Lue keskustelun säännöt.
Itkettää, harmittaa, ahdistaa. Lapseni hölmöilee...
23.02.2013 |
...ja on jatkuvan urpoilun ja huonon käytöksensä vuoksi yksinäinen. En TAJUA, miten tämä on mennyt näin? : ( Kaksi muuta lasta ovat sosiaalisesti älykkäitä ja suosittuja kavereita kaikkialla.
Poika on 9 v, eikä osaa ollenkaan käyttäytyä muiden lasten seurassa. Ei siis ollenkaan. Riehaantuu potenssiin sata, häiriköi, huutaa, on kovakourainen, ei osaa lopettaa tolloilua ajoissa KOSKAAN, puhuu oudolla ja epäkohteliaalla äänensävyllä muille lapsille ja jää tietenkin lopulta yksin, koska muut eivät jaksa katsella tuollaista. On luokkansa epäsuosituin lapsi, enkä edes ihmettele, kun olen päässyt seuraamaan käytöstä pojan huomaamatta.
Kotona poika on aivan ihana, leikkii nätisti sisarustensa kanssa, on rauhallinen, keskustelee älykkäästi, hoitaa lemmikkiä, käy kanssani kävelylenkeillä, rakentaa legoilla, lukee kirjoja, pelailee minecraftiä ja xboxia, jne. Ei yhtään mitään valittamista. Muiden samanikäisten seurassa menee sitten sekunnissa aivan överiksi.
MITÄ tässä tilanteessa pitäisi nyt tehdä? Tämä todella paha käytösongelma selvisi minulle vasta tällä viikolla ja sitä ei siis ilmene kotioloissa koskaan. Asia selvisi, kun lähelle muutti uusi poika ja seurasin heidän touhujaan. Ja järkytyin pahasti. Olen nyt aivan raivona tässä koneella ja ihan neuvoton. Koulutunneilla poika on kuulemma ihan ok, ei nyt mikään pyhimys, mutta ihan keskiverto käytökseltään. Välitunnit poika viettääkin sitten yksin, sillä kaikki kaverit ovat jättäneet hänet, tai pelleillen jotain ihan käsittämätöntä. : ((
Itkettää ja hävettää. Itse olen ihan normaali käytökseltäni, ei meillä kotona riehuta tai huudeta pahemmin kenellekään.
Kommentit (21)
Ei oikein osaa selittää käytöstään. Annanko vaan kärsiä käytöksensä seurauksista ja odotan, että itse tajuaa muuttaa käytöstään? Olen puhunut ja puhunut tässä nyt monta päivää, mutta tänään taas sain todistaa järkyttävää käytöstä vierestä. Uusi poika lähti pois ja sanoi, ettei enää halua leikkiä poikani kanssa. En suoraansanoen ihmettele asiaa yhtään. En minäkään leikkisi.
Olen todella ahdistunut ja minua myös hävettää. : ( Pikkusisko ja -veli tosiaan ovat todella hyväkäytöksisiä. Iloisia ja sosiaalisia lapsia, joiden seuraan hakeudutaan kaikkialla. Mitä ihmettä meni pieleen tämän pojan kanssa??? Samat säännöt on aina olleet kaikille ja minun kanssani poika on tottelevainen, auttavainen ja kaikinpuolin mukava! En tajua, en kertakaikkiaan tajua tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut lapsellesi huomioistasi? En tarkoita nyt sellaista syyllistävää otetta, vaikka varmaan siitä vähän syyllistävä olo lapsellesi tulee vaan ihan keskustelua siitä, miten kavereiden kanssa käyttäydytään. Ehkä lapsi ei vain tajua, että se riehuminen on överiä. Hän luulee olevansa hauska eikä tajua, että noin se vain ei toimi. Voisit opastaa ihan harjoittelemalla, miten uuden kaverin kanssa toimitaan ja mitä puuhataan, miten puhutellaan, kuinka lujalla äänellä ja jopa millä sävyllä. Ottaisin kyllä yhteyttä myös kouluterveydenhoitajaan, koska lapsesi ei selvästi ole sosiaalisesti ikätasoisensa.
Yhteys perheneuvolaan. Poika tarvii apua, jotta pääsee kaveriporukoihin hiljalleen takaisin.
Yhteys perheneuvolaan. Poika tarvii apua, jotta pääsee kaveriporukoihin hiljalleen takaisin.
Joo, tuntuu, että sosiaaliset taidot ovat ihan jotain 4 v tasoa. : ( Pienempänä pojalla oli kyllä kavereita, mutta nyt ymmärrän, miksi he ovat kaikki jättäneet poikani.
Kai tässä on jotain ulkopuolista apua haettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapausta paremmin tuntematta sanoisin, että vaikuttaa aspergerilta. Perheneuvolaan kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä, sitä kautta pääsee tarkempiin tutkimuksiin.
Ap vastaa
En usko, että kyseessä olisi asperger, koska esim. empatian näyttämisessä pojalla ei ole ongelmia. Ei ole myöskään ilmennyt jumittumista tai muita oireita. Jotain apua on kyllä lähdettävä hakemaan. Meilasin jo muutamalle taholle, vaikka tuskin nyt viikonloppuna saan vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolan välittömästi. Mun tytöllä on tunne-elämän häiriöitä ja sieltä olemme saaneet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entäs joku aistiyli/aliherkkyys, jos "hermostuu" tietyissä tilanteissa? (melu, kosketus, ???)
Oletko koskaan opettanut hänelle kuinka erilaisissa tilanteissa kavereiden kanssa toimitaan? Suuri osa lapasista ei niitä asioita itsestään opi vaan niistä täytyy keskustella ja niitä täytyy harjoitella. Keksit tilanteita ja teette mielikuva harjoituksia. Kerrot, että tässä on tilanne xx , kaveri tekee näin... mitä ajatettelet miksi kaveri tekee näin, mitä hän sillä tarkoittaa ja haluaa saada aikaan - osa lapsista ei vaan ymmärrä näitä juttuja - sitten kysyt mitä hän tekisi siinä tilanteessa ja miksi. Ja keskustelette mitä hän luulee, että sitten tapahtuisi. Ja jos selkeesti lapsen ajatukset menee pieleen, keskustelette niistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä sekoilua tosiaan ilmenee vain ja ainoastaan toisten lasten seurassa.Mutta kyse ei ole pelkästään älyttömästä pelleilystä, vaan pojalla on noissa tilanteissa tosi ikävä asenne muita lapsia kohtaan, esim. inhottava äänensävy ja syyttävä asenne koko ajan. Yliherkkä toisten nauramisille tai vitseille, poika loukkaantuu verisesti joka asiasta Lisäksi poika on kovakourainen, esim. joku vitsinä aloitettu pieni paini menee aivan totaalisesti yli. "Kostaa" kaikki pienet tönimiset sun muut ja syyttää toista. On jotenkin sokea omalle käytökselleen, mutta yksinäisyys tuntuu silti pojasta tosi pahalta. : (
Lisäksi poika vaikuttaa lapsellisemmalta kuin muut ikätoverit. Koulussa kuitenkin pärjää oikein hyvin ja ikätasonsa mukaisesti.
Voisiko adhd oireilla näin?
Jos nyt vaan keskustelisit lapsen kanssa ja opettaisit näitä asioita. MIten on mahdollista, ettet ole ollut näkemässä lapsesi käytöstä toisten lasten kanssa tätä ennen?
Ei nyt ihan adhd kyllä osu, kyllä se näkyisi sun ja lapsenkin suhteessa aika rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten homma on päässyt tuohon pisteeseen? Eikö teillä ole ollut mitään päiväkodin kasvatuskeskusteluja tai vanhempainvartteja. Eikö teillä käy ikinä kylässä lapsiperheitä? Etkö ole kutsunut poikasi kavereita kylään? Miten lapsi voi olla 9 ja äiti totaali yllätetty tuollaisesta asiasta?
Olen tämäntapaista jo yrittänytkin ja pojan vastaukset olivat oikein järkeviä. Hän ei kuitenkaan sovella näitä teorioitaan lainkaan käytännössä! Käytös muuttuu toisten lasten seurassa heti ihan kamalaksi. : (
Onko pojalla yhtään hyvää kaveria? Miten käyttäytyy heidän kanssaan?
Ei Asperger tarkoita kyvyttömyyttä tuntea empatiaa, vaikka lapsella onkin vaikeuksia lukea sosiaalisia tilanteita. Niissä tilanteissa, jotka hän hahmottaa, lapsi voi olla hyvinkin empaattinen.
Minäkin ihmettelen tuota, miten voi olla, että tämä ei ole tullut koskaan aikaisemmin eteen. Mutta jos näin on, älä nyt kuitenkaan häpeäsi takia lastasi syyllistä, hae mieluummin ulkopuolista apua. Lapsi on kuitenkin vielä aika pieni. Tottakai neuvoa, tukea ja ohjata pitää sosiaalisissa tilanteissa.
Mikä perheneuvolassa olisi vikana? Minusta myös ehdottomasti se ykköspaikka käydä lapsen kanssa. Omalla paikkakunnallamme sinne on muutaman kk:n jono, joten pikimmiten yhteyttä niin ensi syksyksi jo paljon muutoksia koulussa tiedossa.
Asia tuli ilmi vasta tosiaan äskettäin. Myönnän, että tiettyjä epäilyksiä minulla on ollut jo aikaisemmin, mutta opettaja on antanut ihan ok palautetta käytöksestä luokassa. Nyt on selvinnyt, että pihavalvonta on ollut ihan surkeaa koko ajan (koulun piha on kummallisen sokkeloinen), koska valvojat ovat keskittyneet vain pienimpien valvontaan ja he ovat eri puolella pihaa kuin poikani. Eli tämä välituntikäytös selvisi vasta äskettäin. Tarhassa poika oli levoton, mutta samassa ryhmässä oli kaksi todella pahasti ongelmallista lasta ja pojastani ei sanottu mitään ihmeellisempää. Hoitajien huomio oli kai näissä kahdessa ja heidän erittäin selkeissä käytöshäiriöissään. En tiedä.
Pojalla oli monta vuotta hyvä kaveri, jonka kanssa leikit sujuivat tosi nätisti myös meillä kotona. Sitten poikani alkoi kertomaan, kuinka häntä ei koulussa haluta enää mukaan leikkeihin. Lopulta myös tämä vanha kaveri hylkäsi poikani ja sitten tämä pihan uusi poika myös. Aloin seuraamaan poikani käytöstä salaa ja johan alkoi asia selviämään. : /
Oletko jutellut sen poikasi kanssa? Miten itse selittää sen?
Onhan tuo jo niin iso, että tajuaa sen itsekin.