Lue keskustelun säännöt.
Mä en tunne yhteenkuuluvuutta sellaisten ikäisteni naisten kanssa,
27.02.2013 |
jotka ovat saaneet lapsensa nuorena.
Olen 36-vuotias äiti, jonka esikoinen nyt vauva. Siis ainokainen. Opiskelin pitkään, harrastin musiikkia ja elokuvia jopa työkseni, asuin ulkomailla, matkustelin jne. Tunsin aina elämällä olevan paljon annettavaa, olin kai joku "ikinuori".
Nyt olen naimisissa, akateeminen koulutus on ja työpaikkakin. Olen myös ihan hurahtanut vauvaani :) Nyt on sellainen elämänvaihe, että paljon muuta ei päähäni mahdu.
Huomaan, että sellaiset ikäiseni naiset, joilla on jo kouluikäisiä tai jopa aikuistuvia lapsia, tuntuvat elävän ihan eri maailmassa. Siis henkisest. Elämänhistoria on niin erilainen, koska ovat viettäneet tätä lapsiperhearkeä lähes 20 vuotta kauemmin kuin minä. Ja nyt monilla tuntuu olevan uusi nuoruus käsillä, tuntuvat jotenkin junteilta.
Enpä tiedä mitä tällä yritän sanoa. On vaan oma huomioni.
Kommentit (22)
Kyseessä tuskin on "uusi nuoruus" tai junttiutuminen. Elämänkokemuksella voin sanoa, että kysytään uudestaan sitten kun rakas mussukkasi on 15 v -> Kyseessä on todennäköisesti niinkin yksinkertainen asia kuin oma aika ja muuttunut elämäntilanne; me olemme mieheni kanssa molemmat 37-vuotiaita, ja lapset ovat 12 v, 16 v ja 18 v. Olemme eläneet ihanaa vauva-aikaa, touhukasta taaperoaikaa ja mutkikasta uhmaikää.. nyt puurramme koululaisten kanssa ja teinien arjessa. Ja, kaiken tämän keskellä, nyt pitkästä aikaa meillä alkaa olla aikaa ja resursseja parisuhteelle ja omille mielenkiinnon kohteille entistä enemmän. :) Tottakai olemme nauttineet kuluneista vuosista ja nautimme myöskin tulevista. On hyvin luonnollista että sinä nuuskit vauvasi varpaita onnellinen hymy huulillasi; voin kuitenkin vakuuttaa että teinimme huulilta huýmy hyytyisi jos minä tekisin edelleen sitä samaa... ;)
Nauti tuosta elämänvaiheesta; ennenkuiin huomaatkaan, olet taas yhtä juntti kuin me isompien lasten vanhemmat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin helposti kuvitella että olisin samaa mieltä aloittajan kanssa, paitsi että tunnen erittäin suurta yhteenkuuluvuutta parhaan ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut lapsesta asti ja joka sai lapsensa yli kymmenen vuotta minua aikaisemmin.
En olisi häneen tutustunut silloin, koska hän oli niin siinä vauvakuviossaan kiinni ja minä taas tein uraa, mutta koska olin tuntenut hänet jo niin kauan, elämäntilanteiden erilaisuus ei onneksi meitä erottanut. Ei myöskään siinä vaiheessa kun hän joutui tottumaan tilanteeseen jossa minä olin ihan kiinni omissa vauva-asioissani.