Typerin syy, miksi olet alkanut itkemään?

Tämäkin oli jo jossain ketjussa, mutta kerran kun tulin sairaalasta ja odotin bussia. Oli kevät ja linnut lauloivat. Samalla pysäkillä oli vanha pappa joka kyyneleet silmissä sanoi, että kykeni nyt ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kuulemaan linnun laulun. Siinä kyllä vierähti muutama kyynel itseltäkin.

Pihallamme oli kesän elänyt söpö harakanpoikanen, joka piti välillä tietynlaista ääntä, jonka tunnistin. Eräänä päivänä pihalta löytyi kasa höyheniä ja kuollut harakan kokoinen/näköinen lintu. Poikanen ei siinä vaiheessa ollut kunnolla lentokykyinen, joten näytti siltä että se on jäänyt jonkun saaliiksi. Tuli aivan kamala olo ja itketti, kunnes kuulin tutun äänen ja poikanen löytyi puusta, jossa se usein majaili ❤️

Kuulin radiosta laulun. Jestas että itketti. Kyseinen kappale on vieläpä yksi inhokeistani, joka normaalisti aiheuttaa vain inhonväristyksiä.

Mä itken ihan mistä tahansa, varsinkin jos olen väsynyt. Ihan pelkästään se, että joku kysyy mitä kuuluu, saa kyyneleet silmiin. Lapsieni kehuminen, taas kyyneleet. Suomi menestyy jossain kisoissa, Kimi voittaa kisan, eniten olen tainnut itkeä kun Jukka Keskisalon voitti EM-kultaa. Joten typeriä syitä kyllä riittää... viime viikolla purskahdin itkuun kun en saanut tiedostoa auki koneelta.

En ole itke kovin herkästi, mutta vedin muutama viikko sitten totaaliset pohjat. Takana on hyvin raskas puoli vuotta ja yhtenä iltana selasin tätä hemmetin av-palstaa. Joku oli tehnyt avauksen aiheesta "mikä on sinulle se keväänmerkki" tai jotain vastaavaa. Joku vastasi pikkulintujen laulun. Aloin miettimään niitä kaikkia vahvoja pikkulintuja jotka ovat selviytyneet rankasta talvesta (vain yksi kolmasosa selviää) ja niitä jotka selviytyvät tänne rankasta muuttomatkasta. Ja vollotin lähes huutoitkua...

Vissiin joulukuusesta oli herännyt joku öttiäinen ja lenteli huoneessa. Ryntäsin pelastamaan sitä päästääkseni sen ulos vapauteen, kunnes tajusin, että on talvi ja se paleltuisi pihalla. Kun ymmärsin, etten voisi tehdä mitään sitä auttaakseni, pääsi poru.

Jos on tarpeeksi paskaolo, riittää kun tosiaan joku ihan vilpittömästi kysyy mitä kuuluu tai sanoo jotain nättiä, ja heti alkaa itkettää. Pahinta on kun yrittää peitellä sitä oloa, mutta joku huomaa ja kysyy onko kaikki ok.

Olin justiin rypenyt itsesäälissä ja miettinyt miten olen pilannut kaikki kaverisuhteeni kun masennuksen takia en jaksanut ihmisiä ja potkin kaikki pois elämästäni. Sitten jossain radiossa soi Hansonin Mmmbop, jossa ekassa säkeistössä lauletaan "hold on to the ones who really care, in the end they'll be the only ones there". Ja mulla räät poskella.

Vierailija kirjoitti:

Löysin jauhokoin toukan, joka on siis erittäin rasittava ja vaikeasti hävitettävä haittaeläin. Tajusin että minun on tapettava se jotenkin, Lumihankeen heittäminen olisi kivulias paleltumiskuolema, vessasta vetäminen hukkumiskuolema. Itkien pudotin sen päälle painavimman tietosanakirjani.

Niin varmaan, ei kenelläkään ole enää n. kymmeneen vuoteen ollut mitään tietosanakirjoja.

Nyt kun muumit kerran tuli puheeksi niin tuo kohtaus Tuoli-jaksosta missä Pappa pitää pikku-Muumipeikkoa sylissä :,( Yääääh