Miten olette selvinneet puolison pettämisestä?

Onhan sitä tullut vastaavaa koettua. Minusta itseä ei tarvitse ajatella niin paljon, kun on lapset, voi ajatella lasten parasta ja minusta tuntuu, että äidin ja isän kanssa heillä on paras. Luottamus ei ainakaan meidän suhteessa enää palaa, mutta tarvitseeko? Kyllä syhteessa voi olla, vaikka se ei olisi täysin kunnossa. Pohjimmiltaanhan tässä on kysymys siitä, että tavoitteleeko edelleen romanttista ja kiihkeää suhdetta vai riittääkö suhde ja lasten kasvattaminen eheässä kodissa. En mä ainakaan noille mun pienille lapsille vois sanoo, et nyt isi lähtee, kun äiti oli työkaverin kanssa sillai, eihän ne edes ymmärrä mitä äiti on sedän kanssa tehny. Nykyihmisen on ehkä vaikea tyytyä pienempään osaan lasten vuoksi, jos vaan parempi on saatavilla. Kyllä mä oon sitä mieltä, että uusperhekuvioissa lapset pärjää, mut parempi niiden on kasvaa vanhempiensa kanssa, jos vaan vanhemmat saa riidat sovittua. Oon mä kuitenkin sanonu vaimolle, että jos se vielä pettää, niin sitte mä lähen ja vien lapsetkin. Ei kuulemma enää aio pettää. Pettäjä on sika, itsekeskeinen sika. Jotain periaatteita pitäis olla vaikka oliskin pieniä lapsia ja stressaavaa. Kerran voi antaa mahdollisuuden, mut jossain on raja vedettävä.

KolmeKolme vuotta yritettiin, sitten tuli seinä vastaan. Tai minusta tuntui, että yritin yksin ja mies vain pysyi etäällä. Sen vuoksi, koska en saanut mieheltä mitään vastakaikua, ihastuin itsekin toiseen, tai siis yksi mies alkoi ensin kiinnostua minusta. Kaikki oli platonista, mutta tajusin, että joku voisi ehkä vielä oikeasti rakastaa minua. En siis jaksanut enää yrittää yksin pitää liittoa koossa. Kummallakaan meistä ei erotessa tiettävästi ole muita kuvioissa, mutta yhdessä meistä ei tule enää mitään. 

Vaimo petti ja osoitti elämän realiteetit, nyt olen vahvempi kuin aikaisemmin. Tekee ihan hyvää huomata, että ei ne instituutiot mitään takaa. Koskaan en unohda ja anteeksi olen antanut. Ihan hyvää potkua antaa kun keskittyy omaan elämään ja hoitaa sen itseään tyydyttävällä tavalla.

Mäkin ajattelin ihan samaa ensin, että kun ollaan naimisissa, niin ei vaimolle vois tulla mieleenkään pettää. Mä olin tosi tyhmä. Vaimo jopa sano ennen ko ne alko pelaamaan, että yks mies on siihen ihastunut, mutta mä vaan ajattelin, että sehän on hyvä, että muutkin sitä pitää nättinä. Ei tullut pieneen mieleenkään, että se pettäis. Ollan vielä yhdessä puolen vuoden jälkeen pettämisen paljastuttua, mutta viikottain tulee semmonen olo, että pitäskö lyödä ahnskat tiskiin. Paljon riippuu pettäjän asenteesta, että huvittaako jatkaa. Vaimon (tai mikä se nyt tän jälkeen on) asenne on ollu paranemaan päin.

Jäi salasuhteestaan kiinni ensimmäisen kerran raskaana ollessani ja jatkoi suhdetta, vaikka vannoikin sen olevan loppu. Salasuhde loppui naisen aviomiehen saadessa tietää siitä. Kului muutama vuosi, luottamus palautui pikkuhiljaa ja kas mies petti jälleen, eli ns. kaksoiselämää yli vuoden. Heitin ukon pihalle ja se on ollut elämäni paras ratkaisu. Elämä hymyilee jälleen, nautin työstäni, lapsistani ja elelen ihanassa luotettavassa etäsuhteessa...

Mistä sen sitten tietää pitäiskö emäntä laittaa samantien pellolle, kun jää kiinni pettämisestä vai jäädä odottamaan, että pettääkö uudelleen?

Millä selviää? Sillä, että molemmat haluaa tehdä kaikkensa puolisoidensa ja perheensä eteen ja käyvät yhdessä säännöllisesti pariterapiassa. Näin meillä. Kamalaa myöntää, mutta pettäminen oli varmaan se viimeinen oljenkorsi, jolla kaikki saatiin muutettua. Ja suhteemme voi tavallaan nyt paremmin kuin koskaan aiemmin.

En päässyt yli. Käytiin terapiassa, mieheni lupas muuttua ja ehkä muuttuikin. Kun oli luottamus mennyt, en päässyt yli. Mies lopetti kaikki ylityöt, matkustamiset jonka takia työn kanssa tuli ongelmia, kun ennen pääsi miten vaan.

Minä en taas voinut hengittää jos mies oli ylitöissä.

Lopulta en edes tiedä pettikö ex useamman kerran, kun meiltä muutti pois, ei sinkkuboxiin muuttanut vaan jonkun naisen luo.

Miten lapset voivat pitää yhdessä ? Meillä ex hakee lapset joka toinen viikonloppu suoraan tarhasta ja koulusta ja palauttaa samaan osoitteeseen maanantaiaamuisin. En ole exää edes nähnyt yli vuoteen, kun asutaan eri kaupungeissakin ja ex liikkuu joka paikkaan aina autolla.

Nähtiin pari vuotta sitten kun törmäsimme liian usein kaupungilla. Sovittiin pelisäännöt että minä käyn Helsingissä kaupoissa, hän Espoossa, jos pitää käydä erikoisliikkeessä, käy kauppakeskuksissa. Emme enää törmää kuin jonnekin jonne meidät on kumpikin kutsuttu ja tiedämme tästä etukäteen.

Et ole selvästikään päässyt vieläkään yli, jos teidän pitää sopia kauppareviiritkin. Itsesi kannalta voisi olla hyvä, jos pystyisit antamaan anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 19:16"]

En päässyt yli. Käytiin terapiassa, mieheni lupas muuttua ja ehkä muuttuikin. Kun oli luottamus mennyt, en päässyt yli. Mies lopetti kaikki ylityöt, matkustamiset jonka takia työn kanssa tuli ongelmia, kun ennen pääsi miten vaan.

Minä en taas voinut hengittää jos mies oli ylitöissä.

Lopulta en edes tiedä pettikö ex useamman kerran, kun meiltä muutti pois, ei sinkkuboxiin muuttanut vaan jonkun naisen luo.

Miten lapset voivat pitää yhdessä ? Meillä ex hakee lapset joka toinen viikonloppu suoraan tarhasta ja koulusta ja palauttaa samaan osoitteeseen maanantaiaamuisin. En ole exää edes nähnyt yli vuoteen, kun asutaan eri kaupungeissakin ja ex liikkuu joka paikkaan aina autolla.

Nähtiin pari vuotta sitten kun törmäsimme liian usein kaupungilla. Sovittiin pelisäännöt että minä käyn Helsingissä kaupoissa, hän Espoossa, jos pitää käydä erikoisliikkeessä, käy kauppakeskuksissa. Emme enää törmää kuin jonnekin jonne meidät on kumpikin kutsuttu ja tiedämme tästä etukäteen.

[/quote]

Pääsin ensin yli, tai ainakin niin luulin. Muutama vuosi meni ihan ok, mutta luottamus ei palautunut koskaan täysin. Vastoinkäymiset kasvoivat suuriin mittasuhteisiin. Olisin jotenkin halunut hyvitystä. Pettämisen jälkeen entinen elämä ei riitänyt minulle, vaan vaadin enemän. Luultavasti en koskaan kuitenkaan pystynyt antamaan anteeksi ja halusin aina näyttöjä. Avioliitto kariutui vuosien myötä. Hienoinen alamäki alkoi pettämistä. Tämä on vain minun tarina. Uskon, että on ihmisiä jotka siitä  selviää yhdessä.

Halusit näyttöjä, mistä asiasta? Uskollisuudestako?

Kasvamalla aikuiseksi?

Miten tämä liittyy pettämisestä selviämiseen? Samaa voisi suositella sinulle.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 19:43"]

Kasvamalla aikuiseksi?

[/quote]

Jollain tapaa voitte jatkaa, mutta mitä on tuo onnellisuus? Onko teillä sitä joskus ollut? Ei varmaankaan ihan äskettäin, jos mies suhteilee työtoverin kanssa.

Ajattele lapsia ja ryhdy elämään heidän kanssaan. Tuskin on heillekään hyvästä elää näennäisonnellisessa perheessä.

Tietysti meillä on ollut onnellinen suhde jossakin vaiheessa. 12 vuoden suhteen aikana on ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Arki on ollut viime aikoina rankkaa pienten lasten kanssa mutta tämä tuli silti minulle yllätyksenä. Jälikäteen ajateltuna mies on ollut poissa oleva ja lyhytpinnainen mutta kuvittelin sen johtuvan työstressistä ja muuten rankasta elämänvaiheesta.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 19:46"]

Jollain tapaa voitte jatkaa, mutta mitä on tuo onnellisuus? Onko teillä sitä joskus ollut? Ei varmaankaan ihan äskettäin, jos mies suhteilee työtoverin kanssa.

Ajattele lapsia ja ryhdy elämään heidän kanssaan. Tuskin on heillekään hyvästä elää näennäisonnellisessa perheessä.

[/quote]

Eikö täällä ole yhtään kohtalotoveria?

Ei selvitty mitenkään. Heitin ukon pihalle kun jäi kiinni suhteesta. Päivääkään en ole katunut.

Mäkään en usko että suhteesta tulee enää entisensä koskaan. Mulla ei ole kokemusta pettämisestä,mutta uskoisin, että en pystyisi jatkamaan pettämisen jälkeen. Onnea ap yritykseen, jos haluatte jatkaa yhdessä. Se varmasti edellyttää anteeksiantoa, muuten yritys on tuhoontuomittu.

Missä on kaikki onnelliset selviytymistarinat? Kaipaan toivoa, että peliä ei ole vielä menetetty. Oliko aloituksessani sana "onnellisuus" liikaa. Jatkaako moni suhdetta, mutta ei enää onnellisena?

t.ap

Myös minun miehellä oli lyhyt suhde ex työkaveriinsa. Tästä on aikaa yli vuosi kun sain sen selville ja onhan se vaatinut työtä että pystyn jatkamaan saman katon alla asumista. Meillä on kuitenkin yhteisiä vuosia paljon takana ja niin ikään pieniä lapsia. Se että olen jatkanut meidän avioliittoa vielä on ollut miehen suhtautuminen ja tietenkin se että haluan itsekin jatkaa. Helppoa se ei aina kuitenkaan ole. Hän on katunut koko juttua todella paljon ja tehnyt töitä sen eteen että on saanut meidän suhteen taas korjattua. Aikaa tämä vie että saa taas luottamuksen korjattua ja en tiedä korjaantuuko se ikinä mutta ei tämä enää niin pahalta tunnu kuin vuosi sitten.