Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä jotkut osaavat puhua lapsille heidän ikätasonsa mukaisesti?
04.03.2019 |
Minä en ole ollut paljon tekemisissä lasten kanssa enkä ole myöskään puhunut heidän kanssaan juurikaan. Ehkä juuri siksi minun on vaikea ymmärtää, että miten jotkut osaavat puhua lapsille juuri sillä tavalla, että lapsi ymmärtää mitä hänelle sanoo. Siis kyllähän vaikka 4-vuotias ymmärtää puhetta jo varmasti oikein hyvin, mutta minä en ainakaan tiedä, että miten vaikka sen ikäiselle pitäisi vastata johonkin kysymykseen niin, että vastaus on sellainen, että hän ymmärtää sen. Että se ei ole liian yksinkertainen vastaus jolloin lapsi voi luulla, että häntä pidetään tyhmänä eikä toisaalta liian vaikeaselkoinen, että lapsi ei ymmärrä sitä. Tämä mietityttää minua erityisesti nyt, kun joudun todennäköisesti olemaan tekemisissä kolmen lapsen kanssa ja myös puhumaan heidän kanssaan. Yksi heistä on kouluikäinen ja kaksi alle kouluikäisiä enkä todella tiedä, että mitä vastata heille, jos joku heistä vaikka kysyy minulta, että "Miksi sinä olet noin lyhyt". Pitääkö minun vain sanoa, että jotkut ovat lyhyempiä kuin toiset vai alkaa selittämään, että se johtuu minulla olevasta oireyhtymästä johon kuuluu lyhytkasvuisuus joka minulla on erityisen silmiinpistävää?
Kommentit (10)
No ei sitä harjoittelematta osaakaan. Älä huolehdi etukäteen, ei se myöskään mitään rakettitiedettä ole. Tuollaiseen kysymykseen voi vastata kumman tahansa noista vaihtoehdoista mitä laitoit, kumpi tahansa tuntuu sinusta paremmalta. Myös lasten kanssa voi vetää omia rajojaan eikä kaikkea tarvitse ajatella täydellisesti lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit vastata ensin ns yksinkertaisen vastauksen ja lisätä siihen tarkennuksen. Se tarkennus menee varmaan ohi (esim tuo oireyhtymä) mutta pikkuhiljaa lapsi oppii yhdistämään asiat yhteen. Lapsetkaan ei opi jos heille ei puhu yli oman ymmärrystason. Siksi toiset kehittyy hitaammin, kun heille selitetään lässynlää selityksiä eikä lapsi pääse haastamaan omaa ymmärrystään.
Toisille se on enemmän luontaista mutta esimerkiksi kysymyksiin kannattaa vastata vain juuri se mitä kysytään. Lapset kysyvät lisää jos haluavat tietää. Tuohon sinun esimerkkikysymykseen voit vastata kummalla tavalla haluat. Jo 4-vuotias ei varmasti ymmärrä oireyhtymistä mitään mutta kouluikäinen jo hyvinkin voi ymmärtää.
Lapsetkin ovat ihmisiä ja keskenään hyvinkin erilaisia. Älä mieti heitä ensisijaisesti lapsina vaan ajattele, että pääset tutustumaan kahteen uuteen tyyppiin. Ole avoimin mielin ja aika pian huomaat, millaisia tyyppejä nämä kyseiset muksut ovat.
Yleensä lapset kuten muutkin arvostavat sitä, että heille puhutaan kuten ajatteleville ihmisille. Minusta turha selkokielisyys on väärin, koska lapsihan aina oppii uudesta. Lapset ovat siitä kivoja, että he tosiaan kysyvät lisää, jos eivät ymmärrä.
Itsestään ei tarvitse kertoa yhtään mitään, mitä ei halua, kuten ei muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan hyväksi lapsille, jos heille ei lässytetä eikä puhuta liian yksinkertaisesti, kunhan ilmapiiri on sellainen, että lapsi tietää voivansa esittää kysymyksiä, jos vaikka ei ymmärrä jotakin sanaa. (Lasten sanavarasto ja kielen ymmärtäminen kehittyvät sillä tavalla.) Parasta on kertoa sen verran totuudesta, ettei lapsille ainakaan synny väärää käsitystä esimerkiksi lyhyydestäsi. Myöhemmin niitä väärinkäsityksiä joutuisi kuitenkin korjaamaan ja se olisi kaikille kiusallista. Eli voit puhua ihan hyvin melkein kuin aikuisille, mutta sillä tavalla vähän "kivemmin", eikä kannata hirveästi stressata sitä tilannetta.
Itse pidän mielessä lasten kanssa puhuessa sen, että lasten maailmankuva on vasta kehittymässä, ja aikuisten puheet vaikuttavat siihen kehitykseen tavalla tai toisella. Eli kannattaa puhua pari astetta positiivisemmin kuin itse ajattelee.
Käytät vaan maalaisjärkeä vastauksissasi. Turhaan etukäteen jännität mitä ne muksut sulta kyselee ja mitä niille pitäisi vastailla, kyllä ne utelee lisää jos eivät ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut ihan sama ongelma tässä lähiaikoina. Uudessa työpaikassa pitää olla lasten kanssa tekemisissä, mutta olen aivan surkea siinä. Ja itsellänikin on ulkonäössä poikkeavuus, johon lapset yleensä takertuu jossain vaiheessa. Pitää vaan vastata lyhyesti ja tyhjentävästi, pienille lapsille kannattaa sanoa tuo että jotkut on vain lyhyempiä, isommille voi ihan hyvin selittää että syy on oireyhtymä. Itselleni on jäänyt valitettavasti kiusaamisesta päälle se, että oletan kaikkien ulkonäkööni liittyvien kommenttejen olevan negatiivisia. Mutta lapset ei tarkoita niitä kommentteja ja kysymyksiä pahalla, ne on vaan utelijaita. Ja hei, joku lyhyt lapsi saa hyvää esimerkkiä kun suhtaudut lyhyyteen ihan normaalina piirteenä joka nyt vaan on joillakin. Joko oireyhtymän takia tai ilman mitään sen kummempaa syytä. Ei me kaikki voida olla kaksimetrisiä. :)
Tän takia en yksinkertaisesti puhu lapsille... Helpompaa sekä lapsille että itselle. Joskus muinoin yritin ja ne vaan tuijotti. Noloa kaikille.
Voit selittää ihan niin vaikeasti kuin haluat, lapsi kysyy lisää jos ei ymmärrä.