Itkettää, harmittaa, ahdistaa. Lapseni hölmöilee...

...ja on jatkuvan urpoilun ja huonon käytöksensä vuoksi yksinäinen. En TAJUA, miten tämä on mennyt näin? : ( Kaksi muuta lasta ovat sosiaalisesti älykkäitä ja suosittuja kavereita kaikkialla.

Poika on 9 v, eikä osaa ollenkaan käyttäytyä muiden lasten seurassa. Ei siis ollenkaan. Riehaantuu potenssiin sata, häiriköi, huutaa, on kovakourainen, ei osaa lopettaa tolloilua ajoissa KOSKAAN, puhuu oudolla ja epäkohteliaalla äänensävyllä muille lapsille ja jää tietenkin lopulta yksin, koska muut eivät jaksa katsella tuollaista. On luokkansa epäsuosituin lapsi, enkä edes ihmettele, kun olen päässyt seuraamaan käytöstä pojan huomaamatta.

Kotona poika on aivan ihana, leikkii nätisti sisarustensa kanssa, on rauhallinen, keskustelee älykkäästi, hoitaa lemmikkiä, käy kanssani kävelylenkeillä, rakentaa legoilla, lukee kirjoja, pelailee minecraftiä ja xboxia, jne. Ei yhtään mitään valittamista. Muiden samanikäisten seurassa menee sitten sekunnissa aivan överiksi.

MITÄ tässä tilanteessa pitäisi nyt tehdä? Tämä todella paha käytösongelma selvisi minulle vasta tällä viikolla ja sitä ei siis ilmene kotioloissa koskaan. Asia selvisi, kun lähelle muutti uusi poika ja seurasin heidän touhujaan. Ja järkytyin pahasti. Olen nyt aivan raivona tässä koneella ja ihan neuvoton. Koulutunneilla poika on kuulemma ihan ok, ei nyt mikään pyhimys, mutta ihan keskiverto käytökseltään. Välitunnit poika viettääkin sitten yksin, sillä kaikki kaverit ovat jättäneet hänet, tai pelleillen jotain ihan käsittämätöntä. : ((

 Itkettää ja hävettää. Itse olen ihan normaali käytökseltäni, ei meillä kotona riehuta tai huudeta pahemmin kenellekään.