Lue keskustelun säännöt.
Psykologit ym, mikä saa ihmisen hamstraamaan kohtuuttomasti
23.02.2013 |
Mietin yhtä mukavaa tuttavaa, enkä vain ymmärrä. Mikä saa ihmisen hamstraamaan ylettömästi. Tavaraa vaan kertyy. Ja kertyy. Mitään ei saa kierrätettyä tai laitettua jonnekin eteenpäin, eikä paikoilleenkaan kotona. Kaappeihin ei varmaan kyllä mahdukaan enää mitään. Siinä sitten pienenee elintila, esim. lapsilla ei ole tilaa leikkiä, eikä kukaan löydä mitään.
Huom. en itsekään ole mikään siisteyden perikuva, mutta kyllä meillä sentään arki toimii. On tilaa leikkiä, oleilla, nukkua ja kokkailla, vaikka neliöt on pienet. Eikä pantata huoneita tavaravarastona, vaan huoneet ovat ihmisten käytössä!
Mikähän ylettömässä hamstraamisessa on takana? Miten tuollaista ihmistä voisi auttaa. Vai eikö voi?
Kommentit (7)
Suhtautuminen lapsen kuivaksi opetteluun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps, ehkä vastauksesi on mielestäsi hauska. Mutta hamstraaminen voi muodostua oikeaksi ongelmaksi. Sen takana on varmaan jotain ihan muuta kuin laiskuus siivoamisen suhteen. Ehkä edellisen vastaajan mainitsema turvattomuus? Jotain muuta jäsentämätöntä omassa sisimmässä? Vai jotain neurologista sairautta?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 10:10"]
Suhtautuminen lapsen kuivaksi opetteluun..
[/quote]
En tiedä.Meillä on yli sadan neliön koti,itse asiassa 150neliöö ja kyllä tilaa kaikelle löytyy.Visuaalisena taiteellisena ihmisenä pidän yllä sitä tyyliä mikä kuvastaa itseäni.Vaihdan tyyliä,maalia,huonekalua tunteideni mukaan.Opin tämän omalta äidiltäni.Ollaan sukua eräälle kuuluisalle taiteilija professorille Suomessa,siltä geenit periytyy.
Minäkin uskon, että taustalla on turvattomuuden tunne. Äitini hamstraa kaiken, ei heitä mitään pois. Minä laitan tavaraa ahkerasti kiertoon, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin tavoitan tietyn ahdistavan tunteen kun olen myymässä/lahjoittamassa jotain tavaraa, ja se luulen että äitini tuntee jotain tällaista. Eli olen sen alitajuisesti oppinut äidiltäni. Oma lapsuuteni oli hyvä ja turvallinen, äitini lapsuus ei sinne päinkään. Luulen, että se tavaramäärä hänen ympärillään lohduttaa häntä jotenkin, tuo elämään pysyvyyden tunteen.
Minulla on kyse ainakin muista asioista,omasta mielestäni.Se liittyy sisäiseen ahdistukseen ja pahoinvointiin sekä siihen että joudun esittämään onnellista vaikka olen kaikkea muuta,enkä pysty nauttimaan elämästäni niinkuin haluisin jne.jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvattomuuden tunne on varmaan tyypillisin syy.