Te nuorena yhteen menneet, miten puolisonne on vuosien varrella muuttunut?

No ei juuri mitenkään, jotkut piirteet ovat hioutuneet vahvemmiksi ja jotkut heikommiksi, putta perusluonne on ihan sama.

Me olemme kyllä tässä vuosien mittaan molemmat päivittäneet itseämme! Olemme molemmat ainakin vähän aikuistuneet ja oppineet, että se ei ole yksin minä tai hän joka on muuttunut vaan ihan olemme molemmat muuttuneet vähemmän siedettäviksi. ;-)

Mitä tarkoitat "nuorella" ? ;) Minä vastaan, vaikka olin jo 22 kun aloimme seurustella. Mieheni on muuttunut todella paljon viimeisen 12 vuoden aikana. Hän oli nuorena iloinen, optimistinen ja samalla lailla huoleton mitä nuoret nyt ovat. Nykyään hän on stressaantunut, usein surullinen ja miettii todella paljon raha-asioita.  Mutta siis, olemme molemmat muuttuneet, en minäkään ole enää samanlainen kuin silloin kun tapasimme. Olemme nykyään molemmat vähemmän iloisia, harrastamme vähemmän mitään filosfista pohdintaa, ja ajatus ja arki pyörii aika tiukasti näissä pienissä työ-koti-ympyröissä.

Ei ihminen loppujen lopuksi muutu, mutta oma sisin kyllä on molemmilla korostunut.

Muutin 1. aviomiehen kanssa yhteen 19v:nä, naimisiin mentiin 20v ja esikoinen syntyi kun olimme 21v. Ero tuli 34v:nä koska minä muutuin, mies ei. Opin arvostamaan itseäni äitinä ja naisena mutta mies ei siitä pitänyt - turhia haihattelina ja olin liian kunnianhimoinen.

No onneksi erosin, nyt on elämä ihanaa - juuri sellaista (ja sellaisen miehen kanssa) kun haaveilin:D

Mieheni on kasvanut aikuiseksi. Hän on jumahtanut tapoihinsa ja tekee tuskin mitään enää spontaanisti. Toki on viisastunut, mutta itse kaipaisin sitä leikkimielistä miestä, jonka kanssa pystyi hulluttelemaan.

On tietenkin aikuistunut, mutta kyllä ne vanhat hyvät ja pahat puolet on edelleen näkyvissä. Ehkä miehestä on tullut itsevarmempi (en nyt tiedä onko tuo ainoastaan hyvä piirre, tietynlainen nöyryyskin voisi olla hyväksi).  Kuntoilu ja terveys on mielle nykyään tärkeitä asioita. Nuorena jaksoi opiskella ja paiskoa töitä pelkän lihapiirakan voimalla.

Hyvä mies tuo oli silloin nuorena lähemmäs 20 v sitten ja on edelleen. Sain paremman miehen mitä olisin nuorena ikinä osannut toivoa (en siis tiennyt miehen kaikkia hyviä puolia kun aloimme seurustella).  

Olin 18v kun tapasin mieheni. Mieheni on minua reilusti vanhempi, mutta henkisesti ollut aina lapsenmielinen.

Nyt olemme olleet yhdessä reilut 26 vuotta. Mieheni on muuttunut parempaan: ottaa vastuuta perheen hyvinvoinnista, nuorena oli vain minäminäminä.

Olimme 25-vuotiaita kun tapasimme. Sittemmin (10 vuotta myöhemmin) miehestäni tuli isä. Ehkä tämä on muuttanut häntä kaikkein eniten.

Tietyllä tavalla mieheni on ehkä vähän enemmän ysäri kuin minä, kun minä en ikinä ole niin ollut populaarikulttuurin perään.

Mieheni on iloinen, kiva ja hyvin älykäs. Ei kyllä loppujen lopuksi ole juurikaan muuttunut 17 vuodessa, paitsi tosiaan isäksi tuleminen ja vanheneminen vaikuttaneet. On oppinut vieläkin paremmin ymmärtämään ja sietämään yksinolemisen tarvettani, mitä hänellä itsellään ei ole.

Ehdottomasti parempaan suuntaan. Eli väittäisin ylipäänsä suhteemme olevan kuin viinin, paranevan vanhetessaan. Olimme parikymppisiä tavatessamme, ja tykästyin välittömästi mieheni ihanaan luonteeseen (ja toki miellyttävään ulkonäköönkin). Yhteistä taivalta takana 20 vuotta, ja on ollut niin iloja kuin surujakin elämämme tiellä, silti tiiviisti yhdessä pysytty. Olimme nuorempina tosin sinisilmäisempiä asioiden suhteen, ja elämänkokemus ja vastoinkäymiset ovat kyllä koulineet ja avartaneet silmiämme. Suurin syy mieheni kypsymiseen on kuitenkin varmaan isäksi tuleminen, se pehmitti arvomaailmaansa kovasti. Ennen elämänsä oli enempi opiskelu- ja työsuuntautunutta, raha oli tärkeää ja kunnianhimoa riitti. Sittemmin pääpainon asioille on saanut perheemme hyvinvointi, ja tiettykin lapset. Perusluonteeltaan kyllä se sama mies on, joka tosin tavattuamme oli poika, ja nyt mies, isolla M:llä.

Aloin seurustella eksäni kanssa nuorena, 16 vuotiaana. Olin 21 kun mentiin naimisiin, sen jälkeen lähdin opiskelemaan. 1. lapsemme syntyi kun olin 28 v., toinen lapsemme kun olin 31. Ex muuttui toisen lapsen syntymän jälkeen, hänestä tuli alkoholisti. Joi olutta joka päivä. Kärysi ratista, vanhempi lapsi oli kyydissä (tuolloin lapsi oli 8 v.), puhalsi 1,86 o/oo, joten ei mikään pikku hiprakka. Erohan siitä tuli. Erosta on nyt aikaa yli 8 v. En tiedä, eikö ex kestänyt perhe-elämää selvin päin, vai oliko geeniperimä niin vahva, että alkoi juoda. 

Eli siis minun mieheni muuttui kohtuukäyttäjästä (otti ennen lasten syntymää tosi harvoin) alkoholistiksi. Surullisen tuttu tarina varmaan monelle. 

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 15:07"]

Mieheni on kasvanut aikuiseksi. Hän on jumahtanut tapoihinsa ja tekee tuskin mitään enää spontaanisti. Toki on viisastunut, mutta itse kaipaisin sitä leikkimielistä miestä, jonka kanssa pystyi hulluttelemaan.

[/quote]

Meillä tuo on mennyt päinvastoin. Minulle ei spontaanit jutut sovi enää ollenkaan, kun siinä minulla menee pasmat sekaisin. Rutiineista on tullut minulle tärkeitä, ikävä kyllä.