Mistä aikuisena saa ystäviä?

En ole kaikkein ystäväoriointunein, joten en ehkä ole paras vastaamaan.  Muutin kolmikymppisenä toiselle paikkakunnalle ja jos mietin miten sen jälkeiset ystävyyssuhteet on syntyneet:

1) Työpaikan kautta eli ollaan tehty samoja töitä ja jossain vaiheessa ollaan alettu viettää aikaa vapaa-ajallakin

2) Lasten kautta. Meillä ja tuttavperheellä syntyi lapset samaan aikaan sekä esikoinen että toinen. Kun molempien perheiden päivärytmit oli lähellä toisiaan, niin oltiin lähes kolme vuotta leikkikentillä samoihin aikoihin. 

3) Vaimon nuuruudentuttu oli samalla paikkakunnalla, joten kutsutiin se syömään meidän kanssa. Siitä lähti tuttavuus liikkeelle.

4) Harrastusten kautta eli tavttiin harrastuksessa ja jossain vaiheessa harrastusten ulkopuolella.

Osa näistä uusista ystävyyksistä on haihtunut pois, kun henkilöt on muuttaneet muualle.

Ei mistään.

Täällä on jotain 100 keskustelua aiheesta, voit vaikka nostaa niistä jonkun ja selata.

Tuttavuuksia löytyy, kun ylipäätään jossain tapaa ihmisiä, ja pääsee smooltookin kautta alkuun. Toki näitä ihmisiä on hyvä kohdata vapaamuotoisemmissa merkeissä kuin esim. hammaslääkärissäkäynti.

Ystävät ovatkin sitten kiven alla. En ole itse löytänyt sitä kiveä.

Netissä on miljoonia ihmisiä, joiden kanssa voi jutella englanniksi.

Mä oon saanut töistä tasan yhden kaverin tällä 12 vuotisella urallani. Tuokin ihminen mua 40 v vanhempi.

me olemme saaneet lasten kautta tuttava perheitä. Sitten toki harrastusten kautta voi löytää. Naapureihinkin olemme tutustuneet, vaikka pelottavassa Helsingissa asumme. Töistä en ole ikinä ystäviä halunnut. 

Tärkeintä tietysti on tässäkin oma aktiivisuus eli jos olet lasten kanssa puistossa niin on helppo pyytää kahville ja sama tietysti harrastuksissa ja helpointa tietysti naapurien kanssa.

Itse olen saanut heitä töistä ja yhdistystoiminnasta. Olen myös ystävystynyt sitä kautta, että FB:ssa etsin kimppakyytiä omalta alueeltani ja sitten kun kuljin ikäiseni naisen kyydissä, huomasimme että meillähän on paljon yhteistä, joten meistä tuli kaverit.

Ei niitä saa ainakaan jos on väliinputoaja joka ei itse onnistu paritumaan. Perheelliset ovat keskenään ja yksinäiset ovat yksinään.

Joku yhteinen kiinnostuksen kohde tai harrastus? Ei siitä nyt mitään sydänystävyyttä tule, mutta on ainakin joku tuttu, jonka kanssa jutella tai mennä johonkin.

Hankin koiran ja erityisesti pentuaikana sovittiin paljon treffejä muiden koiranomistajien kanssa, tapasin monia kivoja ihmisiä. Edelleenkin tapaan joitakin (joskus myös uusia) silloin tällöin, mutta on kyllä vähentynyt. Yhden kanssa tavattiin koiranharrastuksessa ja sitten huomattiin asuvamme aika lähekkäin, joten käytiin lenkkeilemässä yhdessä ja tavattiin pari kertaa myös koira-asioiden ulkopuolella. Itselleni tuntuu erityisen hankalalta ylittää se kynnys tuttavuudesta kaveruuteen, ihan konkreettisestikin esim. sieltä koirapuistosta omaan kotiin tms.

Ja aikuisena tuntuu olevan vaikea nähdä se raja mikä on "sopivasti", esim. itse hieman ahdistuin kun tuo edellä mainitsemani kaveri kyseli päivän-parin välein johonkin, tuntui vaikealta kieltäytyä. Sitten taas jos näkee vain harvoin, ei ehdi kaverustua/ystävystyä sen pidemmälle. Enkä aina ymmärrä mikä on "sopivaa". Useampaankin samanikäiseen ja -henkiseen naapuriin olen halunnut tutustua, mutta en tiedä miten asiaa lähestyisin :D Eri elämäntilanteet verottavat myös. Vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Joku yhteinen kiinnostuksen kohde tai harrastus? Ei siitä nyt mitään sydänystävyyttä tule, mutta on ainakin joku tuttu, jonka kanssa jutella tai mennä johonkin.

Entä jos tutut eivät kiinnosta vaan haluaa mieluummin yhden tosiystävän?

www.kaverihaku.net Tuolla voi selata ilmoituksia ja laittaa oman ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku yhteinen kiinnostuksen kohde tai harrastus? Ei siitä nyt mitään sydänystävyyttä tule, mutta on ainakin joku tuttu, jonka kanssa jutella tai mennä johonkin.

Entä jos tutut eivät kiinnosta vaan haluaa mieluummin yhden tosiystävän?

Sydänystäväksi ei voi tulla tuosta vain, vaan ensin ollaan tuttuja, joskus pitkäänkin. Tuttuja pitää olla myös aika monta, koska kaikista tutuista ei tule ystävyksiä. Paras neuvo on siis olla ylenkatsomatta tuttavuussuhteita, vaan suhtautua niihin avoimin mielin.

Hyviä harrastuksia, joissa tutustuu ihmisiin ovat sellaiset, jossa puuhataan ja tehdään yhdessä tavoitteellisesti. Niissä keskustellaan, tutustutaan ja yhteiset tavoitteet, onnistumiset ja pettymyksetkin hitsaavat porukkaa yhteen.

Kiinnostaisiko esim joku näistä: 

Kuoro

Teatteriryhmä

Joukkueurheilu: koripallo, jalkapallo, sähly, pesis...?

Crossfit

Juoksu- tai pyöräilyryhmä, joka treenaa yhdessä esim. tiettyä reissua varten

Raakapurjehdus tms. veneilylaji jossa osallistutaan reissuihin miehistön jäseninä

Meripelastus

Yhdistystoiminta ja nimenomaan hallitukseen mukaan meneminen, aihe voi olla mikä vaan mikä itseä kiinnostaa.

Vapaaehtoistoiminta missä tahansa järjestössä jonka asia on lähellä sydäntä

Poliittinen toiminta, osallistuminen puolueen kampanjaan

Semmoisissa harrastuksissa, joissa käydään vain harrastamassa ja mennään sitten kukin kotiin, ei yleensä synny pukuhuonemoikkausta kummempia ihmissuhteita. Tavoitteellisuus ja yhdessä tekeminen on se ratkaiseva juttu.

Olin 18 eli lain mukaan aikuinen kun sain yhden todella ystävän. Samana päivänä kun tutustuttiin juotiin kaljaa ja riekuttiin kuten nuorilla oli silloin tapana. Sanottiin suunnilleen yhtä aikaa että vttu mikä dejavu. Kummastakin tuntui että ollaan tunnettu vuosia vaikka tänään nähtiin eka kerran.

Umpiheteroita ollaan molemmat. Meillä vain jätkinä synkkasi samantien. Nyt on tunnettu melkein 30 vuotta. Voin sanoa että todella mukava jätkä. Olen mä aikuisena saanut muitakin kavereita. Muhun on sillain helppo tutustua. Tosi frendejä on vaikea saada ikinä koskaan. Tarkemmin ajatellen mulla on käyny hyvä säkä.