Voiko alaikäinen päättää koulun lopettamisesta?

Opiskelee väärää alaa? Vai mikä on syy sille ettei koulu maistu? Mitä hän haluaisi tehdä isona, muuta kuin maata kotona ja pelata? Voiko olla masennusta? Pistä poika käymään jollain ammatinvalinnan ohjaajalla / opolla / kuraattorilla, mitä näitä nyt on, josko sieltä tulisi selvyyttä asioihin.

Koulun keskeyttämisessä nyt ei tosiaan ole mitään järkeä. Käske käymään kevätlukukausi loppuun ja sitten voi miettiä. Kohta on taas yhteishaku, vai joko se on, voi hakea johonkin muuhun kouluun jos muu ala kiinnostaisikin enemmän. Muutenkin tulevaisuutta ajatellen on tosi huono, jos jää tässä vaiheessa pois koulusta ja tyhjän päälle. Jos ei löydy jotain muuta kiinnostavampaa koulua, niin mieluummin suorittaa edes jonkun tutkinnon ensin loppuun ja sen jälkeen miettii, kiinnostaisko joku muu ala enemmän. Ilman toisen asteen paperia on paha saada edes niitä suorittavan tason töitä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Hakee muuhun kouluun eli aloittaisi syksyllä. Mielestäni kuitenkin olisi parempi käydä nykyistä koulua kevät loppuun, jotta olisi jossain kiinni.

Jos ei nykyinen koulu maita, niin voisiko mennä töihin?

Vierailija kirjoitti:

No meillä homma on näin:

1) Niin kauan kuin opiskelee, saa asua kotona, ja elämää kustannetaan kivasti, eli saa elää suht huolettomasti kunhan opinnot etenee.

2) Jos asuu kotona, ei opiskele, mutta käy töissä osallistuu ihan täysivaltaisena aikuisena talouden kuluihin, eli maksaa omat ruokansa, osan laskuista jne. (toki vuokrarahat säästetään lapselle itselleen tulevaisuutta varten, mutta sitä ei kerrota)

3) Jos ei opiskele, eikä tee töitä, on täysin vastuussa kotitöistä, tai sitten lähtee omaan kämppään.

Kummasti on vaihtoehto 1 maistunut kaikille.

Toimisin suhteellisen samalla tavalla (omat vielä pienempiä). Jos meinaisi jäädä koulusta pois ja olla kotona elätettävänä niin kyllä lähtisi etuudet aika äkkiä pois. Myös pelikoneet yms. vanhempien kustantamat häviäisivät käytösä. 18-vuoteen asti maksaisin peruselätyksen, mutten mitään ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä homma on näin:

1) Niin kauan kuin opiskelee, saa asua kotona, ja elämää kustannetaan kivasti, eli saa elää suht huolettomasti kunhan opinnot etenee.

2) Jos asuu kotona, ei opiskele, mutta käy töissä osallistuu ihan täysivaltaisena aikuisena talouden kuluihin, eli maksaa omat ruokansa, osan laskuista jne. (toki vuokrarahat säästetään lapselle itselleen tulevaisuutta varten, mutta sitä ei kerrota)

3) Jos ei opiskele, eikä tee töitä, on täysin vastuussa kotitöistä, tai sitten lähtee omaan kämppään.

Kummasti on vaihtoehto 1 maistunut kaikille.

Toimisin suhteellisen samalla tavalla (omat vielä pienempiä). Jos meinaisi jäädä koulusta pois ja olla kotona elätettävänä niin kyllä lähtisi etuudet aika äkkiä pois. Myös pelikoneet yms. vanhempien kustantamat häviäisivät käytösä. 18-vuoteen asti maksaisin peruselätyksen, mutten mitään ylimääräistä.

Kaikki vanhemmat sanovat/ajattelevat näin, kun lapset ovat pienempiä. Tosipaikka kun tulee eteen, yllätys, lähes kukaan ei toimi näin. Kysykää tuttaviltanne, jos ovat joutuneet tilanteen ratkomaan..

Kyllä voi.

Itse menin yläasteen jälkeen kauppaoppilaitokseen, olin siellä kuukauden tai pari ja sitten totesin etten pysty siellä olemaan. Jos olisin mennyt vanhemmille puhumaan ensin olisi alkanut kauhea marmatus, todennäköisesti "uhkailu" jollakin. "Jos lopetat koulun niin et saa sitä, tätä ja tuota."

Siis marssin rehtorin luo, allekirjoitin paperit ja poistuin. 2-3 viikkoa ajelehdin tyhjän päällä ja sitten hakeuduin toiseen kouluun ihan itse.

Muistan varmaan aina vanhempien ilmeet kun kerroin että "ai joo, mä lopetin kauppiksen ja aloitan uudessa koulussa huomenna."

Eipä ne siitä kyllä hermostuneet pahemmin.

Alaikäinen päättää itse, opiskeleeko, mikäli kyse on toisen(+) asteen opinnoista. Laki ei velvoita toisen asteen opiskelua, joten näissä tapauksissa vanhempien mielipiteillä ei ole merkitystä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä homma on näin:

1) Niin kauan kuin opiskelee, saa asua kotona, ja elämää kustannetaan kivasti, eli saa elää suht huolettomasti kunhan opinnot etenee.

2) Jos asuu kotona, ei opiskele, mutta käy töissä osallistuu ihan täysivaltaisena aikuisena talouden kuluihin, eli maksaa omat ruokansa, osan laskuista jne. (toki vuokrarahat säästetään lapselle itselleen tulevaisuutta varten, mutta sitä ei kerrota)

3) Jos ei opiskele, eikä tee töitä, on täysin vastuussa kotitöistä, tai sitten lähtee omaan kämppään.

Kummasti on vaihtoehto 1 maistunut kaikille.

Toimisin suhteellisen samalla tavalla (omat vielä pienempiä). Jos meinaisi jäädä koulusta pois ja olla kotona elätettävänä niin kyllä lähtisi etuudet aika äkkiä pois. Myös pelikoneet yms. vanhempien kustantamat häviäisivät käytösä. 18-vuoteen asti maksaisin peruselätyksen, mutten mitään ylimääräistä.

Kaikki vanhemmat sanovat/ajattelevat näin, kun lapset ovat pienempiä. Tosipaikka kun tulee eteen, yllätys, lähes kukaan ei toimi näin. Kysykää tuttaviltanne, jos ovat joutuneet tilanteen ratkomaan..

No, meillä tuli tosipaikka, ja näytin tyttärelleni ovea, mikäli ei opiskelisi/hakisi töitä. No, ei opiskellut, eikä myöskään töitä hakenut. Annoin käteen 1000e, ja käskin pakata tavarat ja etsiä oma asunto.

Tästä olimme puhuneet jo pitkin lapsuutta ja nuoruutta, että on kouluttauduttava tai tehtävä töitä, joten ei tullut tytölle yllätyksenä.

Sanottakoon, että hän löysi pian asunnon, ja alkoi nopeasti käymään töissä, kun huomasi rahojensa katoavan. Tätä nykyä hän on opiskellut sairaanhoitajan ja neuropsykiatrin paperit, ja pärjää elämässään hyvin.

 

Kaikki lähtee kasvatuksesta - jos lapselleen jo heti alusta asti tee johdonmukaisesti selväksi opiskelun tärkeyttä, niin ongelmia voi odottaa viimeistään, kun peruskoulu on päättynyt.

YK Mukaan sinulla on oppivelvollisuus / oikeus oppimiseen Jos otat tän jutun ja haastat Suomen oikeuteen ei se mee hyvin. Suosittelen menemään kouluun Koska se sitten alkaa kaduttaa