vierailija kirjoitti:

Olen syönyt Efexoria 15 vuotta ja kokemukset ovat tuttuja.

Edellinen kunnon lopetusyritys 3 vuotta sitten epäonnistui.

Nyt alan taas vähentämään, yksi rae kerrallaan kapselista purkaen.

Saa nähdä miten käy.

Tsemppiä! Efexor on ilmeisesti aika vaikea purkaa joillakin, mitä olen kuullut ja lukenut.

 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30016772

AP

Siihen on syynsä, miksi lääkeyritykset ovat maailman menestyneimpien yritysten listoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että jaoit, Ap! Aihe valitettavasti kiinnostaa kyllä.

Juu, itse valitettamasti oman kokemuksen kautta olen tämän aiheen joutunut kohtaamaan. AP

Nyt luin jutun: oli hyvä! Omat kokemukset syynä kiinnostukseen itselläkin. Kun vuodet tästä vierivät, veikkaan että ssri-lääkkeisiin aletaan suhtautua tieteenkin piirissä negatiivisesti. Siis silloin, kun niistä vihdoin aletaan tietää tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on syynsä, miksi lääkeyritykset ovat maailman menestyneimpien yritysten listoilla.

Yksi niistä on että oireiden hoitaminen on parempaa bisnestä kuin sairauden hoito.

Hitaalla ja valvotulla purkamisella onnistuu pitkäänkin jatkuneen lääkityksen purku. Toki lieviä vieroitusoireita tulee, mutta tahti säädellään oireiden mukaisesti ja potilaskohtaisesti. Ylipäätään itseäni kummastuttaa, että terveyskeskuslääkärit kirjoittavat reseptejä ja seuranta jää kutakuinkin potilaan vastuulle. Resepti uusitaan ilman tapaamista jne. Lääkkeistä on apua, mutta ei potilasta pitäisi jättää valvomaan omaa lääkitystään.

Ei se niin vaikeaa ollot. Lopetin uudenvuoden jälkeen mieliala-, uni- ja rauhoittavat lääkkeet kuin seinään yli 12 vuoden käytön jälkeen ja en ole moksiskaan. Ei fyysisiä tai psyykkisiä vieroitusoireita ja olo on normaali.

Lääkkeistä on hyötyä niitä tarvitseville mutta omalla kohdalla mietin, popsinko psyykkeenlääkkeitä kaikki nämä vuodet turhaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että jaoit, Ap! Aihe valitettavasti kiinnostaa kyllä.

Juu, itse valitettamasti oman kokemuksen kautta olen tämän aiheen joutunut kohtaamaan. AP

Nyt luin jutun: oli hyvä! Omat kokemukset syynä kiinnostukseen itselläkin. Kun vuodet tästä vierivät, veikkaan että ssri-lääkkeisiin aletaan suhtautua tieteenkin piirissä negatiivisesti. Siis silloin, kun niistä vihdoin aletaan tietää tarpeeksi.

Tämä on aika huolta herättävä ajatus, varsinkin miettien että niin suuri määrä ihmisiä käyttää masennuslääkkeitä nykypäivänä.

Toivottavasti ainakin aluksi aletaan ymmärtää tutkimuksien pohjalta, miten niistä vieroittautuminen on turvallisempaa ja annetaan potilaille riittävästi tukea vieroituksessa, ja ymmärretään heidän kokemuksiaan paremmin. Osa potilaista joutuu karvaasti kokemaan lääkäriensä ymmärryksen puutteen yrittäessään lopettaa, ja saattavat negatiivisesti yllättyä kuinka vaikeaa purku voi olla. Potilas voi olla aika omillaan lääkkeen kanssa ja erityisesti ihmetyttää, kun lääkkeitä vaan uusitaan pitämättä kunnon kontrolleja.

Ihmisiä osataan kyllä laittaa lääkkeille, mutta välillä tuntuu ettei olla niin kiinnostuneita miten ne lopetetaan ja on aika huolestuttavaa, että vaikuttaa ettei aihetta olla oltu juuri kiinnostuneita edes tutkimaan, kenties sen takia että tällaiset tutkimukset voi olla hankalampi toteuttaa. Lääkärien tarkka tieto eri lääkkeiden lopetuksesta, koska he määräävät niin useita lääkkeitä ja heidän pitää hallita niin laajaa kokonaisuutta, voi olla aika heikkoa ja perustua mutuun. Tässä tietenkin hoitosuositukset ovat tärkeitä, mutta huomioivatko nekään täysin sitä, että joillekin voi tulla vakavampia oireita jotta lääkärit  ymmärtäisivät tämän ja hitaamman vieroituksen joillakin?

Kun aloin lukemaan oman masennuslääkepakettini ohjetta, löysin sangen mielenkiintoisen kohdan. Kyseessä on siis hyvin yleisesti käytetty masennuslääke.

"Älä lopeta lääkkeen käyttöä keskustelematta ensin lääkärin kanssa.Kun Escitalopram Actavis–hoitosi on päättymässä, suositellaan yleensä annoksen asteittaista laskemista usean viikon tai kuukauden ajan.

Tämä vähentää lopettamiseen liittyvien haittavaikutuksia." Tätä voi miettiä tuon tutkimuksen ja artikkelin valossa, joka tuntuu antavan hieman hitaamman kuvan vähentämisestä, mikä ei siis puhu viikoista.

Toisaalta tuntuu, että tällä lääkeyhtiöllä on käsitystä joidenkin vaikeammista pitkäkestoisista oireista ja minkälainen käyttö voi lisätä näiden riskiä. (Pitkäkestoinen ja suuriannoksinen)

"Kun lopetat Escitalopram Actaviksenkäytön, erityisesti jos teet sen yhtäkkiä, saattaa ilmetä lopettamiseen liittyviä oireita. Niitä esiintyy usein, kun Escitalopram Actavis–hoito lopetetaan. Lopettamisoireiden riski on suurempi, jos Escitalopram Actavistaon käytetty pitkään tai suurina annoksina tai jos annosta pienennetään liian nopeasti. Useimmiten lopettamisoireet ovat lieviä ja häviävät itsestään parissa viikossa. Joillakin ne voivat kuitenkin olla vaikeita tai kestää kauan (2–3 kuukautta tai kauemmin). Jos sinulle tulee Escitalopram Actavis–hoidonpäättyessä vaikeita lopettamisoireita, ota yhteys lääkäriin. Hän voi kehottaa aloittamaan lääkityksen uudelleen ja lopettamaan sen entistä hitaammin."

Kun lääkeyhtiö sanoo, että jollakin oireet voi kestää jopa kauemmin kuin 2-3 kuukautta ja olla vaikeita, se sanoutuu irti vastuusta ja vaikuttaa kyllä ymmärtävän, että joillakin tämä on hankalaa. Vaan kuinka moni potilas on tullut varoitetuksi tällaisesta mahdollisuudesta lääke aloittessa? Kannattaa kyllä lukea pakkausselosteet tarkkaan, että tietää mitä tuleman pitää. Varmaan monilla tulee aika yllätyksenä oireistot.

Vierailija kirjoitti:

Hitaalla ja valvotulla purkamisella onnistuu pitkäänkin jatkuneen lääkityksen purku. Toki lieviä vieroitusoireita tulee, mutta tahti säädellään oireiden mukaisesti ja potilaskohtaisesti. Ylipäätään itseäni kummastuttaa, että terveyskeskuslääkärit kirjoittavat reseptejä ja seuranta jää kutakuinkin potilaan vastuulle. Resepti uusitaan ilman tapaamista jne. Lääkkeistä on apua, mutta ei potilasta pitäisi jättää valvomaan omaa lääkitystään.

Mitä tämä hidas ja valvottu purkaminen sitten käytännössä tarkoittaa... Yksi ongelma voi olla myös se, että pillereitä voi olla hankala purkaa jo siitä syystä, että annosta voi olla hankala vähentää tasaisesti tai pienin siedettävin vähennyksin siitä syystä, että tarjolla ei ole kuin jonkinlainen pilleri jonka voisi esimerkiksi vaikka puolittaa, mutta se puolitus voi olla joillekin liian iso pudotus ja aiheuttaa oireita. Lääketehtaat eivät siis tarjoa pillereitä, jotka olisi helppo vähentää ja pieninkin pillerikoko voi olla hyvin vahva, esimerkiksi vähennettäväksi tavalla, jossa pilleri puolitetaan. Tähän joku lääkäri saattaa sitten ehdottaa, että otapas sitten vaikka joka toinen päivä annosta tai jotain muita vastaavia neuvoja, mutta nämä eivät perustu mihinkään näyttöön tai ole kovin hyviä tapoja yrittää rutistaa annosta alaspäin, jos se ei muutoin onnistu. Joistain lääkkeistä voi olla tarjolla nestemäisiä versioita herkille, jotka saavat siis pienemmillä pudotuksilla näin vähennettyä lääkkeitä, mutta näistä ei tule useinkaan Kelakorvausta. Monesti kuulee vinkiksi jotain, "no puolita se pilleri" mutta toimiiko se kaikille... Ongelma on se ettei kaikista lääkkeistä edes ole kovin pieniä kokoja saatavilla, mikä tekisi purkamisen helpoksi tai siedettäväksi kaikille kun olisi mahdollista vähentää paljon pienimmin osin annosta alas. Osa potilaista kikkailee jotenkin murustelemalla pillereitä yrittäen tällä tavoin saada vähennettyä. Osalle voi auttaa se, että vaikka saa annoksen puolittamisesta oireita, yrittämällä pitää annosta mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa vähennystä nämä poistuvat, mutta toisaalta ylläoleva artikkeli ei tällaista tapaa juurikaan kehunut ja voi riskeerata joillekin pahempia oireita.

Toki on sitten aina niitä jotka on että ei minulla mitään ongelmaa ollut vähennellä puolittamalla pillerit, mutta pitäisi huomioida myös ne, joilla ongelmia on.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin vaikeaa ollot. Lopetin uudenvuoden jälkeen mieliala-, uni- ja rauhoittavat lääkkeet kuin seinään yli 12 vuoden käytön jälkeen ja en ole moksiskaan. Ei fyysisiä tai psyykkisiä vieroitusoireita ja olo on normaali.

Lääkkeistä on hyötyä niitä tarvitseville mutta omalla kohdalla mietin, popsinko psyykkeenlääkkeitä kaikki nämä vuodet turhaan?

Minun kokemukseni oli, että muutama kuukausi meni hyvin, mutta sitten masennus iski taas. En ollut vuosien kuluessa edes muistanut, millaista mielialan lasku on. Palasin lääkkeiden pariin. Näin ei tietenkään käy kaikille, mutta muistetaan, että moni saa mielialalääkkeistä apuakin. Usein juuri vaikeasti masentuneet eivät jaksa kokeillakaan lääkitystä. Toisaalta on sitten niitä, joille riittäisi jokin muu apu. Lääkityksen rinnalla terapia olisi tarpeen hyvinkin usein, mutta harvalla on varaa siihen vuositolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin vaikeaa ollot. Lopetin uudenvuoden jälkeen mieliala-, uni- ja rauhoittavat lääkkeet kuin seinään yli 12 vuoden käytön jälkeen ja en ole moksiskaan. Ei fyysisiä tai psyykkisiä vieroitusoireita ja olo on normaali.

Lääkkeistä on hyötyä niitä tarvitseville mutta omalla kohdalla mietin, popsinko psyykkeenlääkkeitä kaikki nämä vuodet turhaan?

Lopetit monta lääkitystä kerralla eikä sinulle tullut mitään oireita? Ei kait siinä. Jos olo pahenee, niin en ihmettelisi vaikka liittyisi tuohon. Mutta toivottavasti olosi jatkuu normaalina.

Tämä on todella surullista. Aloin syömään vasta 15-vuotiaana Seronilia, ja söin sitä 9-vuotta. Monta kertaa yritin lopettaa, mutta ahdsitus tuli niin kovaksi. Lopettaminen oli lopulta yhtä helvettiä, enkä näin vuosia myöhemminkään ole varma pääsinkö siitä eroon... Ehkä tämän vuoden puolella aloitan Sepramin(SSRI-lääke myös).

Itsellä kesti 6kk vieroittautua Essitalopram Actaviksesta. Sähköiskut päässä olivat kamalia! Intiimielämä kärsi pysyvästi, halut väheni huimasti. Onneksi sentään tuntoherkkyys palasi.

Uskon myös että SSRI-lääkkeitä tullaan jossain vaiheessa laajemminkin kritisoimaan psykiatrian saralla, mutta se jää nähtäväksi.

Nyt käytössä Voxra, en pärjää ilman lääkitystä. Valitettavasti.

Ylös jos joku haluaa tutustua aiheeseen!

New York Times julkaisi myös viime vuonna 2018 artikkelin "Many People Taking Antidepressants Discover They Cannot Quit" (7.4.2018) https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-pr… jossa kerrottiin ihmisten masennuslääkkeiden lopetusongelmista ja kokemista lopetusoireista, vaikka siis yleisesti ottaenhan sanotaan että masennuslääkkeisiin ei nähdä tulevan riippuvuutta.

Artikkelissa puhutaan pitkäaikaisen masennuslääkkeiden käytön kasvusta sekä Yhdysvalloissa että muuallakin ja esitellään tilastoja aiheesta. Monet pystyvät lopettamaan lääkkeiden käytön ilman suurempia ongelmia. Mutta pitkäaikaisen käytön kasvu voi olla liitkoksissa myös odottamattomaan ja kasvavaan ongelmaan: Moni joka yrittää lopettaa sanoo ettei pysty koska he saavat lopetusoireita mistä heitä ei oltu varoitettu. Vieroitusongelmat eivät ole olleet kovin kiinnostava aihe lääkeyhtiöille tai lääkevalvonnalle, jotka eivät ole pitäneet masennuslääkkeitä riippuvuutta aiheuttavina ja ovat ajatelleet niiden hyötyjen olevan haittoja suurempia.

Lääkkeet tarkoitettiin aluperin lyhytaikaiseen käyttöön, ja niitä tutkittiin lyhyissä lääketutkimuksissa. Vaikka lääkkeet tuotiin markkinoille jo kauan aikaa sitten, on silti hyvin vähän dataa niiden vaikutuksesta ihmisiin jotka ovat käyttäneet niitä vuosia, vaikka tällaisia käyttäjiä on nykyään miljoonia.

Myöhemmät tutkimukset näyttivät että "ylläpitohoito" - pitempiaikainen käyttö - voisi estää masenuksen palaamista joillakin potilailla, mutta nämä tutkimukset hyvin harvoin kestivät kahta vuotta pitempää aikaa, vaikka näillä perusteltiin pitkäaikainen käyttö.

Kun lääke hyväksytään, lääkäreillä Yhdysvalloissa on laajoja toimintavapauksia määrätä niitä miten näkevät sopivaksi. Pitkäaikaseen käyttöön liittyvän datan puute ei ole estänyt lääkäreitä laittamasta miljoonia ihmisiä masennuslääkkeille toistaiseksi tai pysyvästi.

Jutussa haastateltiin psykiatri ja professori Allen Francesia, joka totesi "Suurin osa ihmisistä laitetaan masennuslääkkeille yleislääketieteen puolella, lyhyen tapaamisen jälkeen ilman selkeitä klinisen masennuksen oireita. Usein edistystä tapahtuu lääkkeissä ja se perustuu usein ajan parantavuuteen sekä plaseboefektiin"

Jutussa puhutaan myös masennuslääkkeiden vieroitusoireisiin liittyvästä tutkimusnäytöstä.

(Anteeksi huono suomennus)

Tuo on myös hyvin lukemisen arvoinen artikkeli.

Se että niinkin laajalle levittynyt ja arvovaltaisa lehti kuin New York Times kirjoittaa näistä ongelmista, kertoo että tietoisuus masennuslääkkeisiin liittyvistä ongelmista ja vieroitusongelmista lisääntyy, jolloin lääkäritkään eivät voi mitätöidä potilaiden kokemuksia jos he luulevat, että tällaisia ongelmia ei ole. Vaikuttaa hyvin hitaalta prosessilta saada julki lääkkeisiin sisältyviä haitallisia puolia, koska esimerkiksi SSRI - lääkkeet ovat olleet jo vuosikymmeniä markkinoilla. Tänä aikana potilaat ovat saattaneet joutua saamaan oireita ja haittoja lääkkeistä, mistä heille ei ole mainittu ja koska vieroituksesta on niin vähän tutkimusta, vieroitusongelmia lääkkeistä saaneet ovat saattaneet joutua ongelmiin lääkäreiden antaessa epäkelpoja ohjeita vieroituksesta.

Täydellistä lääkettä ei olekaan, mutta ei ole täydellistä terveyttäkään. Lääkityksellä haetaan parannusta tilanteeseen, mutta kompromisseja voi joutua tekemään. Joskus on parempi olla edes elossa. Amerikassa oletettavasti luullaan, että jokaiseen ongelmaan on olemassa pilleri ja että niiden kanssa voi pelleillä miten sattuu.

Mulle kokeiltiin vuosien aikana useampaa lääkettä ja Efexor oli ainut, josta sain vieroitusoireita, ne olikin kyllä sitten ihan kamalia ja vieroittumisessa meni kauemmin kuin olin lääkettä käyttänyt.