Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on tosi vahva epäilys, että olen nähnyt lapsenaa aaveen tai henkiolennon!
05.03.2019 |
Asuttiin kerrostalossa melko vanhassa.
En ollut ikinä nähnyt aijempia asukkaita.. olin n. 3-5v ja mulla oli omahuone josta näki eteisen läpi keittiöön eli mulla oli oviauki aina..
Yhtäkkiä heräsin yhtenä yönä aivan yllättäin ja koin olevani aivan hereillä.
En ollut nähnyt painajaista tai mitään.
Yhtäkkiä maatessani hereillä sängyssä tajuan, että pimeässä istuu hahmo meidän keittiön pöydän ääressä.
En tässä kohtaa vielä pelännyt. Luulin, että se on äitini. Hahmo istui pöydän ääressä kasvot minuun huoneeseeni päin, mutta sen katse oli keittiön pöytään päin ja se touhusi pöydän ääressä jtn..
Huusin vielä, että äiti kun luulin sen tosiaan olevan äitini.
Tuo hahmo kohotti katseensa välittömästi ja nousi ylös lähti kävelemään huonetta kohti. Pian tajusin ettei se ollut äitini ja pelko valtasi minut.
Istuin sängyllä liikkumatta ja näin miten vanhan naisen hahmo käveli eteisen halki rauhallisesti ja samalla hymy kasvoilla tuijottaen minua.
Nainen oli aika iäkkäämpi ja sillä oli päällään joku villatakki ja kiharat hiukset. Ikä ehkä 70v-80v.
Olin tosiaan sängyllä kauhuissani ja pelkäsin, että mitä nyt tapahtuu.
Nainen tuli ovelleni saakka mutta juuri astuessaan huoneeseeni se taittui oudosti lattiaan eli ihan kaatui vatsalleen ja katosi.
Olin todella peloissani ja juoksi herättämää äidin joka unissaan sanoi vain jtn se oli pahaa unta tms...
Olin pitkään hereillä tuonkin jälkeen ja minua pelotti.
En ollut ikinä kokenut mitään tuollaista enkä myöskään ole sen jälkeen.
Olen nähnyt valveunia ja painajaisia ja ties mitä mörköjä unissani mutta tuo EI ollut ollenkaan sellaista.
Olin aivan hereillä ja tosiaankin pitkää sen jälkeen.
En ikinä painajaisunia ajatellessa ajattele noin järkevästi ja pysty katselemaan tilannetta noin ja vielä ehtiä miettiä, että mitäs nyt käy..
Ei tuo ei tuntunut eikä unihalvaukselta..
Myöhemmin tutustuimme erääseen vanhaan naiseen talossamme ja kyläimimme hänellä enemmänkin jonain kertana huomasin hänen hyllyssään kuvan eräästä tutun näköisestä vanhasta naisesta. Tällöin olin jo vanhempi n. 8v mutta tuo yöllinen juttu oli muistissani.
Mietin, että miksi tuo nainen oli kuvassa niin tutun näköinen ja tajusin, että se on OIKEASTI IHAN SAMAN NÄKÖINEN NAINEN KUIN SE MUN YÖLLINEN NÄKYNI. niin naapuri sitten kertoi, että tuo hänen hyvä ystävänsä joka asui itseasiassa teidän asunnossanne vuosia sitten ja kuoli asuntoonsa.
Siinä kohtaa olin ihan paniikissa, mutta ikinä saanut kerrottua tuosta näystäni enää kenellekkään. Eihän kukaan olisi uskonut.
En ole enää ikinä nähnyt vastaavaa se oli ainut kokemukseni ja muistan se yhä!
Tosiaankaan se ei tuntunut tyypilliseltä valveunelta.
Joko näin hereillä ollessani ihan oikeasti harhoja tai sitten tuo oli yliluonnollinen kokemus :0.
Tosiaankin näin tuon naisen kuvan vasti vuosi myöhemmin tuosta yöllisestä näystäni.
Emmekä me olleet tavanneet tuota naista ikinä sillä kyseessä oli kaupungin vuokratalo ja asunto tosiaankin oli jo tyhjä kun sielä ekaa kertaa kävimme.
Eli ei esim oltu ehditty käynä näyttelyssä naisen elossa ollessa tai mitään..
Ei me edes tiedetty, että se edellinen asukas oli kuollut sinne..
Oliko tuo nyt aaveen kohtaaminen?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aaveita eikä 👻 Ihmisten mielikuvitusta.. Joka uniaan uskoo hän varjoaan pelkää.
Taitaa kaikki + 70v kihara päiset naiset olla äkkiseltään aika saman näköisiä, että ihan sattumaa kuvitelmasi ja tuon henkilön yhden näköisyys.
Henkiä on olemassa. Älä turhaan pelkää. Ehkä hän oli asunut siinä talossa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se saattoi olla sen naisen henki joka asunnossa aiemmin asunut. Vaikee sanoo varmaksi. Onhan näitä paljonkin jotka pystyy näkeen henkiä. Munkin lähipiirissä on yksi ja hänen suvussa muutama muukin jotka niitä näkee. Ihan järkevä on tämä henkilö eikä kukaan ulkopuolinen arvaisi tätä kykyä jos ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus: hallusinaatio. Omien aivojesi tuottama kuva. Neurologi Oliver Sacksin sanoja mukaillen - me emme näe pelkästään silmillämme vaan myös aivoillamme. Lapsen aivot vielä hyvinkin keskeneräiset - mikä osaltaan selittää sen, miksi nimenomaan lapset näkevät paljon kaikenlaista sellaista, mikä aikuisille on harvinaisempaa.
Mua jäi vaan huvittamaan toi "olen nähnyt lapsena aaveen". Näin aaveella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nähnyt vastaavaa, mutta se oli kyllä unihalvaus. Olin hereillä (kuulin radiosta tulevan ohjelman yms), mutta en pystynyt liikkumaan, kun vanhan naisen hahmo käveli minua kohti. Menin paniikkiin myös, mietin, mitä tapahtuu, kun en pääse pakoon, ja sitten hahmo katosi ja minun liikuntakykyni palautui.
Unihalvaukseksi tämä on ainakin minulle selitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ilmiössä on kyse samasta asiasta käänteisesti kuin siinä, että jotkut näkevät pätkiä tulevaisuudesta? Ihminen ei vielä tiedä kaikkea siitä miten aika käyttäytyy, viittaan Einsteinin teorioihin. Kenties jotenkin pystyit näkemään hetken verran menneisyyteen ja kyse ei ollut varsinaisesti haamusta? Tuo hahmon kaatuminen voisi olla aikavääristymän päättymistä tms. En kylläkään pysty todistamaan tätä teoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain ihmeellisestä syystä uskon sinua.
Vanha asukas ei todennäköisesti ollut pahantahtoinen, päätti vain käydä vilkaisemassa miten teillä voidaan. Huhuilit häntä, ja hän päätti käydä katsomassa mikä pienellä on hätänä.
Lapsilla on usein aistit enemmän avoinna kuin aikuisilla, koska heillä ei ole mitään ennakkokäsityksiä ja asenteita mitään kohtaan. Sitä itsekin luulee olevansa avoin, mutta huomaa selkeästi miten ennakkoasentoitunut sitä on kaikkeen mahdolliseen ja mitä tyhmimpiin uskomuksiin, ja urautunut hoitamaan kaiken niin kuin ennenkin.
Oma lapseni on nyt kaksi vuotias ja hän näkee kotonamme jonkun. Olen joskus yksin ollessani hieman peloissani, mutta kunnon siivousvalssi on pitänyt möröt loitolla. Ainoa vain, että se lapsen näkemä mikä onkaan on kuin näkymättömiä kipinöitä ilmassa, ei vaikuta pelottavalta kuin vasta kadottuaan kun hoksaan et hetkinen mitä täällä tapahtuikaan. Lapsi on jo pienestä yrittänyt ottaa kontaktia siihen joko vilkuttamalla tai pyytämällä syliin ja nyt myöhemmin hänen suhtautumisensa on vaihdellut pelosta ilmoitusluonteisiin "äiti se on kummitus". Tervehtijässä jännää on siis se, että itsekin aistin hänet. Meidän kummituksemme viihtyy samoissa paikoissa aina, ja ilmestyy tasaisin väliajoin. Jostain syystä minulla ei ole tarvetta vakuutella lapselle ettei meillä mitään ole, vaan olen avoimen kiinnostunut mitä hän kokee. Ei minulla ole oikeutta vähätellä hänen havaintojaan, koska todellisuudessa olen yhtä pieni ihminen kuin hänkin tämän kaiken suuren edessä. Ei ihminen tiedä vielä puoliakaan ja jos luulee tietävänsä, niin on syytä lukea pari esko valtaojan teosta. Jostain syystä keskiverto heteromiehillä on suurin tarve todistella heterouden ja kummituksettomuuden puolesta, ja lisäksi tyhjimmät keskustelut aiheesta olen käynyt juuri tämän ihmislajin kanssa. :D
Vierailija kirjoitti:
Jostain ihmeellisestä syystä uskon sinua.
Vanha asukas ei todennäköisesti ollut pahantahtoinen, päätti vain käydä vilkaisemassa miten teillä voidaan. Huhuilit häntä, ja hän päätti käydä katsomassa mikä pienellä on hätänä.
Lapsilla on usein aistit enemmän avoinna kuin aikuisilla, koska heillä ei ole mitään ennakkokäsityksiä ja asenteita mitään kohtaan. Sitä itsekin luulee olevansa avoin, mutta huomaa selkeästi miten ennakkoasentoitunut sitä on kaikkeen mahdolliseen ja mitä tyhmimpiin uskomuksiin, ja urautunut hoitamaan kaiken niin kuin ennenkin.
Oma lapseni on nyt kaksi vuotias ja hän näkee kotonamme jonkun. Olen joskus yksin ollessani hieman peloissani, mutta kunnon siivousvalssi on pitänyt möröt loitolla. Ainoa vain, että se lapsen näkemä mikä onkaan on kuin näkymättömiä kipinöitä ilmassa, ei vaikuta pelottavalta kuin vasta kadottuaan kun hoksaan et hetkinen mitä täällä tapahtuikaan. Lapsi on jo pienestä yrittänyt ottaa kontaktia siihen joko vilkuttamalla tai pyytämällä syliin ja nyt myöhemmin hänen suhtautumisensa on vaihdellut pelosta ilmoitusluonteisiin "äiti se on kummitus". Tervehtijässä jännää on siis se, että itsekin aistin hänet. Meidän kummituksemme viihtyy samoissa paikoissa aina, ja ilmestyy tasaisin väliajoin. Jostain syystä minulla ei ole tarvetta vakuutella lapselle ettei meillä mitään ole, vaan olen avoimen kiinnostunut mitä hän kokee. Ei minulla ole oikeutta vähätellä hänen havaintojaan, koska todellisuudessa olen yhtä pieni ihminen kuin hänkin tämän kaiken suuren edessä. Ei ihminen tiedä vielä puoliakaan ja jos luulee tietävänsä, niin on syytä lukea pari esko valtaojan teosta. Jostain syystä keskiverto heteromiehillä on suurin tarve todistella heterouden ja kummituksettomuuden puolesta, ja lisäksi tyhjimmät keskustelut aiheesta olen käynyt juuri tämän ihmislajin kanssa. :D
Minun kotikummitukseni kuiskasi minulle juuri että olet yh-äiti.
Herkemminhän niitä lapsena näkee, aikuisena on sitten jo kaikenlaisia blokkeja.
Unen ja valvetilan sekoittuminen.
Lapsuudessahan tällaista sattuu erityisen paljon, jotkut ovat taipuvaisia siihen koko ikänsä.
Minä näin lapsena valkoisen, ison läpinäkyvä olennon. En tiennyt kummituksista mitään ja pidin hahmoa enkelinä.
Olin noin 5-vuotias.
Alue: Aihe vapaa
Hups.
Tulipa monta kertaa! Toivottavasti saatte selvää
T. Ap