Miten tuon 6 vuotiaan saa aktiivisemmaksi kavereiden suhteen???
Hänellä on kotona tasan 2 kaveria. A kaveria hakisi aina ja B kaveria hakee kun kehotan vuorostaan hakemaan tätä. Mielestäni yhden kaverin varaan ei kannata nojata vaan mitä enemmän kavereita sen parempi. Tänäänkin ikkunasta katseli kun tämä kaveri B juoksi talomme ohitse kaveri C:n kanssa (kaikki lapset samassa eskarissa, eri ryhmissä tosin). Itse istui sisällä eikä lähtisi ulos kuin niska-perseotteella ja sitten kun itse vapaaehtoisesti haluaa ulos ja ehdottaa itse ulos lähtöä on kello jo ilta seitsemän! Meillä kotiintuloaika klo 19.30. Onko se nyt vain hyväksyttävä että tuo lapsi on sosiaalisesti laiska ja mahdollisesti tulevaisuudessa se jolla satunnaisesti kavereita, koska ei häntä kukaan hae kun hänkään ei hae ketään??
Kommentit (7)
Hyväksy 6-vuotiaasi sellaisena kuin hän on. Eskari- (ja tarhapäivän?) jälkeen haluaa ehkä olla kotoan omassa rauhassaan...
Tuttu tilanne, mutta älä turhia stressaa. Oman pojan eskariaika meni täysin sosiaalisen elämän totutteluun ja meillä kävi ehkä kerran kuussa aina sama kaveri leikkimässä, vaikka eskarissa olivat usein riitaisilla. Viime syksy koulun alettua olikin haasteellista aikaa, kun pojasta tuntui, että jää yksin, ilman kavereita, vaikka pari kk aikaisemmin ne eivät kiinnostaneet yhtään. Olin yhteydessä opettajaan, joka sitten katsoi välitunneilla perään, että jokaiselle oli kaveri ja tekemistä ja itse sitten otettiin yhteyttä luokkakaverien vanhempiin ja järkättiin kaveritreffejä.
Eli joko annat tilanteen kehittyä omaan tahtiinsa tai sitten olet vähän enemmän apurina leikkien järjestelyssä, ettei koko päivä ehdi mennä ohi. Mitä poikasi sitten tekee iltapäivisin, jos vasta seiskalta haluaa ulos? Häiritseekö poikaa itseään, jos on itsekseen ilman kaveria?Omani haluaa rauhallisen ja hiljaisen tauon koulupäivän jälkeen, jolloin pidän pikkusisaret poissa hänen luotaan.
Tuo ei ole heikkous ollenkaan. Ominaisuus, mahdollisesti ja monissa tapauksissa vahvuus. Ota rauhallisesti, meitä on moneksi. Määrä ei sitä paitsi ihmissuhteissa korvaa laatua. Ihminen, joka viihtyy omassa seurrassaan, on onnekas. Vielä jos sattuu rakastumaan lukemieen, on huippuonnekas. Arvaanko oikein, että on poika? Minulla on yksi samanlainen. Erittäin pidetty ja sosiaalisesti varsin taitava, mutta rakastaa ja on aina rakastanut myös rauhaa.
Ehkä siinä onkin jutun juoni, että poika on eskaripäivän jälkeen vielä hoidossa ja on kotona puoliviiden aikoihin. Rauhoittuminen vaatii aikaa etenkin kun hän pph:lta siirtynyt eskariin. Eli 4 hengen ryhmästä 17 hengen ryhmään. En vain osaa olla stressaamatta. Esikoinen kun on ja kaikki on äidillekin uutta... :( Pelkään, että hän jää kaveriporukan ulkopuolelle. Kysyin, että eikö häntä harmittanut kun näki kaverin leikkivän ulkona toisen kanssa? Vastaus oli että vähän harmitti. Muttei kuitenkaan itse halunnut aikaisemmin mennä hakemaan kaveria ulos. Ehkä harmitus oli sitä, että olisi sittenkin pitänyt mennä hakemaan kaveria... Tiedän, että kaverisuhteet elää ja muuttuu hirveästi tämän ikäisillä. Jos edes kaverisuhteista voi puhua. Mutta koulu alkaa syksyllä ja ajattelen sosiaalisen verkoston helpottavan koulumaailmaan sopeutumista. Ehkä ajattelen liian monimutkaisesti näitä juttuja.
ap
Älä nyt hyvä ihminen opeta noin lastasi harmittelemaan, että kaveri leikkii toisen kanssa... Huoh...Sähän lypsit tuon "oikean" vastauksen. Opeta HALUTESSAAN menemään mukaan ja halutessaan nauttimaan rauhasta. Ja kuule, poikien maailmassa urheilullisuus on kovaa valuutta. Ja pelitaidot. Ja ihan mukavuus.
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaalisuus tarkoittaa temperamentin piirteenä, että ihminen nauttii muiden seurasta, asettaa sen yksinolon edelle ja hakeutuu muiden seuraan. Sosiaaliset taidot puolestaan tarkoittavat opittua taitoa selvitä sosiaalisista tilanteista. Näiltä sivuilta löydät monipuolisesti tietoa sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista.
Sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää saada muilta huomiota, kiitosta ja arvostusta. Tämän takia sosiaalinen ihminen on välillä herkkä kritiikille ja ympäristön tuomalle paineelle olla samanlainen kuin muut.
Sosiaalisuudesta voi käyttää myös ilmaisua seurallisuus, koska sosiaalinen ihminen nauttii toisten seurasta ja asettaa muiden seuraan hakeutumisen yksinolon edelle.
Sosiaalisuuteen kuuluu temperamentin piirteenä myös voimakas tarve kiinnittyä emotionaalisesti muihin ihmisiin ja pitää yllä pitkäaikaisia, emotionaalisia ihmissuhteita. Joillekin sosiaalisille ihmisille on kuitenkin tyypillisempää ylläpitää suurta ja kevyempää tuttavapiiriä.
Vähemmän sosiaalinen ihminen on mielellään yksin, itsenäisempi, eikä ole kiinnostunut tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä.
Anna sen olla oma itsensä, jooko?
Voi hyvä ihme, että kaikesta sitä pitääkin vanhempien huolestua. Relaa nyt vähän. Kaverit vaihtuvat vielä moneen kertaan lapsuuden aikana.