Mikä sinusta on turhanpäiväistä hömpötystä? (ov)
Mikä sinusta on turhaa ja et voi ymmärtää miksi jotkut viitsivät ja ja jaksavat asiasta hössöttää ihan liiaksi?
Kommentit (22)
Lastenvaatteista vaahtoaminen. Kuka lapsi oikeasti tarvii 3-5 takkia samaan vuodenaikaan? Aikuisilla vielä ehkä jotenkin ymmärrän kun aikuiset (useimmiten) pysyvät samankokoisina, mutta lapset kun vielä kasvavat koko ajan niin mitä järkeä niitä takkeja on samaa kokoa ostaa niin kauhean monta? Ja kyse ei ole ainakaan minun kohdallani kateudesta. Varaa olisi ostaa, mutta onneksi järkeä riittää sen verran, etten sitä tee. Älytöntä!
Kaikenmaailman astioiden kerääminen (muumimukit, sun muut vastaavat).
"Luksus". Isäni elää siinä luulossa että mitä kalliimpi sen parempi. Sit se luulee että ne asiat on tosi hienoja ja elämän mittapuu eikä ymmärrä niistä (tai elämästä) hölkäsen pöläystä. Jotenkin surullista.
Noh
-kilpa-autoilu
-ooppera (minun korvissa vaan ihmeellistä kiljumista)
-lastenvaatefiikkiys, eli se että lapsella saattaa olla 50 t-paitaa, tai kaiken pitää olla merkkivaatteita tai pelkkää retroa
-se että elektroniikkaa "pitää" uusia suunnilleen kerran vuodessa kun taas tuli uusi malli
-hulluna sisustaminen tai vaatteiden haaliminen. Ja olen itsekin esteetikko ja tarkka näistä molemmista mutta ei se tarkoita että olisi pakko omistaa 60 pyyhettä ja 6 kaapillista vaatteita ja asusteita, vaihtelunhalun voi tyydyttää vähemmälläkin
-fanaattinen penkkiurheilu, kun pitää olympialaisetn aikaan valvoa öisin että kaiken näkee SUORANA
-tosi-tv, kaikenmaailman maajussille tanssiva bb-selviytyjä
-saippuooppera
-jonkun sarjan/sarjojen ylenpalttinen fanitus, esim joka tiistai-ilta pyhitetty sarjalle x, sitä ei voi nauhoittaa ja katsoa myöhemmin kun pitää katsoa SUORANA
-se kun ihminen hurahtaa totaalisesti lapsiin/koiriin/uskoon/karppaukseen/golfiin/vispilöihin ja 90 % jutuista koskee vain sitä ja ne mitkä eivät koske yritetään kääntää hurahduksen kohteeseen
Kaikkea tätä ja paljon, paljon muuta... en edes jaksa ajatellakaan koko asiaa... Olisko helpompi sanoa mikä ei ole hömppää sit joskus kun sitä tulee eteen...
Ihan hömppää on nytkin istua tässä koneella, kun pitäisi mennä nukkumaan. En vaan saa aikaiseksi jostain syystä.
No vaikka jotkut rakennekynnet esimerkiksi. Just törmäsin keskustelupalstalla ketjuun, jossa esitellää toisille kynsiä. Ei voi ymmärtää sitten ollenkaan.
Jotkut telkkariohjelmat. Jotkut kaverini tuijotti bb:tä paljon ja jopa hankki sen erillisen 24h bb-kanavan. Tai ei voi jättää yhtään Kauniiden ja rohkeiden jaksoa väliin.
En myöskään ymmärrä niitä, jotka ovat todella innostuneita muodista ja käyttävät sen seuraamiseen paljon aikaa. Kysehän on lopulta kuitenkin vain vaatteista.
se, että materia merkitsee niin paljon, esim. pitää jatkuvasti olla uusin kännykkämalli...
No sitten ne on ne ihmisten juhlimat 1kk yhessä 2 kk yhessä 8kk yhessä jne,,, ihme teini menoo ja tai sitten lapsen kanssa tulkaa puolivuotis kahville tai kahdeksan kuukautis kahville. ihmeellistä paskaa.
Rakennekynnet. En voi tajuta, että nykyään on erillinen ammattikunta joka hoitaa ihmisten tekokynsiä.
En myöskään tajua naisia, joille lapsi on nukkeleikkien jatko vaatteiden puolesta.
En yleensäkkään oikein lämpene älyttömälle shoppailulle, mutta varsinkin kenkien älytön haaliminen menee jotenkin yli. Se on mielestäni sellainen höynäytys, mikä on naisille saatu jotenkin menemään läpi, että älyttömän kenkämäärän omistaminen on jotenkin hienoa ja muodikasta.
naisten jatkuva laihduttaminen ja kilpailu kuka on kaunein, hoikin, parhain äiti jne.
minusta täysin turhaa on oman elämän päivittämineen internettiin. en vaan käsitä sellaista. samoin tv-ohjelmat, joissa käytetään hyväksi heikompia, kuten esim joku BB. hölmöt viitsii ryhtyä sellaiseen, ja toiset hölmöt seuraa.
Kaikki ihmisten välinen kilpailu joka ei johda mihinkään todelliseen pääomaan. Ihan lapsesta asti inhosin kaikkia kuka on nopein, kovin ja hyppää korkeimmalle -paskaa. Nyt olen allerginen aikuisten typerälle kulissien kiillottamiselle ihan vaan siks että pärjättäis vertailussa. Samoin ulkonäkökilpailu on yhtä hiton pelleilyä. Niin ja sit se kadehtiminen kun toinen on vilpittömästi työllään saanut jotain aikaiseksi. Nyt pitää mollata koska se on niiq mua edellä kilpailussa. AAAARGH. Olen niin ihmisvihan partaalla välillä. Voiko tuollaisille syöttää jotain rauhoittavia että RENTOUTUISIVAT joskus? Elämässä on kyse jostain ihan muusta.
Aikuisen (teineillä ymmärrän) jatkuva ulkonäkökeskeisyys. Siis että miettii jatkuvasti omaa ulkonäköään, treenaamista, laihduttamista, hiustenlaittoa, kynsiä, meikkejä, ruskettumista jne. Jotenkin niin teinimeininkiä. Ymmärrän, että jos oikeasti on esim. urheilija, niin miettti jatkuvasti treenejä, tai tosissaan laihduttaja miettii painoaan, syömisiään, urheilua jne. mutta että tavallinen aikuinen ihminen jaksaa kokoajan keskittyä ulkonäköön, on vain niin turhaa ja pinnallista. Ja siis minusta meikkaaminen ja itsensä laittaminen, ja kunnosta huolehtiminen on hyvä ja ok asia, mutta se, että oma ajatusmaailma pyörii siinä kokoajan, ei.
En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka kokoajan miettivät mitä seuraavaksi haluavat hankkia. Aina on uusi käsilaukku, kenkäpari, vaatetta mitä on_ihan_pakko_saada. Tämäkin on jotenkin mielestäni aika teinimeininkiä. Materialistista ja täysin turhaa. Ja yleensä nämä tällaiset ihmiset elävät yli varojensa, hakevat jotakin sisältöä elämälleen tavaran/materian kautta. Oikeasti luulevat olevansa sitä, mitä ostavat (ylikalliita merkkituotteita, trendipelleluomuksia). Tällaisille ihmisille ei ole valjennut, että markkinointikoneistot tuputtavat mielikuvia ja tarpeita, joita emme oikeasti tarvitse. Kaiken takana on vain RAHA. Maksetaan jostakin ihan karseasta trendipelletuotteesta (joka sesongin kuluttua OUT) ylikallista hintaa, jota ei käytetä sitten enää vuoden kuluttua.
En itse esim. ymmärrä (ellet oikeasti ole todella rikas, ja rahalla ei sinänsä merkitystä) miten jotkut suostuvat maksamaan esim. käsilaukusta 3000 e tai enemmän... Ymmärrän tällaisen kulutustottumuksen jollakin multimiljonäärillä, mutta että tavallinen palkansaaja suostuu maksamaan tollaisia summia jostakin niin tavallisesta kulutushyödykkeestä, on minusta järjetöntä.
En myöskään ymmärrä, miten joku laittaa omaan ulkonäköön esim. 300-500 e kuukaudessa rahaa (irtoripset, tekokynnet, kampaaja, suihkurusketus, kosmetologi jne),
Tai että lapsille ostetaan 500 eurolla merkkivaatteita kuukaudessa (kuten Hesarissa oli juttua vuosi, pari sitten, miten eräskin perheenäiti laittoi keskimäärin 500 e kuussa lasten vaatteisiin rahaa). Minusta vain ihan järjetöntä tuhlata kasvavan lapsen vaatteisiin kuussa noin paljon, kun vähemmälläkin rahalla selviäsi. Ja niitä vaatteita hankitaan niin paljon, että ei keretä edes pitää niitä kuin muutaman kerran yllä.
No, onneksi raha kiertää, ja talous pyörii. Itse en vain käsitä tuhlurointia.
En ole ikinä ymmärtänyt hajuvesiä tai muita hajusteita. Miten jotkut on niin vauhkona niiden perään ja valmiita maksamaan suuriakin summia jostakin merkkihajusteesta? Itse en ole ikinä käyttänyt saati ostanut itselleni hajuvettä. Ahdistavaa haistella koko ajan jotakin ruusun tuoksua omaan nenään. Paljon kivempi on oma suihkunraikas tuoksu. Suihkusaippua tai deodorantti saa tuoksua joltakin, koska ne ei kuitenkaan ole niin voimakkaita, mutta mitään lisätuoksuja en tarvitse.
Huvittavaa, kun yhdessä tapahtumassa vieressäni oleva nainen valitti hajuvesien tuoksusta ja mulkoili mua silmäkulmastaan. Haukkui kyllä silloin totaalisen väärää puuta. :)
Ylipäätään ihmiset jotka jumittuneet ajattelemaan taukoamatta vain yhtä ja samaa asiaa, kuten omat lapset/lapsenlapset/koirat/kissat/hevoset. Ja näistä asioista puhutaan tauotta. Mitään muuta elämänsisältöä ei ole.
Oikeasti: kukaan_ei_jaksa_kuunnella_samoja_juttujanne_päivästä_toiseen.
Terkut vaan työkaverille :)
Kymmenien vaatekappaleiden, kenkien ja asusteiden omistaminen. Mulle riittää, kun on muutamat siistimmät housut ja paita, arkikäyttöön, pari talvitakkia (yksi tavalliseen käyttöön, yksi urheilua varten) sekä parit talvikengät. Sitten kun menevät huonoiksi, ostan sitä mukaa uusia.
Tavallaan olen kateellinen niille, jotka raaskivat ostaa monet kengät ja monta talvitakkia ja vaihdella niitä mielialan mukaan vaikka joka päivä, mutta mulle riittää vähempikin. En halua käyttää kaikkia rahojani vaatteisiin.
Ne kynsijutut. Rakennekynsille, kynsien lakkauksille ja koristeluille on jopa blogeja. Siis lukemattomia blogeja, missä ei ole mitään muuta kuin asiaa kynsistä. Tätä en jaksa edes yrittää ymmärtää.
No lemmikkieläimet ja niistä höpöttäminen. Kohteliaisuudesta kuuntelen, mutta yhtään en oikeasti kiinnosta. Kannattaa miettiä kenelle ne jutut suuntaa. Jos kuuntelijalla on itsellään lemmikkejä tai jopa sama lemmikki niin varmastikin yhteistä jutunjuurta riittää, mutta muuten välttäkää niistä kertomista. Hienoa, että ne on sulle tärkeitä ja tuo sun elämään jotain sisältöä, mutta oikeasti ne on vain eläimiä. Sitäkään en ymmärrä, että kun elukka sitten lopulta kuolee niin sitä surraan sitten pidemmän kaavan mukaan.