Mustikkapuuroa ja uusia taitoja

Hih, meillä saa samanlaisia mustikkapuurokuvia myös lähes päivittäin! Ei voi kuin nauraa, vaikka siivoamistahan tuosta omatoimisuudesta kyllä ihan kiitettävästi tietty tulee! Tänään oli myös tukka kuin vahalla laitettu, kun neiti keksi kokeilla hedelmälautasta hattuna... =)

Minusta siinä on jotain terapeuttisen vapauttavaa, kun vauva saa sotkea mielin määrin mustikalla. Ehkä sitä on jotenkin niin kaavoihin kangistunut aikuinen, että tuollainen luovuus innostaa. :)

Ei vitsit, törmäsin vahingossa tähän sun blogiin ja hetken silmäiltyäni tajusin että mehän käydään samassa vauvaperhekerhossa, että terve vaan :D Täällä Hanna ja Ada!



Kahlasin kirjoituksesi läpi vuoroin itkien ja vuoroin ääneen nauraen. Kirjoitat loistavasti! :) No olipas ilmaus, mutta kuitenkin :) Ihana huomata ettei ole ainoa äiti maailmassa joka käy tiettyjä ajatuksia ja tunteita läpi (joo, ihanko totta.. heh heh..).



Mutta neiti tuolla lattialla kutsuu :) Terveiset Maijalle!

Moi Hanna! Kiitos ihanasta kommentista, olipas kiva kun löysit blogiini ja vielä tykkäsit löytämästäsi. :) Terveiset suloiselle Adalle ja mukavaa viikonloppua!