Kiusalliset erohetket/sitkeät takertujat
Muistellaanko porukalla kiusallisia eroja? Jättäjänä joko vastapuoli tai sinä itse. Tai niitä "vähältä piti" hetkiä kun tajusi jo ennen seurustelua että joku on pielessä.
Painotan nyt että en tarkoita mitään "lapset jäivät itkemään ja isä lähti"- tarinoita vaan niitä kömpelön kiusallisia hetkiä missä ei tiedä miten päin olla ja miten ei toista loukkaisi. Tai sitten niitä hetkiä missä toinen ei tajua hyvälläkään että tunteet ei ole molemminpuoliset.
Voin aloittaa itse. Tapailin kaksi kuukautta miestä joka ilmoitti jo ensimmäisellä viikolla olevansa toivottoman rakastunut minuun. Koitin himmailla ja sanoin monesti että edetään rauhassa ja katsotaan mitä tuiee. Ahdistus kasvoi itselläni maksimiin kun huomasin että mies alkoi "muuttamaan" mielenkiinnon kohteitaan ja harrastuksiaan omiani vastaaviin. Otin välimatkaa ja ilmoitin miehelle että ei tästä taida tulla yhtään mitään. Olin tosi (varmaan liiankin) hienotunteinen enkä halunnut loukata. Sillä seurauksella että kavereiden kanssa iltaa istuessa tämä mies pamahti paikalle, haukkui miespuoliset ystäväni läpi ja ilmoitti että meidän täytyy puhua.
Mentiin ulos puhumaan ja mies paasasi minulle etten voi toimia näin seurustelusuhteessa. Selitin rautalangasta vääntäen että me ei IKINÄ olla puhuttukaan seurustelusta ja näytin parin viikon takaisen viimeisen viestini jossa luki selkeästi hyvää jatkoa ja kaikkea parasta tulevaan, että tää oli tässä. Mies sanoi että luuli mun vaan kiukutelleen, jonka jälkeen jätti mut suurieleisesti ja heitti kauempaa mulle mun sytkärin joka sille oli jäänyt saatesanoin "pidä pa*kas"
Jälkeenpäin oon miettinyt että luojan kiitos tuli luonne esille varhaisessa vaiheessa.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Minua vanhempi mies jonka tajusin olevan naimisissa kun oltiin oltu muutaman kerran petipuuhissa.
Kun kerroin miehelle whatupisssa että en halua olla missään tekemisissä ukkomiehen kanssa tämä lähetti itkuhymiöitä ja viestejä "rakastan sinua, miksi, miksi, miksi!?!" Kun en enää vastannut niin sitten alkoi lähettämän ulkomuotoa herjaavia viestejä...
Kestikö tuo kauan, siis viestittely?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vanhempi mies jonka tajusin olevan naimisissa kun oltiin oltu muutaman kerran petipuuhissa.
Kun kerroin miehelle whatupisssa että en halua olla missään tekemisissä ukkomiehen kanssa tämä lähetti itkuhymiöitä ja viestejä "rakastan sinua, miksi, miksi, miksi!?!" Kun en enää vastannut niin sitten alkoi lähettämän ulkomuotoa herjaavia viestejä...
Kestikö tuo kauan, siis viestittely?
haukkuminen kesti n. viikon mutta loppui kun uhkasin välittää viestin tän ukkelin vaimolle.
Itsekin haksahdin varattuun mieheen. Onneksi ei päädytty sänkyyn asti, toisilla treffeillä aloin epäilemään vilunkia kun ei vastannut puhelimeen ja lopulta kävi vessassa soittamassa pikaisen puhelun..
Kysyin ja tunnusti sellainen rassukka ilme naamallaan olevansa naimisissa. Sanoi että mä vaan vein jalat niin alta ja hän on valmis jättämään vaimonsa tulevaisuudessa mun vuokseni.
Joo hyi yök ja hyvästi.
Olin nuori. Kaverin kautta tapasin miehen. Hän oli todella ahdistavan takertuva. Soitteli minulle JOKA PÄIVÄ ja halusi tietää, mitä olin tehnyt töiden jälkeen. Olimme sopineet menevämme leffaan hänen kaveripariskunnan kanssa. Päätin, että okei menen leffaan mutta ei muuta. Tämän miehen kaveri sanoi minulle, miten kivaa on, kun minä ja se mies nyt seurustellaan. Olin ihmeissäni, sillä olin tuntenut sen miehen viikon verran eikä seurustelusta oltu puhuttu. Kahden viikon jälkeen mies sanoi rakastavansa mua! Hieman sen jälkeen mun oli pakko viheltää peli poikki ja sanoa, etten halua enää nähdä. No, mies otti sen aika raskaasti ja soitteli mulle vielä kännissä sen jälkeen. Olin niin helpottunut, kun pääsin hänestä eroon!
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori. Kaverin kautta tapasin miehen. Hän oli todella ahdistavan takertuva. Soitteli minulle JOKA PÄIVÄ ja halusi tietää, mitä olin tehnyt töiden jälkeen. Olimme sopineet menevämme leffaan hänen kaveripariskunnan kanssa. Päätin, että okei menen leffaan mutta ei muuta. Tämän miehen kaveri sanoi minulle, miten kivaa on, kun minä ja se mies nyt seurustellaan. Olin ihmeissäni, sillä olin tuntenut sen miehen viikon verran eikä seurustelusta oltu puhuttu. Kahden viikon jälkeen mies sanoi rakastavansa mua! Hieman sen jälkeen mun oli pakko viheltää peli poikki ja sanoa, etten halua enää nähdä. No, mies otti sen aika raskaasti ja soitteli mulle vielä kännissä sen jälkeen. Olin niin helpottunut, kun pääsin hänestä eroon!
Lisäyksenä, että en todellakaan päätynyt sänkyyn asti tämän tyypin kanssa.
Minä onnistun valitettavasti keräilemään näitä takertujia. Pahin ehkä oli kuitenkin yksi mies, joka suhtautui kaikkeen melko dramaattisesti, tai ainakin kaikkeen häneen liittyvään. Pienestäkin erimielisyydestä hän suuttui ja "jätti" minut, palasi kuitenkin aina parin päästä elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kerran mies jälleen jätti minut, tekstarilla tottakai. Siinä vaiheessa olin jo kyllästynyt touhuun ja tehnyt eropäätöksen hiljaa mielessäni. Vastasin hänelle vain OK, enkä sen jälkeen enää yhteenkään hänen puheluunsa tai viestiinsä. Hän pommitti minua puheluin ja viestein kolme viikkoa päivin öin. Lopulta ilmoitin ottavani poliisiin yhteyttä, jos homma ei lopu ja tämän jälkeen hän rauhoittui.
No, eipä siinä mitään. Tästä erosta oli mennyt reilu puolivuotta kun mies ilmestyi samaan baariin missä olin tapaamassa miespuolista serkkuani. Mies sai kauhean kohtauksen, koska hän oli ajatellut että palaamme yhteen. Emme siis olleet vaihtaneet viestiäkään yli puoleen vuoteen. Lopulta poke joutui heittämään miehen pihalle baarista.
Tuota tapailu en ymmärrä. Ap sanoo tapailleensa miestä 2 kuukautta. Eikös se sitten ole seurustelua.
Miten tapailu ja seurustelu eroavat toisistaan? Täytyykö se nykyään jotenkin julistaa, että alamme nyt seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Tuota tapailu en ymmärrä. Ap sanoo tapailleensa miestä 2 kuukautta. Eikös se sitten ole seurustelua.
Miten tapailu ja seurustelu eroavat toisistaan? Täytyykö se nykyään jotenkin julistaa, että alamme nyt seurustella.
Tästä maailmasta löytyy muuten edelleen ihan oikeasti ihmisiä mitkä voi todellakin tapailla vaikka sitten kaksi kuukautta ilman mitään seurustelua.
Mä en ymmärrä ihmisiä mitkä kuvittelee seurustelevansa jonkun henkilön kanssa automaattisesti vakituisesti jos tapailua on enemmän kun kuukausi. Tai no, esim APn kuvailema mieshän on just malliesimerkki. Mun mielestä viittaa vaan siihen että on epätoivoinen ja tahtoo julistaa kaikille että nyt mä olen parisuhteessa ja ns lukita toisen siihen ilman vaihtoehtoa helposta poislähdöstä. Ahdistavaa.
Jos näkee vaikka kerran viikossa tai harvemmin? Mä
Menin mun pahimman ahdistelijan kanssa naimisiin :D Tositarina.
Sun kirjoituksiesta tai ajatuksen juoksusta ei saa kiinni. T. Psykiatri
Vierailija kirjoitti:
Sun kirjoituksiesta tai ajatuksen juoksusta ei saa kiinni. T. Psykiatri
Kenelle sä puhut?
itselläni oli semmonen covert-narsisti ystävä jonka jätin terapeutin neuvosta. Edelleenki 6 kuukauden jälkeen jauhaa somessa kuinka se jätti minut. Vissiin muutamalle tyypille ladellut että minä olen se narsiti, mutta niinhän ne tekevät. Katkera ja takertuvainen, säälin häntä enemmän kuin että olisin vihainen.
Minua vanhempi mies jonka tajusin olevan naimisissa kun oltiin oltu muutaman kerran petipuuhissa.
Kun kerroin miehelle whatupisssa että en halua olla missään tekemisissä ukkomiehen kanssa tämä lähetti itkuhymiöitä ja viestejä "rakastan sinua, miksi, miksi, miksi!?!" Kun en enää vastannut niin sitten alkoi lähettämän ulkomuotoa herjaavia viestejä...