Miten tasapainoinen pitäisi olla opiskellakseen psykoterapeutiksi?

Ei kovinkaan tasapainoinen. Sairasta sakkiahan nämä yleensä ovat (olleet).

Onko jollain henkilökohtaista kokemusta siitä, että on saanut omat ongelmansa jollain tasolla käsiteltyä ja päätynyt työskentelemään psykoterapeuttina? Miten se on sujunut?

Vierailija kirjoitti:

Ei kovinkaan tasapainoinen. Sairasta sakkiahan nämä yleensä ovat (olleet).

Et ilmeisesti itse ole psykoterapeutti. Mielipiteesi vaikuttaa joutavalta sivusta huutelulta.

Jos et nyt hakukriteereistä puhun vaan ihan siitä millaisessa kunnossa ihmisen pitää olla tehdäkseen sitä työtä niin aika vakaalla pohjalla. Omien tunteiden täytyy pysyä taka-alalla jotta pystyy keskittymään niihin asiakkaisiin. Tasapaino on aina tavoiteltavaa. Tiedän ihmisen jolla on/oli epävakaa persoonallisuushäiriö ja masennusta, ja hän on psykoterapeutti. Ei se hänen työssään näy.

Haluaisin vain jollain tavalla pidemmällä aikavälillä auttaa muita samanlaisista ongelmista kärsineitä. Mietin vain olisiko työskentely silloin tällöin vapaaehtoisena kriisikeskuksessa kuitenkin selvästi vähemmän kuormittava vaihtoehto kuin psykoterapeutin työssä toimiminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos et nyt hakukriteereistä puhun vaan ihan siitä millaisessa kunnossa ihmisen pitää olla tehdäkseen sitä työtä niin aika vakaalla pohjalla. Omien tunteiden täytyy pysyä taka-alalla jotta pystyy keskittymään niihin asiakkaisiin. Tasapaino on aina tavoiteltavaa. Tiedän ihmisen jolla on/oli epävakaa persoonallisuushäiriö ja masennusta, ja hän on psykoterapeutti. Ei se hänen työssään näy.

Tuo kuulostaa todella hyvältä. Lähinnä mietin sitä, että miten suuri riski on siihen, että eläytyy turhankin voimakkaasti potilaiden kertomuksiin, jos itsellä on joskus ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Mutta käyväthän psykoterapeutit säännöllisesti työn ohjauksessa.

Ei taida olla ketään terapeuttia paikalla kertomassa ajatuksistaan?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jollain tavalla pidemmällä aikavälillä auttaa muita samanlaisista ongelmista kärsineitä. Mietin vain olisiko työskentely silloin tällöin vapaaehtoisena kriisikeskuksessa kuitenkin selvästi vähemmän kuormittava vaihtoehto kuin psykoterapeutin työssä toimiminen.

Eka kysymys kai on, että onko realistista, että opiskelet ensin 5-7 vuotta psykologiksi, sosiaalipsykologiksi, terveystieteiden maisteriksi tai lääkäriksi? Sitten/samalla suoritat psykoterapeutin pätevyyteen vaadittavat jutut (oma terapia jne.)? Sitten elättääksesi itsesi psykoterapeuttina joudut mahdollisesti ottamaan erilaisista ongelmista kärsiviä asiakkaita, ei vain kaltaisiasi (ja kuka haluaa terapeutin joka tarjoaa vertaistukea?). Näin nopeasti ajateltuna vapaaehtoistyö oikeassa vertaistuessa voisi olla se sun juttu tai ainakin kokeilet sitä ensin. Harvalla kai ne toisten jutut yhtä ihon alle menee kuin omat ja pärjää hyvin vertaistukena kunhan ei psykoottinen ole ja pystyy normaaliin työhön muuten.

Mitä hullumpi olet, sitä paremmin ymmärrät potilaitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jollain tavalla pidemmällä aikavälillä auttaa muita samanlaisista ongelmista kärsineitä. Mietin vain olisiko työskentely silloin tällöin vapaaehtoisena kriisikeskuksessa kuitenkin selvästi vähemmän kuormittava vaihtoehto kuin psykoterapeutin työssä toimiminen.

Eka kysymys kai on, että onko realistista, että opiskelet ensin 5-7 vuotta psykologiksi, sosiaalipsykologiksi, terveystieteiden maisteriksi tai lääkäriksi? Sitten/samalla suoritat psykoterapeutin pätevyyteen vaadittavat jutut (oma terapia jne.)? Sitten elättääksesi itsesi psykoterapeuttina joudut mahdollisesti ottamaan erilaisista ongelmista kärsiviä asiakkaita, ei vain kaltaisiasi (ja kuka haluaa terapeutin joka tarjoaa vertaistukea?). Näin nopeasti ajateltuna vapaaehtoistyö oikeassa vertaistuessa voisi olla se sun juttu tai ainakin kokeilet sitä ensin. Harvalla kai ne toisten jutut yhtä ihon alle menee kuin omat ja pärjää hyvin vertaistukena kunhan ei psykoottinen ole ja pystyy normaaliin työhön muuten.

Psykoterapeuttikoulutukseen pääsee esimerkiksi sairaanhoitajan papereilla. Kaikille se maksaa noin 20 000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kovinkaan tasapainoinen. Sairasta sakkiahan nämä yleensä ovat (olleet).

Et ilmeisesti itse ole psykoterapeutti. Mielipiteesi vaikuttaa joutavalta sivusta huutelulta.

Niin juu, potilaillahan ei voi olla mitään tuntumaa siihen, miten ala vetää sekopäitä puoleensa? Mt-puolella on valitettavasti töissä aika monia, jotka ennemmin kuuluisivat sinne hoidettavien puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kovinkaan tasapainoinen. Sairasta sakkiahan nämä yleensä ovat (olleet).

Et ilmeisesti itse ole psykoterapeutti. Mielipiteesi vaikuttaa joutavalta sivusta huutelulta.

Niin juu, potilaillahan ei voi olla mitään tuntumaa siihen, miten ala vetää sekopäitä puoleensa? Mt-puolella on valitettavasti töissä aika monia, jotka ennemmin kuuluisivat sinne hoidettavien puolelle. 

Psykoterapeutin voi vaihtaa, jos kokee ettei yhteistyö toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kovinkaan tasapainoinen. Sairasta sakkiahan nämä yleensä ovat (olleet).

Et ilmeisesti itse ole psykoterapeutti. Mielipiteesi vaikuttaa joutavalta sivusta huutelulta.

Oma terapeuttini alkoholisti ja itsemurha toinen ampui itsensä niin revippä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kovinkaan tasapainoinen. Sairasta sakkiahan nämä yleensä ovat (olleet).

Et ilmeisesti itse ole psykoterapeutti. Mielipiteesi vaikuttaa joutavalta sivusta huutelulta.

Oma terapeuttini alkoholisti ja itsemurha toinen ampui itsensä niin revippä siitä.

Miksi käyt terapiassa alkoholistin vastaanotolla?

Sen verran tasapainoinen, ettei tarvitse muilta kysellä vahvistusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jollain tavalla pidemmällä aikavälillä auttaa muita samanlaisista ongelmista kärsineitä. Mietin vain olisiko työskentely silloin tällöin vapaaehtoisena kriisikeskuksessa kuitenkin selvästi vähemmän kuormittava vaihtoehto kuin psykoterapeutin työssä toimiminen.

Eka kysymys kai on, että onko realistista, että opiskelet ensin 5-7 vuotta psykologiksi, sosiaalipsykologiksi, terveystieteiden maisteriksi tai lääkäriksi? Sitten/samalla suoritat psykoterapeutin pätevyyteen vaadittavat jutut (oma terapia jne.)? Sitten elättääksesi itsesi psykoterapeuttina joudut mahdollisesti ottamaan erilaisista ongelmista kärsiviä asiakkaita, ei vain kaltaisiasi (ja kuka haluaa terapeutin joka tarjoaa vertaistukea?). Näin nopeasti ajateltuna vapaaehtoistyö oikeassa vertaistuessa voisi olla se sun juttu tai ainakin kokeilet sitä ensin. Harvalla kai ne toisten jutut yhtä ihon alle menee kuin omat ja pärjää hyvin vertaistukena kunhan ei psykoottinen ole ja pystyy normaaliin työhön muuten.

En ole tyytyväinen nykyiseen työhöni ja haluaisin tehdä jotain muuta. Elämän on muututtava ja tämä voisi olla yksi minulle sopiva tie. Tosin saattaisin hankkia sairaanhoitajan koulutuksen pohjalle.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran tasapainoinen, ettei tarvitse muilta kysellä vahvistusta?

Psykoterapeutiksi ei ryhdytä omalla ilmoituksella. Kyse olisi pitkän aikavälin prosessista, jonka mielekkyyttä tässä pohdin.

Sen verran tasapainoinen pitäisi psykoterapeutin olla, että osaa erottaa omat tunteensa asiakkaan tunteista eikä päästä asiakaskohtaamisia liiaksi ns. ihon alle. Myös hyvä todellisuudentaju ja empatiakyky ovat aika ehdottomia vaatimuksia siinä ammatissa.

Toivoisin, että psykoterapeutit kiinnittäisivät nykyistä enemmän huomiota asiakkaan rajojen kunnioittamiseen sekä siihen, etteivät tyrkyttäisi asiakkaalle omaa agendaansa. Minulla on useampi ystävä käynyt psykoterapiassa ja heidän kokemuksiaan kuunnellessa on tuntunut ikävältä, kuinka asenteellisia ja päsmäröiviä terapeutteja heillä on ollut. En usko, että he ovat tarkoittaneet pahaa mutta joskus ammattiauttajien käsitys auttamisesta vaikuttaa ennemminkin holhoamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jollain tavalla pidemmällä aikavälillä auttaa muita samanlaisista ongelmista kärsineitä. Mietin vain olisiko työskentely silloin tällöin vapaaehtoisena kriisikeskuksessa kuitenkin selvästi vähemmän kuormittava vaihtoehto kuin psykoterapeutin työssä toimiminen.

Eka kysymys kai on, että onko realistista, että opiskelet ensin 5-7 vuotta psykologiksi, sosiaalipsykologiksi, terveystieteiden maisteriksi tai lääkäriksi? Sitten/samalla suoritat psykoterapeutin pätevyyteen vaadittavat jutut (oma terapia jne.)? Sitten elättääksesi itsesi psykoterapeuttina joudut mahdollisesti ottamaan erilaisista ongelmista kärsiviä asiakkaita, ei vain kaltaisiasi (ja kuka haluaa terapeutin joka tarjoaa vertaistukea?). Näin nopeasti ajateltuna vapaaehtoistyö oikeassa vertaistuessa voisi olla se sun juttu tai ainakin kokeilet sitä ensin. Harvalla kai ne toisten jutut yhtä ihon alle menee kuin omat ja pärjää hyvin vertaistukena kunhan ei psykoottinen ole ja pystyy normaaliin työhön muuten.

Psykoterapeuttikoulutukseen pääsee esimerkiksi sairaanhoitajan papereilla. Kaikille se maksaa noin 20 000 euroa.

Niin pääsee, mutta tällaisia terapeutteja en toivoisi kenellekään saati kehottaisi maksullisiin koulutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jollain tavalla pidemmällä aikavälillä auttaa muita samanlaisista ongelmista kärsineitä. Mietin vain olisiko työskentely silloin tällöin vapaaehtoisena kriisikeskuksessa kuitenkin selvästi vähemmän kuormittava vaihtoehto kuin psykoterapeutin työssä toimiminen.

Eka kysymys kai on, että onko realistista, että opiskelet ensin 5-7 vuotta psykologiksi, sosiaalipsykologiksi, terveystieteiden maisteriksi tai lääkäriksi? Sitten/samalla suoritat psykoterapeutin pätevyyteen vaadittavat jutut (oma terapia jne.)? Sitten elättääksesi itsesi psykoterapeuttina joudut mahdollisesti ottamaan erilaisista ongelmista kärsiviä asiakkaita, ei vain kaltaisiasi (ja kuka haluaa terapeutin joka tarjoaa vertaistukea?). Näin nopeasti ajateltuna vapaaehtoistyö oikeassa vertaistuessa voisi olla se sun juttu tai ainakin kokeilet sitä ensin. Harvalla kai ne toisten jutut yhtä ihon alle menee kuin omat ja pärjää hyvin vertaistukena kunhan ei psykoottinen ole ja pystyy normaaliin työhön muuten.

Psykoterapeuttikoulutukseen pääsee esimerkiksi sairaanhoitajan papereilla. Kaikille se maksaa noin 20 000 euroa.

Niin pääsee, mutta tällaisia terapeutteja en toivoisi kenellekään saati kehottaisi maksullisiin koulutuksiin.

Tuo on sinun mielipiteesi. Itse olen kokenut hyötyväni tällä koulutuksella olevan psykoterapeutin osaamisesta paljon.