Petetty ei tunne mitään?
Sain tietää miehen pettämiskuvioista muutama kuukausi sitten. Aluksi oli vain yksi nainen, jonka kanssa pettänyt, mutta lopulta paljastui useita pitkiä (vuosia) kestäneitä pettämissuhteita. Asumme edelleen yhdessä, ilma lapsia. Pettämissuhteet ovat olleet erikoisia, koska meidän välillä on ollut seksiä ja muuta kiva ja mukavaa yhdessäoloa kaikki nämä vuodet.
Vahvasti olen päätynyt narsistiseen persoonallisuushäiriöstä miehen osalta. Näin jälkikäteen myös todennut hänen olevan patologinen valehtelija.
Aluksi olin hyvin järkyttynyt ja yli kuukausi meni lähes työkyvyttömässä tilassa. Sitten totesin, etten kanna asiasta häpeää koska en ole tehnyt mitään väärin enkä tapahtuneelle ole mitään voinut, olen luottanut sekä ollut luotettava ja rehellinen meidän suhteessa, eikä syy pettämiseen ole minussa.
Nyt huomaan, että kaikki tunteet ovat poissa. En tunne miestä kohtaan mitään. Ajattelin, että jossain vaiheessa tunteet muuttuvat vihaksi ja suhteemme loppuu, mutta näin ei ole käynyt. Miksi en tunne mitään?
Alitajuntaisesti pelkään, että romahdan tai, että olen tulossa hulluksi kun en tunne mitään miestä kohtaan, vaikka muuten kyllä olen ihan normaali oma itseni. Pelkäänkö turhaan?
Kommentit (6)
Rakkauden vastakohta ei ole viha. Se on välinpitämättömyys. Eli olet ap nyt päässyt nimeomaan siihen toiseen laitaan tunteissasi miestä kohtaan.
Lähde pois suhteesta. Mitä ihmettä siinä enää teet ilman mitään tunteita?
Olen miettinyt mahdollista romahdusta ja pelännytkin sitä. Nyt vain näyttää siltä, että on aivan sama onko mies elossa vai kuollut, ts. olemassa ollenkaan. Olen kai pelästynyt tunteitani ja kuinka olen käsitellyt asian ilman tunneryöppyjä. Shokissa en koe enää olevani, lähes kaksi kuukautta olin lähes työkyvytön ja saamaton lähes mihinkään asiaan. Sen jälkeen helpotti, ja tuli tämä ”välinpitämättömyys”. Käsittelin asiaa paljon tänä aikana, lähes päivittäin ystävien kanssa sekä lukemalla.
En ole lähtenyt suhteesta, koska halusin käsitellä asiat vielä hänen läsnäollessaan, käyttäen yhdessä oloa-ajan asioiden käsittelyyn, jotta olen lopullisesti valmis tunteideni osalta kun/jos lähden. Mies lupasi lopettaa pettämisen ja muuttaa käyttäytymistään minua kohtaan, en ole havainnut muutosta. Tämäkin helpottaa päätöksien tekemistä.
Ohjeenani ollut lukemani, jonkun parisuhdeterapeutin ohje ”erota ehtii myöhemminkin”.
Oiuhj kirjoitti:
Olen miettinyt mahdollista romahdusta ja pelännytkin sitä. Nyt vain näyttää siltä, että on aivan sama onko mies elossa vai kuollut, ts. olemassa ollenkaan. Olen kai pelästynyt tunteitani ja kuinka olen käsitellyt asian ilman tunneryöppyjä. Shokissa en koe enää olevani, lähes kaksi kuukautta olin lähes työkyvytön ja saamaton lähes mihinkään asiaan. Sen jälkeen helpotti, ja tuli tämä ”välinpitämättömyys”. Käsittelin asiaa paljon tänä aikana, lähes päivittäin ystävien kanssa sekä lukemalla.
En ole lähtenyt suhteesta, koska halusin käsitellä asiat vielä hänen läsnäollessaan, käyttäen yhdessä oloa-ajan asioiden käsittelyyn, jotta olen lopullisesti valmis tunteideni osalta kun/jos lähden. Mies lupasi lopettaa pettämisen ja muuttaa käyttäytymistään minua kohtaan, en ole havainnut muutosta. Tämäkin helpottaa päätöksien tekemistä.
Ohjeenani ollut lukemani, jonkun parisuhdeterapeutin ohje ”erota ehtii myöhemminkin”.
Ei ole oikeasti tervettä olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on kohdellut sinua tuolla tavalla. Ei ihme, että olotilasi ei ole normaali.
Lähde nyt pian! Miehesi on luultavasti mitä taitavin manipulaattori, mene jo! Hän ei ole ihminen, hän on saasta!
Taidat olla yhä shokissa. Ehkä tunteet tulevat siinä vaiheessa, kun olette varsinaisesti eronneet.